onko
Onko palstalaisissa tuplien yh-äitejä? Miten pärjäätte, jos jo varhain jäitte yh:ksi? Muita lapsia?
sad
Minä ehkä tuleva :'(
Lapsukaiset nyt 2 vuotiaita joten rankimmat ajat (toivottavasti!) jo takana. Silti yksin lasten kanssa jääminen hirvittää, toivottavasti saadaan miehen kanssa asiat selvitettyä :heart: Kovasti on tämä aika syönyt parisuhdetta, vienyt molemmista kaikki mehut eikä suhteen hoitamiseen ole jäänyt aikaa eikä energiaa...
:'(
Lapsukaiset nyt 2 vuotiaita joten rankimmat ajat (toivottavasti!) jo takana. Silti yksin lasten kanssa jääminen hirvittää, toivottavasti saadaan miehen kanssa asiat selvitettyä :heart: Kovasti on tämä aika syönyt parisuhdetta, vienyt molemmista kaikki mehut eikä suhteen hoitamiseen ole jäänyt aikaa eikä energiaa...
:'(
Minäkin ehkä tuleva.
Sitä ajattelee lähinnä taloudellista selviämistä ja toki myös käytännön, kun lapset pieniä. Lapsia noiden kahden lisäksi myös muita.
Miehet eivät tunnu käsittävän, että perusarjen lisäksi nainen kaipaa OMAA aikaa, että ei tarvitse palvella/miellyttää/täyttää kekenkään muun tarpeita...
Sitä ajattelee lähinnä taloudellista selviämistä ja toki myös käytännön, kun lapset pieniä. Lapsia noiden kahden lisäksi myös muita.
Miehet eivät tunnu käsittävän, että perusarjen lisäksi nainen kaipaa OMAA aikaa, että ei tarvitse palvella/miellyttää/täyttää kekenkään muun tarpeita...
Minä olin yh kun kaksoset olivat 1,5 v lähdin lasten kanssa.Mulla oli vielä 5 v esikoinen.Ja upeesti pärjäsin ja oikeesti oli elämäni paras teko.
Sen sanon että lasten isä on kuitenkin lasten isä.Kattokaa suhde loppuun,näin voitte jälkeenpäin katsoa lapsianne silmiin ja todeta että teitte kaikkenne.
Mulla hyvä mieli sillä todellakin suhde oli finaalissa,sitä ei olisi voinut pelastaa mitenkään.
Liian helposti aatellaan eron olevan helpotus arjen pyöritykseen.
Väsymystä ja etääntymistä tapahtuu väkisinkin.Eletään lasten kautta ja lapsille.Puoliso on outo ja inhottava,vaatii ja määrää... =)
Meillä oli alko isoin syy,sekä väkivalta.Sitä ei voi parantaa mitenkään,mutta jos teillä hitunenkin onnea,vaalikaa sitä ja etsikää se puoliso takaisin johon rakastuitte kerran.
Ehkä se on mahollista vielä kerran..
Olen nyt hyvässä,tasapainoisessa suhteessa.Olen onnellinen ja lapsilla hyvä isäpuoli.Onni voi löytyä näinkin,mutta hitosti on helpompaa bioisän kanssa...
Sillä olis ihanaa sanoa että muistatko kun kaksoset oli sen ja sen ikäisiä..Menneisyyttä miellä ei ole,yhteistä siitä lasten ajasta..
Se tuntuu joskus rankalta.Halu jakaa vanhat asiat ja muistella niitä.
Nyt vaan uusia muistoja ja elämä jatkuu.
Kaikkea hyvää teille,ja rauhallista joulua.
kata
Sen sanon että lasten isä on kuitenkin lasten isä.Kattokaa suhde loppuun,näin voitte jälkeenpäin katsoa lapsianne silmiin ja todeta että teitte kaikkenne.
Mulla hyvä mieli sillä todellakin suhde oli finaalissa,sitä ei olisi voinut pelastaa mitenkään.
Liian helposti aatellaan eron olevan helpotus arjen pyöritykseen.
Väsymystä ja etääntymistä tapahtuu väkisinkin.Eletään lasten kautta ja lapsille.Puoliso on outo ja inhottava,vaatii ja määrää... =)
Meillä oli alko isoin syy,sekä väkivalta.Sitä ei voi parantaa mitenkään,mutta jos teillä hitunenkin onnea,vaalikaa sitä ja etsikää se puoliso takaisin johon rakastuitte kerran.
Ehkä se on mahollista vielä kerran..
Olen nyt hyvässä,tasapainoisessa suhteessa.Olen onnellinen ja lapsilla hyvä isäpuoli.Onni voi löytyä näinkin,mutta hitosti on helpompaa bioisän kanssa...
Sillä olis ihanaa sanoa että muistatko kun kaksoset oli sen ja sen ikäisiä..Menneisyyttä miellä ei ole,yhteistä siitä lasten ajasta..
Se tuntuu joskus rankalta.Halu jakaa vanhat asiat ja muistella niitä.
Nyt vaan uusia muistoja ja elämä jatkuu.
Kaikkea hyvää teille,ja rauhallista joulua.
kata
Tuplaäiti
Minulla on 3-vuotiaat kaksoset, alusta asti on oltu kolmestaan. Hyvin ollaan pärjätty, tosin vauva-aika oli kyllä tosi rankkaa. Olen palaamassa pian töihin ja lapset menee päiväkotiin. Nyt voi jo vähän kaiholla muistella sitä kun lapset oli pieniä, tuntuvat jo niin isoilta. =)
olen ollut alusta asti yksin.lapset kohta 11kk.alkuvaihe oli todella rankkaa.koliikkia ym...ihmetelen miten selvisin siitä ajasta 6kk iästä lähtien alkoi helpotaa.tällä hetkellä enää on toi liikkuminen,kun kannat kakkos kerroksesta lapset kainalossa,kun ei ole hissiä ja jos menee autolle.mutta haba kasvaa.nyt toivon vaan,että oppisivat pian kävelee,ettei tarttis kannella.
muuten meillä kolmistaan on menny ihan kivasti.tsemppiä vaan kyllä se siitä sen sanon,että alkuvaiheesta en muista oikeastaan m itään.tuli nukuttua,syötyä ja juotua niin vähän ja maitokin loppui ekan kolmen viikon aikana.korvikkeilla ollaan menty.mutta aika menee kyllä nopeesti!!
muuten meillä kolmistaan on menny ihan kivasti.tsemppiä vaan kyllä se siitä sen sanon,että alkuvaiheesta en muista oikeastaan m itään.tuli nukuttua,syötyä ja juotua niin vähän ja maitokin loppui ekan kolmen viikon aikana.korvikkeilla ollaan menty.mutta aika menee kyllä nopeesti!!
Olen ollut myös kaksosten yh-äiti...lasten odotusajasta alkaen olin yksin.Ystävien ja kotiväen avustuksella mennä ryömin päivän kerrallaan eteenpäin.Ja suomalaisella sisulla.Lapset ehtivät täyttää kaksi vuotta kunnes löysin nykyisen avomieheni vasta.Ja aika reilun päätöksen tein,kun muutin yh:na ollessani 500km etelämmäs yksin lasten kanssa outoon ja uuteen kaupunkiin. Lapset ovat syntyneet -02 marraskuussa,syksyllä -04 muutimme varsinais-suomeen.Sama juttu jotta alkuvaiheesta lasten kasvatuksesta ja kehityksestä ei enää muista juuri mitään.Mutta toivon kaikille muille kaksos yh-vanhemmille voimia ja jaksamista lasten kanssa,kyllä siitä hengissä selviää.. 
Onko kellään muulla samanlaista kauhuskenaariota kuin meillä? Eli mieheni sai juuri tietää sairauden johtavan melko varmaan kuolemaan. Ei ole varmaa edes se, että ehtiikö hän nähdä vuoden vaihteessa syntyvät lapsemme muuta kuin ultran kautta? Tai onko jollain muulla kokemuksia miten selvitä, kun on oikeasti yksin? Hieman pelottaa ja mietityttää ja olisi kiva jakaa ajatuksia, jos jollakulla toisella olisi kokemusta samantapaisesta tilanteesta...