P
pettynyt
Vieras
Olen hiljattain tavannut yhden miehen ja olemme tapailleet jonkin aikaa. Minä olen aina ollut yhden illan juttuja vastaan, ne sotii moraaliani vastaan..tämä mies ei myöskään ole ikinä kokenut niitä "hänen jutukseen". Mies ajattelee niistä siis samalla tavalla kuin minä, on kuulemma aina ajatellut, hän on ajatellut ettei ikinä niitä kokeile, mutta kerran "sortui" siihen sinkkuaikana..hänellä oli kuulemma heti sen jälkeen morkkis ja katui, häpesi, että meni sen tekemään, kun ei mielestään "saanut siitä mitään" eli sillä ei ollut hänelle mitään merkitystä. Otti opikseen eikä enää ikinä aio niitä "harrastaa". Jostain syystä olen hiukan pettynyt, vaikka hänellä tosiaan ollut vain yksi ainut yhden yön juttu
Ymmärrän,että suurin osa täällä hyväksyy irtosuhteet, mutta yrittäkää ajatella asiaa minun kannaltani. Mietinkö turhaan noin mitätöntä asiaa? Yritän takoa päähäni, että tuo 1 irtosuhde on hyvin vähän siihen verrattuna, mitä monilla muilla on ollut..ja kun miestä vielä kaduttaakin se juttu, tavallaanhan mikään ei ole muuttunut kun hän edelleen niitä vieroksuu. Lohduttakaa mua jotenkin!
En halua valituksia vanhanaikaisuudestani, jokaisella oma moraali/ajatusmaailma!
vaan jotain lohduttavaa..