Kaksi vai kolme lasta?

[2-3]

Miehen kanssa yritetään "keskustella" siitä, yritetäänkö saada vielä kolmas lapsi vai ei. Minä en varsinaisesti hihku riemusta, mulle on tällä hetkellä tarpeeksi kahdessa alle kolmevuotiaassa, mies kun tekee juuri nyt tosi pitkää päivää. (Hän on kyllä tarpeen tullen käytettävissä noin iltaviidestä eteenpäin ja viikonloppuisin, jolloin työskentelee kotona.)

Alkujaan minä haaveilin 1-2 lapsesta ja miehestä 2-3 olisi sopivasti. Ihkaoikeaa vauvakuumetta ei ole potenut kuin mies. Ollaan puhuttu myös siitä, että kun lapsiluku on täynnä, toinen käy steriloitavana ja ehkäisyongelma on sitten poissa päiväjärjestyksestä.

Nyt ollaan hassussa tilanteessa, kun asiasta ei saada aikaan oikeaa keskustelua. Olen sitä mieltä, että jos kolmatta halutaan, sitä sietäisi haluta aika pian edellisten perään, kumpikaan ei ole iltatähden kannalla. Mies ei uskalla kovasti puolustaa kantaansa, kun pelkää painostavansa minua. Minä taas tahtoisin tietää, kuinka kovasti hän sitä kolmatta lasta oikeasti tahtoo. Vaikka lapsiluku jäisi tähän kahteen, tahtoisin silti, että hän ei hautoisi mahdollista harmia päänsä sisällä yksin, vaan hänen olisi mahdollista jakaa asia kanssani.

Onkohan mun viisainta vain odottaa, että hän mahdollisesti tulee itse puhumaan asiasta vai miten saisin keskustelun taas aluilleen? Yleensä meillä ei ole ollut vaikeuksia puhua mistään. Kai täällä joku on, joka on joutunut tyytymään tahtomaansa pienempään lapsimäärään ja voisi vähän kertoa mulle, miltä se tuntuu?

 

[Jonsku88]

Täällä yksi lapsettomuudesta kärsivä Itse olisin iki onnellinen jos saisin edes yhden lapsen haaveissa oli 4 lasta mutta saa nähdä saako ensimmäistäkään Lapset on lahjoja <3 Kannattaa nostaa kissa pöydälle ja keskustella asiasta miehen kanssa

 

[2-3]

Toivottavasti teillekin vielä vauva annetaan.

Mä en saa miehestä irti kuin välttelyä, enkä tiedä, kuinka hienovaraisesti mun pitäisi asiaa lähestyä, että päästäisiin kartoitttamaan tilannetta.

 

[noup]

Kaikki varmaan kannustaa kolmannen puolesta mutta minä en. Älä ihmeessä tee kolmatta jos jo kahdessa on tekemistä. Kaikki alkaa taas alusta ja olet tuplasti vsyneempi seuraavat vuodet.

 

[2-3]

Kaikki varmaan kannustaa kolmannen puolesta mutta minä en. Älä ihmeessä tee kolmatta jos jo kahdessa on tekemistä. Kaikki alkaa taas alusta ja olet tuplasti vsyneempi seuraavat vuodet.

Mä olen ajatellut jaksamistani aika paljon tässä harkitessa. Olen viimeksi nukkunut tarpeeksi joskus vuoden 2009 alkupuolella. Eikä meille ole edes osunut koliikki- tai korvakierrevauvoja tms. vaan ollaan oltu tosi onnekkaita helppojen lasten kanssa.

Rahaa meillä on tällä hetkellä pienelle perheellemme riittävästi, kolmas lapsi mahtuisi vielä raameihin, mutta entä jos sattuu jotain? Mitä jos toinen meistä vanhemmista kuolee, kolme lasta on enemmän kuin kaksi vaikka laskisi voimavaransa miten.

Yksi asia, jota olen ajatellut on se, että jos lapsia on enemmän kuin nämä kaksi, meillä on miehen kanssa seuravan kerran mahdollisuus olla aivan kaksin joskus parinkymmenen vuoden päästä. :| Tällä hetkellä lapsilla on vielä reippaat ja terveet isovanhemmat, jotka ottavat välillä esikoista kylään. Tuurilla voisimme joskus saada lapset yhtä aikaa mummoloihin ja saisimme edes vuorokauden aikaa vain toisillemme. Mutta kolmen kanssa tilanne muuttuisi taas.

Ekassa raskaudessa olin hirmuisen pahoinvoiva, mutta kropaltani tosi hyvässä kunnossa. Toisessa raskaudessa pahoinvointia ei ollut yhtään, mutta selkä paukkui. Synnytykset ovat olleet helppoja, mutta kyllä niiden jäljiltä silti tietää synnyttäneensä. Olisi kiva, jos kroppa jäisi seksuaallisen kyvyn ja halun kannalta edes tähän jamaan.

Pelkään, että syyni ovat kovin itsekkäitä, mutta ovatko ne? Itse vauvakuumetta potemattomana on kamalan vaikea laittaa minun ja miehen näkökantoja samalle viivalle.

En siis tosiaan ole innokas saamaan kolmatta, mutta en haluaisi, että miehelle jää aivan ylikävelty olo. Joten mun on ainakin revittävä jostain hyväksyttävät perusteet kannalleni, jotta hän huomaa mun todella ajatelleen asiaa.

 

[hmph]

Kaksi on sopivin lukumäärä. Varsinkin jos on siunaantunut kumpaakin sukupuolta.

 

[Anatolia]

Tuossa tilanteessa jätin kahteen.

Ja kun kaksi ekaa on 8½ v & 6½ v niin me saadaan se kolmas . On univelatkin tullut kuitattua jo aikoja sitten, ja isommat lapset on jo niin isoja että heissä ei varsinaista hoitamista ole - ja he odottavat vauvaa erittäin, erittäin innoissaan.

Mies voi toki haluta sen kolmannen nyt heti. Mutta miespä ei ole se, joka joutuisi kahden pienen lapsen hoidon lisäksi jaksamaan raskauden & vauvanhoidon (tekee kerran pitkää päivää töissä & viikonloppuisin työskentelee kotona) joten naisen sana painaa, sanoisin...

 

["minni"]

Ap:n ikä? ja miehen?

 

[SeInka]

Mä jättäisin asian hautumaan. Mikä pakko sinne steriloitavaksi on heti mennä? Ja jos teillä on molemmat lapset vielä alle 3-vee, niin mistään iltatähdestä ei ole kyse, vaikka odottelisitte muutaman vuoden ja katsoisitte sitten uudestaan.

 

["mooi"]

Me sovittiin miehen kans aikoja sitten, että kaks lasta eikä yhtään enempää. No vauvakuumeen mä sain silti aikaseks ku lapset oli n. 2 ja 3v. Mies ei lämmenny ajatukselle ja aika pian meni mullaki se kuume ohi, menin töihin ku nuorempi oli 3 ja olin oikeen tyytyväinen ettei kolmatta alettu tekeen. No kuinkas sitten kävikään, tulin raskaaksi ja se oli todellakin ylläytys. Alku oli aika järkytystä ja vieläkin välillä mietin miten mä jaksan vaikka viikkoja jo 30+. Iloksi se alun kauhu muuttui onneksi, myös miehelle. Olen tyytyväinen siihen, että lapset on "jo" 4v ja 6v. Et jos pitäis neuvoa niin neuvoisin odottamaan vähän ennen kolmatta. Mä olisin varmaan tullu hulluks raskausaikana jos olis ollu kaks alle 3v lasta siinä, mut tietenki seki riippuu lapsista. Mun lapset on ollu aina huonoja nukkumaan, nykyään ne ei sentään herätä enää yöllä. Ja tän kaameen väsymyksen kans on ihanaa, et voin välillä torkkua sohvalla ku lapset leikkii tai katsoo tv:tä. Siitä myös salaa iloitsen, et esikoinen menee eskariin syksyllä eikä mun tartte keksiä tekemistä kahelle lapselle ja katella tappeluita päivät pitkät... Nyt ollaan oltu 2viikkoo kotona lasten kans ja jo nyt mun hermot on riekaleina. Syksyllä pakko yrittää etsiä seuraa ja käydä perhekerhossa (nyt en jaksa!).

 

[2-3]

Täytän kohta 30, mies on kolme vuotta vanhempi. Tyttö ja poika on, vaikka sukupuoli ei olekaan missään määrin ratkaiseva tekijä. Sterilisaatiota ollaan mietitty helppona, varmana ja sivuvaikutuksettomana ehkäisynä, mies tosin aikoo suostua vasta jos lapsia on kolme. Mä tietty voisin mennä itse toimenpiteeseen vaikka nyt heti, mutta eipä mikään estä syömästä muutamaa vuotta pillereitä ja harkitsemasta asiaa.

Jos sattuisi vahinko ja kolmas raskaus lähtisi alulle, sitten meille tulisi kolmas lapsi. En mä sitä raaskisi keskeyttää, mutta en tieten tahtoen halua nyt raskautua.

Kiitokset pohdinta-avusta.

 

[meillä myös]

[QUOTE="mooi";25857855]Me sovittiin miehen kans aikoja sitten, että kaks lasta eikä yhtään enempää. No vauvakuumeen mä sain silti aikaseks ku lapset oli n. 2 ja 3v. Mies ei lämmenny ajatukselle ja aika pian meni mullaki se kuume ohi, menin töihin ku nuorempi oli 3 ja olin oikeen tyytyväinen ettei kolmatta alettu tekeen. No kuinkas sitten kävikään, tulin raskaaksi ja se oli todellakin ylläytys. Alku oli aika järkytystä ja vieläkin välillä mietin miten mä jaksan vaikka viikkoja jo 30+. Iloksi se alun kauhu muuttui onneksi, myös miehelle. Olen tyytyväinen siihen, että lapset on "jo" 4v ja 6v. Et jos pitäis neuvoa niin neuvoisin odottamaan vähän ennen kolmatta. Mä olisin varmaan tullu hulluks raskausaikana jos olis ollu kaks alle 3v lasta siinä, mut tietenki seki riippuu lapsista. Mun lapset on ollu aina huonoja nukkumaan, nykyään ne ei sentään herätä enää yöllä. Ja tän kaameen väsymyksen kans on ihanaa, et voin välillä torkkua sohvalla ku lapset leikkii tai katsoo tv:tä. Siitä myös salaa iloitsen, et esikoinen menee eskariin syksyllä eikä mun tartte keksiä tekemistä kahelle lapselle ja katella tappeluita päivät pitkät... Nyt ollaan oltu 2viikkoo kotona lasten kans ja jo nyt mun hermot on riekaleina. Syksyllä pakko yrittää etsiä seuraa ja käydä perhekerhossa (nyt en jaksa!).[/QUOTE]

Ihan kuin mun elämästäni tämä teksti. Tsemppiä loppuraskauteen, täällä myös kesävauvaa odotellaan.

 

["mooi"]

Ihan kuin mun elämästäni tämä teksti. Tsemppiä loppuraskauteen, täällä myös kesävauvaa odotellaan.

Kiitos ja tsemppiä sinnekin Jospa meistä tulee synnytyksen jälkeen taas reippaita kotiäitejä

 

[meillä myös]

[QUOTE="mooi";25858656]Kiitos ja tsemppiä sinnekin Jospa meistä tulee synnytyksen jälkeen taas reippaita kotiäitejä [/QUOTE]

Toivotaan näin.