Kaksisuuntainen mieli, kauanko kestää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Ystävällä kaksuuntainen mielialahäiriö. Olemme olleet hyvin läheisiä ystäviä seitsemän vuotta. Kuvittelin jo oppineeni ymmärtämään niin ylämäet kuin alamäet, mutta en nyt sitten taida ymmärtää.

Hänellä oli viime kesänä vielä hyvä jakso ja kaikki tuntui soljuvan mukavasti. Syksyn edetessä hän aloitti valehtelun ja jäi siitä ikävällä tavalla kiinni. Ei ensimmäinen kerta, mutta taisi olla viimeinen.

Kerroin ehkä turhan suoraan, että hän voi joutua vastuuseen valehtelusta. Kyseinen asia ei koskenut minua, mutta yritin jarrutella hänen sotaretkeään mikä perustui valheisiin joita hän itse levitti.

Hän otti ilmeisesti itseensä ja välit hiljeni. Ennen joulua hän oli sairaslomalla pätkittäin muutamia viikkoja. Vuoden vaihteen jälkeen töissä on kyennyt kulkemaan, mutta silti poissaoloja jo viikko.
Olen samassa työpaikassa, mutta eri osastossa. Hän ei ole ottanut mitään yhteyttä ja töissä onnistuu välttelemään kohtaamisia. Työporukka on kysellyt kuulumisia, mutta olen joutunut vain vaikenemaan. Ilmeisesti sotaretki vaikutti työilmapiiriin hänen osastollansa.

Kauanko kestää saada lääkitys kohdalleen? Vaikuttaa siltä, että hän on vajonnut todella syvälle masennukseen. Yhteiset ystävätkin ilmaisseet huolensa, koska yhteydenpito hiljentynyt lähes olemattomiin.

Kannattako oikeasti enää yrittää ystävää auttaa ylös, saadakseni kuitenkin syyt niskoilleni tästäkin taantumasta. Olen joitakin kertoja ollut syntipukki hänen alamäessä ja pelastava enkeli nostamassa kohti maniavaihetta.

Olen vain todella surullinen ystävyyden vuoksi, mutta toisaalta olen itse voinut paremmin, kun en ole ollut yhteydessä.
Mitä minä teen, etten katuisi loppuelämääni?

Taidan vajota itsesääliin ja nauttia yömyssyn.
 
Sotaretket ja valehtelu eivät johdu biposta vaan jostain muusta. Samoin syntipukiksi leimaaminen ei myöskään johdu biposta, etkä sinä myöskään ole syyllinen hänen sairauteensa. Ystäväsi kuulostaa vaikealta ihmiseltä, joka ei halua ottaa vastuuta omista sanomisistaan tai tekemisistään, eikä tuolla ole bipon kanssa mitään tekemistä.

Jos jostain syystä edelleen haluat kaverisuhteen säilyttää, voit toki sanoa hänelle, että olet olemassa jos hän kaipaa keskustelukaveria. Älä kuitenkaan väkisin änkeä hänen seuraansa tai hänen asioihinsa. Hän on kuitenkin aikuinen ihminen, jota ei tarvitse holhota.
 
Sotaretket ja valehtelu eivät johdu biposta vaan jostain muusta. Samoin syntipukiksi leimaaminen ei myöskään johdu biposta, etkä sinä myöskään ole syyllinen hänen sairauteensa. Ystäväsi kuulostaa vaikealta ihmiseltä, joka ei halua ottaa vastuuta omista sanomisistaan tai tekemisistään, eikä tuolla ole bipon kanssa mitään tekemistä.

Jos jostain syystä edelleen haluat kaverisuhteen säilyttää, voit toki sanoa hänelle, että olet olemassa jos hän kaipaa keskustelukaveria. Älä kuitenkaan väkisin änkeä hänen seuraansa tai hänen asioihinsa. Hän on kuitenkin aikuinen ihminen, jota ei tarvitse holhota.

Kiitos selventävästä.
Ystävälläni on diagnoosi ja lääkitys. Hän on myös antanut ymmärtää heikkona hetkenä, että sairaus aiheuttaa ongelmia.

Olen myös olettanut tämän kaksisuuntaisen aiheuttavan vauhdikasta, jopa ylimielistä käytöstä joka nousuvaiheen jälkeen aiheuttaa morkkiksen ja masennuksen. Kuten sotaretki-nimitys kuvaa mielestäni sitä huippua. Sen jälkeen ystävä vetäytyy hävinneenä selitellen itselleen tapion syytä, joka oivallisesti olen minä tai ehkä joku muu. Itsessään hän ei näe vikaa.

Mainitsemasi vastuun ottaminen tai sen puute tuntuu elävän myös kaksisuuntaisen mielialan mukaan. Vuosien saatossa on ollut pitkiä hyviä jaksoja. Olen nähnyt hänen suuria saavutuksia työssänsä ja perheen parissa, mutta nykyinen alamäki on kestoltaan minulle uutta. Ennen tilanne korjaantui parissa kuukaudessa. Hyvin vastuullinen työntekijä on ollut ja nykyinen tilanne ei sovi hänen 'oikealle' minälle.

Ehkä viesti olisi paikallaan jossa ilmaisen olevani edelleen tukena ja annan ajan kulua.
 

Yhteistyössä