V
vierailija
Vieras
Millaisia kokemuksia kaksisuuntaista sairastavan kanssa seurustelusta/tapailusta?
Itse aloin keväällä seurustelemaan biponaisen kanssa, sairaus selvisi vasta joitain viikkoja sitten. Sitä ennen oli jatkuvaa ailahtelua ja töykeyttä mua kohtaan, jota ihmettelin suuresti kun en sairaudesta tiennyt. Luulin aina itse loukanneeni häntä jotenkin.
Nyt hänelle iski mania päälle, viikon aikana olen saanut ainoastaan yhden viestin ja senkin vain koska itse pommitin vastausta. Tiedän, että hän käy tällä hetkellä normaalisti kuitenkin töissä ja on jonkinlaisessa kontaktissa muiden ihmisten kanssa. Mulle hän ei kuitenkaan pysty puhumaan tällä hetkellä. Tätä en voi ymmärtää. Oon elänyt viikon ajan hirveässä huolessa ja epätietoisuudessa kaikesta.
Aiemmin oli paljon suunnitelmia tulevaisuutta ja etenkin tätä kesää varten, todennäköisesti näistä suunnitelmista ei toteudukaan yksikään. Hän lupailee paljon mutta kun jotain pitäisi tehdä, mieli muuttuukin.
Vielä aiemmin olin hänen unelmien nainen, nyt hän ei enää tiedäkään mitä tuntee mua kohtaan. Tämänkin asian suhteen mieli muuttuu jatkuvasti, mikä tuntuu tosi pahalta.
Tunnen itseni aivan paskaksi. Kuuluuko nämä piirteet sairauteen ja onko kellään vastaavia kokemuksia?
Itse aloin keväällä seurustelemaan biponaisen kanssa, sairaus selvisi vasta joitain viikkoja sitten. Sitä ennen oli jatkuvaa ailahtelua ja töykeyttä mua kohtaan, jota ihmettelin suuresti kun en sairaudesta tiennyt. Luulin aina itse loukanneeni häntä jotenkin.
Nyt hänelle iski mania päälle, viikon aikana olen saanut ainoastaan yhden viestin ja senkin vain koska itse pommitin vastausta. Tiedän, että hän käy tällä hetkellä normaalisti kuitenkin töissä ja on jonkinlaisessa kontaktissa muiden ihmisten kanssa. Mulle hän ei kuitenkaan pysty puhumaan tällä hetkellä. Tätä en voi ymmärtää. Oon elänyt viikon ajan hirveässä huolessa ja epätietoisuudessa kaikesta.
Aiemmin oli paljon suunnitelmia tulevaisuutta ja etenkin tätä kesää varten, todennäköisesti näistä suunnitelmista ei toteudukaan yksikään. Hän lupailee paljon mutta kun jotain pitäisi tehdä, mieli muuttuukin.
Vielä aiemmin olin hänen unelmien nainen, nyt hän ei enää tiedäkään mitä tuntee mua kohtaan. Tämänkin asian suhteen mieli muuttuu jatkuvasti, mikä tuntuu tosi pahalta.
Tunnen itseni aivan paskaksi. Kuuluuko nämä piirteet sairauteen ja onko kellään vastaavia kokemuksia?
