Kiova-74
Olen aivan onneton...Olen ihastunut toiseen mieheen. Vuosi sitten tapasin miehen. Suhde alkoi meilailuna hitaasti noin 6 kk aikana, vaikka työpaikalta tunnettiinkin 2 v takaa. Helmikuussa ekat treffit. Mies ei ollut kovin aloitteellinen. Tuolloin miehen ulkoinen olemus jotenkin hävetti minua. Näin, miten ihastunut mies oli ja miten kovasti hän yritti. Aloitin samaan aikaan uudella paikkakunnalla uudessa työssä, mies on ollut kaikki nämä kuukaudet ihanasti tukena. Ja miehen koiraa rakastan yli kaiken. Suhde syveni, seksisuhdetta meillä ei ole ollut, halailua ja yhdessä nukkumista toki. Koska en tunne vetovoimaa ja miehen olemus ei minua sytytä, mies kyllä olisi halukas. Suhde oli kovasti lämpenemässä toukokuussa, kunnes eräänä yönä näin unen tapaamastani toisesta miehestä ja siinä unessa tunsin lämpöä sitä toista kohtaan, aamulla olo oli haikea ja tunteet poikaystävää kohtaan hieman viilenneet.
Hän on kuitenkin mitä ihanin ihminen, keittää minulle aamupuuroa ja tuo ihania lahjoja ja kovasti rakastan häntä ihmisenä ja olen kiintynyt häneen. Yhteisiä lapsia en jotenkin osaa kuvitella, vaikka itse kovasti lapsia toivon. Ja mieskin toivoo. Mies näkee meillä yhteistä tulevaisuutta. Minäkin haluaisin nähdä, mutta pelkään, ettei niin käy. Nykyinen mieheni on tosi rakas ja suhteemme on hyvä. Poikaystävän elämässä tosin tulossa syksyllä muutoksia, hakee opiskelemaan noin 300 km päähän 2-3 vuodeksi.
Samalla viikolla, kun aloitin uudessa työssä uudella paikkakunnalla helmikuussa (samalla viikolla, kun olin tavannut poikaystäväni ensimmäistä kertaa deittailun merkeissä), tapasin työpaikalla yllättäen miehen, joka jäi mieleeni. Vain yksi katse. (Itse en ole koskaan uskonut romanttiseen "soopaan"). Ihastuin mieheen, jollaisesta olen aina salaa haaveillut ajatellen, ettei koskaan kohdalleni sellaista tule. Vaan tuli suoraan eteeni...
Uuden kanssa ei mitään ole vielä tapahtunut. Ei treffejä, ei mitään. Hän on hillitty herrasmies, mutta noin 3 kk:n maltillisen katseiden vaihdon jälkeen hän on alkanut tehdä selkeitä hurmaamiseleitä, jotka saavat minut yllättäen onnelliseksi, kevyelle tuulelle, arjen yläpuolelle. Ja nyt viime aikoina jopa muiden nähden, joka on johtanut siihen, että työkaveritkin (iso, useamman sadan hlön työyhteisö) seuraavat tapahtumaa kuin jotakin jännitysnäytelmää. Vanhemmat ja kokeneemmat ovat jopa kommentoineet minulle, että jatkoa varmasti seuraa. Itse olen pyrkinyt olemaan kuin en ymmärtäisi mitään. Koen kuitenkin, että mies on vilpittömän kiinnostunut ja kohtelee minua kauniisti ja kunnioittavasti. Tiedän hänen olevan varmasti sinkku.
Uusi mies tietää ehkä tilanteeni? (asui samassa työpaikan asuntolassa tapaamishetkellä ja näki minut ohimennen poikaystävän ja koiran kanssa, mutta oli kuin ei olisi huomannut) . Ajattelen häntä jatkuvasti. Tapaamme töissä päivittäin. Poikaystävää tapaan kerran viikossa.
Mitä teen? ps. kaipaan asiallisia neuvoja (esimerkkejä omasta elämästänne).
Hän on kuitenkin mitä ihanin ihminen, keittää minulle aamupuuroa ja tuo ihania lahjoja ja kovasti rakastan häntä ihmisenä ja olen kiintynyt häneen. Yhteisiä lapsia en jotenkin osaa kuvitella, vaikka itse kovasti lapsia toivon. Ja mieskin toivoo. Mies näkee meillä yhteistä tulevaisuutta. Minäkin haluaisin nähdä, mutta pelkään, ettei niin käy. Nykyinen mieheni on tosi rakas ja suhteemme on hyvä. Poikaystävän elämässä tosin tulossa syksyllä muutoksia, hakee opiskelemaan noin 300 km päähän 2-3 vuodeksi.
Samalla viikolla, kun aloitin uudessa työssä uudella paikkakunnalla helmikuussa (samalla viikolla, kun olin tavannut poikaystäväni ensimmäistä kertaa deittailun merkeissä), tapasin työpaikalla yllättäen miehen, joka jäi mieleeni. Vain yksi katse. (Itse en ole koskaan uskonut romanttiseen "soopaan"). Ihastuin mieheen, jollaisesta olen aina salaa haaveillut ajatellen, ettei koskaan kohdalleni sellaista tule. Vaan tuli suoraan eteeni...
Uuden kanssa ei mitään ole vielä tapahtunut. Ei treffejä, ei mitään. Hän on hillitty herrasmies, mutta noin 3 kk:n maltillisen katseiden vaihdon jälkeen hän on alkanut tehdä selkeitä hurmaamiseleitä, jotka saavat minut yllättäen onnelliseksi, kevyelle tuulelle, arjen yläpuolelle. Ja nyt viime aikoina jopa muiden nähden, joka on johtanut siihen, että työkaveritkin (iso, useamman sadan hlön työyhteisö) seuraavat tapahtumaa kuin jotakin jännitysnäytelmää. Vanhemmat ja kokeneemmat ovat jopa kommentoineet minulle, että jatkoa varmasti seuraa. Itse olen pyrkinyt olemaan kuin en ymmärtäisi mitään. Koen kuitenkin, että mies on vilpittömän kiinnostunut ja kohtelee minua kauniisti ja kunnioittavasti. Tiedän hänen olevan varmasti sinkku.
Uusi mies tietää ehkä tilanteeni? (asui samassa työpaikan asuntolassa tapaamishetkellä ja näki minut ohimennen poikaystävän ja koiran kanssa, mutta oli kuin ei olisi huomannut) . Ajattelen häntä jatkuvasti. Tapaamme töissä päivittäin. Poikaystävää tapaan kerran viikossa.
Mitä teen? ps. kaipaan asiallisia neuvoja (esimerkkejä omasta elämästänne).