Kaivattais hyviä konsteja syömiseen!!??

Siis tuo meidän viisvuotias on alkanu tosissaan temppuilemaan ton ruuan kanssa! Tänäänkin oli ruuaks meillä risottoa, mutta kun äiti oli ilkeenä laittanu siihen sitten maissia, niin meidän nuori mieshän ei tietenkään voinut syödä!! Olis herralle pitäny kaivaa maissit pois sieltä riisin yms. seasta
No minähän tuumasin että varmasti ei kuule onnistu ja poika jätti ruuan syömättä, mut mansikkarahka kyllä olis kelvannu.... vaan eipäs taas tuo ilkee äiti sitä pojalle antanu.
Pojan lempiruokaa on makaronit ja pyytää monesti niitä, mutta silti ei oikeesti syö kuitenkaan kuin ihan "hiiren" annoksen... ja kasviksista ei meidän pikkumiehelle uskalla edes mainita.
Mä alan oikeesti kohta oleen aika epätoivonen, ku muutenkin hoikalta pojalta on taas parikiloa paino tippunu, ei oo ku luurako jälellä enää kohta.
Kaikki keinot on kokeiltu, uhkailut, lahjonta ja kiristys, vaan eipä toimi. Makeat on kiellettyjen listalla kokonaan siihen asti et poika alkaa syödä kunnon ruokaa, mutta tää herra eläis pelkällä leivällä ja muroilla. Monivitamiineja se on kohta syöny kuukauden päivät, mut silti ne ei ruokahalua sille tuo lisää.
Mä oon oikeesti sen kans ihan pihalla, pakkohan sen on alkaa syödä! Onks muita joilla on/on ollut samankaltaisia ongelmia? Millä mä tuon saan syömään??? Sitte itellä palaa pinna, kun poika on niin kiukkunen ku ruoka ei kelpaa ja äiti ei anna mitään välipalojakaan. On muuten tosi sitkee sissi ton kiukkuamisen kanssa, jaksaa huutamalla huutaa monta tuntia putkeen ja raivota oikeen urakalla, jos ei saa tahtoaa läpi. Tää on oikeen tahtojen taistoa tuon muksun kanssa!!!! Mun on ens viikolla otettava yhteys neuvolaa, jos ei tilanne muuten muutu!

 

meillä sama ongelma neidin 3v3kk kans ne makaronit ja jauheliha kyl menee, mut nykyään ku vaan ilmoittaa että ruvetaan ruokaa laittaa niin heti kuuluu.. ei ole nälkä, tai mä en sit syö tai muuta vastaavaa.. eikä kans mikään auta.. no kokeilin sit lopulta meidän äitin konstia joka kyl minuunkin pienenä tehos ja kaadoin ruuat päähän, mut vaikka itki niin parin päivän päästä sanoi että en halua syödä että kaada taas päähän :kieh: , no välillä se on auttanu että pistetään pois pöydästä ja käsketään pois.. eli jos jollakin löytyy hyviä neuvoja täälläkin niitä kaivattaisiin, tuntuu että kasvaa pyhällä hengellä..

 

En tiedä kuinka tepsii teidän muksuihin, jos todella tempperamenntia omaavat , mutta oletteko kokeillu että ette tee ruokailusta minkäänlaista numeroa. Jos ei syö, niin ei syö, jos haluaa pois pöydästä, menköön. Seuraavan aterian voi tarjota hiukan aikasemmin jos näyttää kovin rauhattomalta et vois olla nälkä. Sama saattaa toistua seuraaavallakin aterialla, mut sama juttu, jos ei syö, ei syö, jne...
Eli älkää olko moksiskaan koko ruokailusta tai siitä kieltäytymisestä. Nimittäin kuulostaa siltä, kuin laspi olis nyt keksiny hyvän keinon ärsyttää vanhempiaan(mikä tossa iässä on erittäin kivaa lapsen mielestä) :kieh: . Ja mitä enempi huomiota ruokailulla saa, sen parempi lapsen mielestä, niinpä hän päättää olla syömättä yhä uudelleen ja uudelleen.

Meillä on kans erittäin tempperamenttinen tämä meidän vanhempi neiti. Ja myös temppuillut ruuan kanssa! Tämä on tempsiny meillä, mutta en väitä että menis kaikilla läpi, mutta kokeilkaahan. :hug:

 

Niin, ja lisäys vielä.
Laittakaa lautaselle KAIKKI ruuat erilleen, että lapsi näkee mitä lautasella on. Näin hän voi syödä sen minkä tahtoo. Älkää pakottako maistamaan kaikkea ainakaan aluksi, vaan syö sen mitä syö.
Nimittäin, on tavallista, että just esim. risotot yms muut "sekavan näköiset ruuat" ovat lasten en syö-listalla, siksi kun siinä ei suoraa näe mitä lautanen sisältää . Eli kun ruoka on selkeää ja annokset erittäin pieniä niin vois mennä paremmin. Kun annos on pieni, ei lapselle tule heti ylivoimaista tunnetta että kaikki on syötävä. Lisää voi aina ottaa, ja ruokaa saa jättää.

 

Meillä 4 vee närkkii ruokaansa PAITSI jos saa itse kokata. Hän selvästi haluaa nähdä, mitä sinne ruokaan menee. Apukokkina ollessaan lisäilee ruokiin kookosta ja sitä sun tätä, ja syö ylpeänä lautasen tyhjäksi. Vaatii tietty aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta on myös mukavaa yhteistä puuhaa.

 

Mä olen myös aika hyvällä menestyksellä käyttänyt tuota "syö mitä jaksat"-menetelmää. 4v poika oli kans tosi nihkee syömään. Eläis kekseillä jos sais valita.Jonkun aikaa sit aloin pistää ruokaa vähemmän lautaselle ja sai syödä sen mitä halus. Meillä ruokahalu sitten loppujenlopuksi kasvoikin, kun alussa söi tosi pieniäkin annoksia. Ny asettaa jo itselleen rajoja..."mä en enää jaksa, mut jos mä sit syön kymmenen lusikallista..." Kasvikset on edelleen vähän vaikeita syötäviä, mutta välillä menee niitäkin. Toivottavasti lähtee syömishommat sujumaan jollain keinolla!!!

 

Oletko kokeillut sana-sol valmistetta. En tiedä ainuttakaan lasta jolle se ei olisi tehonnut. Meillä on joka syksy sama ruokahalun väheneminen ja aina auttaa kun aloitetaan sana-sol.

Minä olen päättänyt myös että jollei ruoka maistu niin pois pöydästä. Keittiö ei ole mikään taistelutanner.

 

Olen ollut täysin samoilla linjoilla kuin LINN kirjoitti. Meilläkin on tepsinyt se, ettei todellakaan ole pakko syödä, välipalaa kyllä saa kun on välipalan aika mutta se on sitten hedelmä tai porkkana eikä mitään herkkuja. Säännölliset ruokailuajat ovat olleet pop ja joka kerta, kun tenava mutisee ettei syö, niin ystävällisesti sanon, ettei ole pakko syödä, hörppäähän vähän maitoa ja voit mennä. Joskus totisesti tuntuu, että lapsi elää todellakin pyhällä hengellä pari päivää, mutta sitten alkaakin maistua. Meidän ihana neuvola-täti on aina sanonut, että lapsilla on luontainen kyky syödä juuri tarpeensa mukaan ja siihen olen luottanut. Mutta tietty joskus tulee sellaisia tilanteita, että olisi ns. pakko syödä esim. ennen jotain tilaisuutta vaikkapa teatteria, lasten konserttia jolloin täytyisi tankata, silloin olemme käyttäneet tuota 'syötävä kymmenen lusikallista, lasketaan yhdessä' ja uhkauksia konsertin peruuttamisesta päälle.... Tsemppiä, pinna kyllä venyy näitten termiittien kanssa