Kaksi miestä

  • Viestiketjun aloittaja Pää sekaisin
  • Ensimmäinen viesti
Pää sekaisin
Miten neuvoisitte?
Olen ollut mieheni kanssa seitsemän vuotta yhdessä ja meillä on kaksi lasta. Rakastan häntä yli kaiken, mutta silti kaipaan muutakin. Olemme olleet molemmat hyvin nuoria kun tapasimme, ja muut seurustelusuhteet ovat jääneet kummaltakin kokematta.
Nyt olen tavannut sellaisen miehen, joka kiehtoo minua. Olen tavannut hänet muutaman kerran ravintolassa, olemme myös rakastelleet pari kertaa. Se on ihmeellistä. Olen myös tavannut hänet selvinpäin ja hän on suloinen kaikessa ujoudessaan. Haluaisin tutustua häneen paremmin, mutta silti vakaan parisuhteen pois "heittäminen" tuntuu pahalta ja mahdottomalta. Mieheni on aina ollut minulle hyvä, mutta intohimo on aina puuttunut suhteestamme, eikä meillä ole muuta yhteistä kuin lapset. Harrastukset, kaverit, kaikki. Emme viihdy samoissa porukoissa emmekä välitä samoista asioista. Kaipaan muutakin yhdessä oloa kuin television tuijotusta (josta haluamme yleensä katsoa eri ohjelmia...)
Kuten sanoin, rakastan miestäni, mutta olen huomannut nyt merkillisiä tunteita tätä toista kohtaan syntyneen.. En oikein tiedä miten edetä. En tahtoisi satuttaa miestäni.
Pyydän, älkää moralisoiko. Se ei auta mitään. Kertokaa mieluummin sydämestä, miten itse toimisitte ja miten voisin saada mielenrauhan. Mitä minun pitäisi valita? Tämä toinen mies tuntuu olevan kiinnostunut minusta, vaikka minulla on pieniä lapsia. Hän on minua pari vuotta nuorempi. Itse olen 25.
 
nöppäri harmaana
No tähän varmasti kannattaisi ihan oikeasti panostaa ajatusta, mutta kyllä te olette vielä niin nuoria, ettei kannata mielestäni jäädä "seisomaan" parisuhteeseen joka ei tyydytä juurikaan missään muodossa(tämän käsityksen sain).
Mielestäni olisi reilua myös miestäsi kohtaan päästää hänet irti jos et häneltä täyttymystä elämääsi saa, sillä onko hänkään loppujen lopuksi tyytyväin parisuhteenne antiin ??

Ja pettäminen on minusta aika julmaa, tiesi siitä toinen tai ei. :/
 
Pää sekaisin
En itsekään hyväksy pettämistä, mutta tämän ihmisen kohdalla vain tajusin, että en pysty estelemään haluani. Hän tuo minulle elämään jotain sellaista, jota en ole ennen kokenut.
Olemme aviomieheni kanssa keskustelleet paljon suhteestamme. "Ongelma" siinä onkin se, että rakastamme toisiamme. Mutta pelkkä rakkaus vain ei näytä riittävän. Kumpikin olemme periaatteessa onnellisia, mutta silti elämä ei tunnu elämisen arvoiselta. Jotain tärkeää puuttuu... Joskus uskoin, että rakkaus on voima, joka ylittää kaikki esteet, mutta umpikuja näyttää vain silti aina tulevan eteen...
 
myrtsi
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.06.2004 klo 14:29 Pää sekaisin kirjoitti:
Miten neuvoisitte?
Olen ollut mieheni kanssa seitsemän vuotta yhdessä ja meillä on kaksi lasta. Rakastan häntä yli kaiken, mutta silti kaipaan muutakin. Olemme olleet molemmat hyvin nuoria kun tapasimme, ja muut seurustelusuhteet ovat jääneet kummaltakin kokematta.
Nyt olen tavannut sellaisen miehen, joka kiehtoo minua. Olen tavannut hänet muutaman kerran ravintolassa, olemme myös rakastelleet pari kertaa. Se on ihmeellistä. Olen myös tavannut hänet selvinpäin ja hän on suloinen kaikessa ujoudessaan. Haluaisin tutustua häneen paremmin, mutta silti vakaan parisuhteen pois "heittäminen" tuntuu pahalta ja mahdottomalta. Mieheni on aina ollut minulle hyvä, mutta intohimo on aina puuttunut suhteestamme, eikä meillä ole muuta yhteistä kuin lapset. Harrastukset, kaverit, kaikki. Emme viihdy samoissa porukoissa emmekä välitä samoista asioista. Kaipaan muutakin yhdessä oloa kuin television tuijotusta (josta haluamme yleensä katsoa eri ohjelmia...)
Kuten sanoin, rakastan miestäni, mutta olen huomannut nyt merkillisiä tunteita tätä toista kohtaan syntyneen.. En oikein tiedä miten edetä. En tahtoisi satuttaa miestäni.
Pyydän, älkää moralisoiko. Se ei auta mitään. Kertokaa mieluummin sydämestä, miten itse toimisitte ja miten voisin saada mielenrauhan. Mitä minun pitäisi valita? Tämä toinen mies tuntuu olevan kiinnostunut minusta, vaikka minulla on pieniä lapsia. Hän on minua pari vuotta nuorempi. Itse olen 25.
Jos todella rakastaa ei petä.Pettäminen on aina huonoin mahdollinen tapa solmia uutta suhdetta.
 
jimin äiti
onko teidän välillä oikeasti rakkautta vai oletteko vain tottuneet olemaan yhdessä ja kutsutte sitä rakkaudeksi? Ja tuntuuko miehesi juuri siltä henkilöltä, jonka kanssa haluat olla loppuelämäsi? Löytyykö välillänne yhteinen aaltopituus?
 
äiti-76
Jokainen suhde muuttuu ajanmyötä, ja se ns. alkuuden viehätys häviää. Minusta tämä kuuluu elämään ja se on edessä jokaisessa suhteessa tavalla tai toisella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suhde huononisi päin vastoin. Olet jo tietoisen siirron tehnyt muutokseen, voit saada onnen tai menettää kaiken...jotain tulet kuitenkin satuttamaan.
 
Äiti-alokas85
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.06.2004 klo 15:03 jimin äiti kirjoitti:
onko teidän välillä oikeasti rakkautta vai oletteko vain tottuneet olemaan yhdessä ja kutsutte sitä rakkaudeksi? Ja tuntuuko miehesi juuri siltä henkilöltä, jonka kanssa haluat olla loppuelämäsi? Löytyykö välillänne yhteinen aaltopituus?
Sama tuli minullakin mieleen. Jos pystyy pettämään, niin ehkä silloin on kyse vain vanhasta tottumuksesta. Joskus tämän tottumuksen voi helposti sekoittaa rakkauteen.. Kokemusta tästä nimittäin on..
 
Pettäminen on ymmärrettävää vain niissä tapauksissa joissa toinen on ajettu pettämään (henkinen tai fyysinen väkivalta, kumppanin uskottomuus). Hyväksyttävää se ei kuitenkaan ole ikinä, eikä varmasti hyvä ratkaisu. Suosittelen lämpimästi että otat etäisyyttä pariksi viikoksi molempiin miehiin, ja tutustut siihen mitä oikeasti haluat. Mitä jäät kaipaamaan lastesi isässä jos olette erossa? Entä toisessa miehessä? Kumpi painaa vaa'alla enemmän? Muistele niitä aikoja kun lasten isään rakastuit, samat piirteet löytyy yhä mihin ihastuit vaikka siitä olisikin jo vuosia. Ehkä teidän pitäisi yhdessä jutella miten saisitte suhteenne uuteen valoon kokonaan, viettää aikaa kahdestaan? Tusinkinpa haluat että kukaan joutuu sinun takiasi kärsimään, ei lapset eikä miehet.
 
Mun mielestä pallo on sun miehellä ei sulla. Eli haluaako hän jatkaa sinun kanssa pettämisesi jälkeen (et kai voi olla kertomatta, onhan sulla varmaan huono omatunto jos kerran miestäsi rakastat)......

 
Norrsu
vastaan ihan nyt näin nopeasti, että mietippä tulevaisuutta tämän "uuden" miehen kanssa, en usko että se elämä sen herkumpaa tulee olemaan muutaman vuoden päästä hänenkään kanssa... siis en tietenkään tiedä.. mutta mielestäni olet tehnyt jo virheen pettäessäsi. Äh ota minusta nyt sitten selvää!

Voimia joka tapauksessa valintaan!

:)
 
erica-74
:x Älä nyt ainakaan mene tekemään mittään dramaattisia tai hätiköityjä päätöksiä "pienen ihastumisen"pohjalta.Pari kertaa olette punkassa olleet ja TOTTAKAI hän tuntuu kiihoittavalta ja ihanalta ja ties miltä.On aivan luonnollista että verratessa 7vuotta vanhaan suhteeseen ja siippaasi vertailussa kärsii se "vanha".Jos teillä seksipuoli ei muutenkaan ole ollut parhainta mahdollista.Mutta mieti hetki muutamaa vuotta eteenpäin,mitä jos menet tuhoamaan perheen ja vakaksi ja turvalliseksi havaitun suhteen vain hetken huuman tähden?sillä VIELÄ et voi olla satavarma tästä rakastajasta mikä hän on miehiään ARJESSA ja entäs sitten isäpuolena?Keskustele SYVÄLLISESTI hänen arvoistaan ja tulevaisuuden näkymistään ym.Pitäähän sinun aika varma olla siitä MIKSI loppupeleissä eroat (mikäli siihen päädyt)?Sinuna en hevillä luopuisi LASTEN ISÄSTÄ ,senverran etusijalle lapseni laitan.Jos ette pahemmin riitele ym.lasten nähden jne.Onko sinulla MITÄÄn halua parantaa vanhaa suhdetta vai kohdistuvatko kaikki ajatuksesi ja toiveesi uuteen suhteeseeesi?eikö sinulla omatunto lainkaan soimaa seläntakaa panemisesta toisen kanssa? :/ Ihan tosissani ihmettelen....En tätä "tuomitsevasti"sano,vaan tuntuu niin merkilliseltä.Sanot rakastavasi edelleen ,mutta silti petät...kumma kuvio.Mutta maailma on täynnä kummia "kuvioita".Kuuntele sydäntäsi ,ajattele lapsiasi. :D
 
heihei
Älä välitä arvostelevista kommenteista. Kyllä pettäjä itse sydämessään kärsii pahimman olon ihan ilman muiden moralisointia. Tietää kuitenkin sydämessään mitä rakkaalleen tekee. Olen itse tuntenut samoin, minulla ollut vastaava tilanne elämässäni. Veikkaan että et kauaa voi olla tuossa tilanteessa. Alat joko tosissasi sen uuden kaverin kanssa tai alat inhota itseäsi sen verran että jatkat "kaksoiselämää" myös toisten miesten kanssa jotka tuovat elämääsi hetkellisesti nyt puuttuvia palasia. Kolmas vaihtoehto on tunnustaminen ja heittäytyminen kohtalon vietäväksi. Muista kuitenkin että elät täällä vain kerran ja on tärkeää että olet onnellinen. Myös lastesi isä on onnensa varmasti ansainnut. Joko sinun kanssasi tai ilman. Voimia ratkaisujen edessä. Veikkaan kuitenkin että pitkästä rakkaussuhteesta ero tulee olemaan tosi vaikea. Olette varmasti toinen toisenne puoliskoja, kasvaneet yhteen! Sinulla saattaa tulla nykyistä miestäsi tosi kova ikävä! Kaipaat pian tv:n töllötystä ja kaikkea sitä mitä teillä nyt on. Tämä minun höpötys nyt on yhden ihmisen sanomaa ja arvailua oman elämän pohjalta. Jokaisen on kuitenkin itse ratkaistava ja elettävä oma elämänsä. Ei voi elää toisten neuvojen varassa vaan oman sydämen äänensä.
 
Uskoisin, että suurin huoli minulla olisi tuossa tilanteessa juuri se, että millaiseksi se uusi suhde muovautuu parin ekan vuoden jälkeen. Ensin kaikki voisi todella olla aivan ihanaa, mutta miettisin varmasti ensin pääni puhki muuttuuko suhde ja tunteet myöhemmin samanlaiseksi kuin nykyisessä suhteessa vai jatkuisiko kaikki sittenkin parempana nykyiseen verrattuna. Sitähän ei voi tietää kuin kokeilemalla, mutta en tiedä uskaltaisinko itse ottaa sitä riskiä, että joku päivä eläisinkin uudesta suhteesta jätettynä yksin lasteni kanssa, rakastaen edelleen myös sitä ensimmäistä miestäni, mutta joka ei minua enää takaisin huoli. Silloin vasta minulla ongelma olisi.
Sinun pitäisi saada varmuus uuden miehen tunteista ja oppia tuntemaan hänet paremmin, mutta se tarkoittaisi silloin pettämistä mikä taas on väärin nykyistä miestäsi kohtaan.
Kaikki riippuu mielestäni siitä, kuinka rakastunut tunnet olevasi, jotta pystyt ja haluat ottaa kyseisen riskin ja hypätä uuteen suhteeseen lapsiesi kanssa. Muista ottaa huomioon lapsesi ja heidän hyvinvointinsa, ja mitä tämä kaikki heille tulee merkitsemään.
 
:saint: jotain on tapahtunut sinun ja miehesi välillä.ehkä olette kasvaneet erillenne.minä seurustelin ja olen vielä avioliitossa mieheni kanssa.yhteistä aikaa on 7vuotta takana ja yksi lapsi.mutta minun tarinani on hieman toisenlainen.liitossani oli henkistä väkivaltaa monen vuoden ajalta, josta tuli vaikeat masennus ja sairaala reissut.kaksi viikkoa sitten sanoin että nyt riittää. tapasin sairaalassa ihanan poikamiehen jonka kanssa ystävystyttiin ja olemme rakastavaisia.tyttöni on aivan hulluna häneen ja hän on hyväksynyt minut tällaisena ja kannustanut elämaän ja parantamaan itsetuntoani.Silloin huomasin että tunteet miestäni kohtaan ovat kuolleet täysin. on vain vihaa ja katkeruutta.olemme lapsen takia tekemisissä,mutta haen avioeroa ja annoin viikon muuttaa pois minun asunnostani.elän täysillä.onnellisenä.kohti tervettä elämää ja parisuhdetta.en ole katunut yhtään.jos et tunne syyllisyyttä tai inhoa itseäsi kohtaan kun olet pettänyt miestäsi niin tunteesi on silloin kuollut. ja on aika ottaa askel eri suuntiin.minäkin taistelin liikaa vain lapsen takia.mut jos ei äiti voi hyvin ei voi lapsikaan.tyttö on sopeutunut hyvin, olenhan ollut käytännössä yksin huoltaja 3vuotta.puntaroi asiaa ja paljon stemppiä!!mulla kesti 3 vuotta kerätä rohkeutta ja erota. siinä ajassa tunteet kuoli täysin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.06.2004 klo 10:49 heihei kirjoitti:
Älä välitä arvostelevista kommenteista. Kyllä pettäjä itse sydämessään kärsii pahimman olon ihan ilman muiden moralisointia. Tietää kuitenkin sydämessään mitä rakkaalleen tekee. Olen itse tuntenut samoin, minulla ollut vastaava tilanne elämässäni. Veikkaan että et kauaa voi olla tuossa tilanteessa. Alat joko tosissasi sen uuden kaverin kanssa tai alat inhota itseäsi sen verran että jatkat "kaksoiselämää" myös toisten miesten kanssa jotka tuovat elämääsi hetkellisesti nyt puuttuvia palasia. Kolmas vaihtoehto on tunnustaminen ja heittäytyminen kohtalon vietäväksi. Muista kuitenkin että elät täällä vain kerran ja on tärkeää että olet onnellinen. Myös lastesi isä on onnensa varmasti ansainnut. Joko sinun kanssasi tai ilman. Voimia ratkaisujen edessä. Veikkaan kuitenkin että pitkästä rakkaussuhteesta ero tulee olemaan tosi vaikea. Olette varmasti toinen toisenne puoliskoja, kasvaneet yhteen! Sinulla saattaa tulla nykyistä miestäsi tosi kova ikävä! Kaipaat pian tv:n töllötystä ja kaikkea sitä mitä teillä nyt on. Tämä minun höpötys nyt on yhden ihmisen sanomaa ja arvailua oman elämän pohjalta. Jokaisen on kuitenkin itse ratkaistava ja elettävä oma elämänsä. Ei voi elää toisten neuvojen varassa vaan oman sydämen äänensä.
Ei millään pahalla, mutta siinä se nyt just tuli mikä tässä nykymenossa on vikana;ON TÄRKEÄÄ ETTÄ OLET ONNELLINEN ja LASTESI ISÄ ONNENSA ANSAINNUT...arrrgh! Eikö olisi järkevää ja kaikkien onnen kannalta tärkeä PÄÄTÖS tehdä ennenkuin lapsia ja perhettä perustaa, että rakastetaan ja TAHDOTAAN RAKASTAA toisiamme.Tässä taas neuvotaan olemaan onnellinen :eek: vanhempien erosta ei tässä tapauksessa ainakaan lapset tule olemaan koskaan onnellisia :'( anteeksi moralisointini, toivottavasti käsititte mitä ajantakaa :/
 
pikku äippä-71
vaikeaa...........olen ollut suht samassa tilanteessa mutta kaikki nyt niinkuin aina.silti sydän pomppii ajoittain kun hänet harvoin näen.........mieti nyt!ja puhu hänen kanssa asiat ja tunteet sekä haluamiset selviksi!!!!!!!!!!!tsemppiä!!!!!
 
ensinnäkin: sinua voi sen takia tämä uusi mies kiehtoa koska hän on salaperäinen ja täynnä uutta romanssia. toisaalta mitä mieltä hän on lapsistasi, olisiko hän mielestäsi valmis lapsiperheen touhuihin mukaan? lapsettomat eivät aina ymmärrä kaikkea ja tarvitsevat sopeutuista..toisaalta voisit puhua miehesi kanssa sinua jomottavista asioista ei olisi pakko puhua toisesta miehestä mutta puhuisit hänelle. alottaisitte vaikkapa uuden harrastuksen tai lähtekää piknikille! viettäkää aikaa yhdessä.
 
oho
se on sinusta kiinni mitä teet......
mutta taitaa olla kaikkia kohtaan väärin jos jätät miehesi ja samantien uuteen suhteeseen..........EI SANON AINAKIN MINÄ.... jos eratte niin kunnioita nyt ainakin sen verran ettet heti ala uutta suhdetta ...........minusta se on väärin......ole siten yksin lapsesi kanssa,,,, ehkä huomaat ettei se uusi ihastus ollutkaan niin voimakas kun luulit,nimittäin tiedän useamman ihmisen jotka löysi uuden, erosi lasten isästä,,,alkoi oleen julkisesti uuden kans heti,,,,,,,,,,ja muutaman kuukauden kuluttua hoksasi käyttäneensä tätä uutta (itsekkään sitä tietämättä)miestä keinona päätä eroon ja sittenhän se ero jää tavallaan käsittelemättä....ja muista että lapsesi isä tulee erosta huolimatta olemaan aina osa sinunkin elämäää......
 
tavallaan kohtalotov
Tilanteessasi en ole ollut, mutta toinen nainen kylläkin. Neuvoni sinulle on, että míeti tarkkaan mitä haluat ja kenen kanssa. Missään tapauksessa älä eroa vain toisen miehen vuoksi. Jos päädyt eroon, älä sitoudu toiseen heti, vaan anna aikaa niin itsellesi, lapsellesi kuin molemmille miehillekin. Isäpuolen roolin omaksuminenkin vie aikansa. Kuten sanoin, olen ollut toinen nainen, nyt onnellisesti naimisissa ihastukseni kohteeni. Mieheni päätyi eroamaan silloisesta vaimostaan, koska yhteiselämä ei sujunut ja koska hän löysi minussa kaiken sen, mitä oli aina etsinyt. Miestäni auttoi päätöksenteossa, kun kysyin häneltä, pystyykö hän kuvittelemaan silloisen vaimonsa vierelleen vielä vanhainkodissa. Ei pystynyt. Elämä on liian lyhyt vietettäväksi väärän ihmisen kanssa. Lapset aina selviää, jos vanhemmilla on halu järjestää heidän asiansa kuntoon. Meillä on toiminut loistavasti viikko-viikko systeemi. Jos olet vakuuttunut siitä, että olet tyytyväisempi elämään yksin kuin nykyiseen elämääsi, niin kehotan eroamaan. Toinen suhteesi saa todellisen mahdollisuuden vasta sitten. Harvat hetket silloin tällöin ovat aivan eri asia kuin lapsiperheen arki! Meillä arki osoittautui vieläkin ihanammaksi kuin koskaan olin uskaltanut toivoa! Voimia Sinulle!
 
Mä en kyllä koskaan voi kannattaa avioliiton purkamista "suuren intohimoisen rakkauden " löytämisen varjolla. Arki on osa avioliittoa, se ei siitä muuksi muutu! Jokaisen uuden ihmisen kanssa kokee varmasti aina uuden rakastumisen tunteen, mut se huuma kestää ehkä pari vuotta korkeintaan ja sitten alkaa todennäköisesti arki siinä uudessakin suhteessa. Eli mun mielestä sun ei tulis erota miehestäs, mut kuka mä oon sua neuvomaan kun en sua oikeestaan tunne, mut pääpiirteissään musta on hyvä miettiä kuinka kauan uusi intohimo todellisuudessa voi kestää ennen kuin arki ja tylsyys iskee siihenkin?!
 
Aika tunteita kuohuttava aihe. Onkohan oikeaa ratkaisua olemassa ?
Itse olen aviossa ja ihastunut useasti tänä aikana satunnaisiin elämäni ohikulkijoihin. Se on ollut välillä piristävää ja välillä ahdistavaa. Kutinaa jota ei voi raapia. Miestäni en petä, en voisi koskaan haavoittaa häntä niin pahasti. (Lyhyellä) elämänkokemuksellani tiedän lisäksi, että parempaa ihmistä minulle ei ole olemassa, häntä minä rakastan. Pitkässä suhteessa alkuaikojen sähkö ja jännitys hiipuu, mutta tilalle voi tulla jotakin muuta - toveruutta. Mihin ratkaisuun päädytkin, toivon, että se tuo tasapainon elämääsi, toivon että harmaa arjen sankari, lastesi isä voittaisi sydämesi.
 
Wuarikka
Ettei nyt olisi kyse tästä "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella" ilmiöstä.

Asiaa ja Teitä tuntematta väittäisin kuitenkin että näet tässä toisessa ihmisessä sellaista mitä vaille tunnet jääväsi parisuhteessasi. Siirrät nämä tunteet tähän toiseen ihmiseen ja mielessäsi teet hänestä juuri sellaisen ketä Sinä tunnet tarvitsevasi. Tämä toinen ihminen ei kuitenkaan loppupelissä ole sitä mitä tunnet haluavasi, jos eläisit hänen kanssaan niin huomaisit sen, että olet ihastunut enemmän omiin ajatuksiisi hänestä kuin häneen.

Entä jos koettaisit siirtää tätä "ihastumis energiaa" omaan parisuhteeseesi, turhan usein näkee ihmisiä jotka vain luovuttavat sen sijaan että tekisivät jotain nykyisen suhteen eteen. Suosittelisin avointa keskustelua puolisosi kanssa vaikka parisuhde terapiassa, uskon että jos saisit omat "solmusi" purkautumaan ja puolisosi myös, niin se toinen ihminen ei ehkä olisikaan niin ihana kuin miltä Sinusta nyt tuntuu.

Pettäminen on anteeksiantamatonta, oli tilanne mikä tahansa, sille ei löydy syytä eikä mitään lieventävää asianhaaraa.

Tähän ko. tapaukseen viittaamatta nykyään tuntuu että ihan yleisesti ihmiset etsivät "täydellistä" puolisoa, tajuamatta että sellaista ei ole olemassa. Joku vaikuttaa "täydelliseltä" kunnes arki astuu kuvioon, sitten kun huomataan ettei ihminen ollutkaan "täydellinen" hänestä erotaan ja etsitään uusi "täydellinen" ja sama rumba alkaa alusta taas ...

Avioliitto on kuin kaunis eksoottinen kasvi, se vaatii aikaa, vaivaa, työtä ja paikoitellen asiantuntijan neuvoja kukoistaakseen.
 
Olen edellisten kanssa samaa mieltä siitä että ei kannata suinpaäin erota ja aloittaa heti uutta suhdetta. Itse erosin ex avomiehestäni 4 vuotta sitten kahden vuoden seurustelun jälkeen.

Siinä suhteessa mätti se että asioista ei puhuttu ja erimielisyydet jäi ilmaan leijumaan ilman selvittämistä. Pian n.2viikoa eroni jälkeen tapasin nytkyisen mieheni ja alettiin seurustella, asuimme 130km päässä toisistamme vuoden ja luulen että emme olisi nyt onnellisesti naimisissa jos näin ei olisi ollut. Sain aikaa itselleni kävin koulun loppuun, sain käytyä vanhan suhteen rauhassa itseni kanssa läpi niin että toinen eli nykyinen mies ei ollut täysipäiväisesti vierellä. Tosin exllä ja minulla ei ollut lapsia hankaloittamassa kuvioita, en usko että voisin tästä suhteesta ikinä lähteä ihana poika ja vauva tulossa. Elämä ei ole helppoa mutta ollaan miehen kanssa myös ystäviä keskenämme näin jaksaa hankalien asioiden yli.

Toki varmasti jokaisella on pitkän suhteen aikana ihastuksia kun tuntuu että hohto on hävinnyt ja molemmat on väsynyt lapsen myötä. Mutta saahan niitä ihastuksia olla kun niitä ei vie ajatusta pidemmälle. Pitää itsensä virkeänä, on se toisen miehen huomio imartelevampaa ja itsetuntoa kohentavampaa kuin oman miehen huomio.

Tämä sinun ongelma on monimutkaisempi kuin pelkkä ihastus kun olette makuukamarissa käyneet. se on väärin miestä tai molempia kohtaan. On kyllä vaikea uskoa että 23 vuotias mies olisi valmis hyppäämään isäpuolen rooliin ongelmitta. Kun ei välttämättä ole perhe-elämästä kokemusta saati isyydestä ja kun lapsilla on jo isä, voi tulla mustasukkaisuutta siitä että olet exän kanssa tekemisissä säännöllisesti.

Toki miehetkin on erilaisia mutta itse yrittäisin löytää sinun ja miehesi välisen kipinän takaisin jos kerran toisianne rakastatte. Olisiko joku yhteinen viikonloppu romanttiseen tai nostalgiseen paikkaa mahdollinen? Kun muistaa miten oli toiseen rakastunut niin voi myös nähdä sen että mies on edelleen se mies joka sai sydämen pamppailemaan. Voimia olet vaikean valinnan edessä, mennyttä ei sen jälkeen takaisin saa ja tulevaisuuteen ei voi etukäteen nähdä.

T:Heidi81
 

Yhteistyössä