Kaivataan kipeästi apua pienen vauvan nukuttamiseen!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja heidaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

heidaa

Jäsen
22.03.2008
47
0
6
Eli nyt otetaan kaikki hyvät vinkit vastaan pienen vauvan nukahtamisen avuksi. Vauva siis 2vko ja yö unille nukahtaminen on todellisen työn takana! Eilen siihen meni reilu 3 tuntia ja lopulta nukahti klo 1.00 tissille... Vaunuun nukahtaa, mutta herää kun liike loppuu, samoin sitteriin, keinutus kun loppuu niin herää. Sylissä nukkuisi vaikka kuinka mutta heti kun yrität siirtää pois sylistä, herää. Kapalointi ei auta. Tissille nukahtaa milloin nukahtaa mutta olisi kiva viettää joskus iltaa miehenkin kanssa pari tuntia eikä käyttää kaikkea aikaa vauvan nukuttamiseen tai päätyä lopulta siihen, että minä menen vauvan kanssa nukkumaan tissitellen ja se siitä yhteisestä hetkestä miehen kanssa taas...

Onko kellään hyviä vinkkejä tai vastaavanlaista tapausta ja koskakohan tämä mahtaa helpottaa...? Tiedän, vauva on vielä todella todella pieni mutta silti.. apua?
 
Luulen kyllä, että asiaan auttaa vain aika. Vauva on, kuten sanoit vielä todella pieni ja kaipaa läheisyyttä sekä rintaa varmasti suurimman osan ajastaan. Etkö voi seurustella miehesi kanssa jos vauva nukkuu illalla sylissäsi? Itse istuin oman vauvani kanssa sohvalla, vauva nukkui nänni suussa sylissä ja minä katselin telkkaa tai juttelin miehen kanssa.
 
ole kärsivällinen ja tee joka ilta samat rituaalit. jos haluat opettaa omaan sänkyyn niin imetä ja laita kärsivällisesti aina vaan omaan sänkyyn niin lopulta opii. näin ainaki meillä. itku ei ketään tapa. mutta en suosittele huuattamista
 
Voihan sitä toki seurustella siinäkin mutta kuinkas saan vauvan siitä sitten nukkumaan.. Nukahtaa siis vain ja ainoastaan viereen tissille, jos nukahtaa syliin tissille niin herää aivan varmasti kun yrität siirtää hänet pois... Noh, aika varmaan tekee tehtävänsä, sitten lopulta
 
Mein tyttö (nyt 6kk), nukku tissille vielä n.3kuisena..vaihtelevasti kylläkin eli suostui nukkumaan välillä ilmankin.. mut nimenomaa tuo ihan alku meni juurikin niin et ihan vauvan ehdoilla menin, eli nukku sinne mihin halus ja millon halus...pääasia että sain nukkumaan :)
Ja kyllä se sitte "isompana" oppii, toivottavasti :hug:
 
meillä jätettiin yötissittely ja päiväunitissi pois tossa n1kk sitten, siihen saakka söi yötä ja päivää tissiä just niinkuin halusi,eikä meillä mitään aikaa ollut kaksin. nyt vähän paremmin kun ikää on 11kuukautta.

tossa vaiheessa sitä vielä mennään vauvan mukaan täysin, meillä jos meni ajoissa nukkuu niin yöllä joutu 1-4välissä kantelee välillä 2tuntiakin putkeen sylissä ja kävelee että edes muut saivat nukkua yönsä, sitten tietty heräsi sen 5-12kertaa joka yö muutenkin. tsemppiä sulle
 
meidän tyttö oli kans tuollainen joka ei nukahtanut millään. alkoi ärsyttää kaikki neuvot miten nukuttaa omaan sänkyyn, kun ei vaan toiminut meidän tytöllä, ei siis millään. Ainoa johon nukahti oli syli (niin on edelleen, tosin kolme kuisena oli just oppimassa itse nukahtamaan kun me muutettiin ja se sekoitti tytön niin että koko unitouhu meni taas ihan sekaisin) ja rinta.
ekat 2 kuukautta oli ihan kamalia, sit joskus 3 kuisena alkoi nukkumaan ja nukhatamaan helpommin.
meillä toimi rintareppu kans nukuttajana, tosin siinä oli se huono puoli että heräs kans heti kun laitettiin sänkyynsä.
Monena yönä nukkui meidän vieressä ihan vain siksi että ei vaan suostunut nukkumaan omassa sängyssään, oli tosi herkkäuninen ja heräs kunn laitettiin alas...

tästä nyt tuskin on lohtua, mutta jotkut vauvat vaan on (niin kuin jotkut aikuisetkin -itse kuulun niihin) todella herkkäunisia ja tarvitsee sitä että joku toinen rauhoittaa ne uneen... ja herää herkästi kaikkeen liikkeeseen yms.

Itse tein niin, että imetin ja nukutin vauvan meidän sängyssä ja sit hiivin hiiren hiljaa pois kun oli kunnolla nukahtanut, se toimi välillä.

Varmasti tilanne helpottaa ajan kanssa! voimia ja jaksamisia!!!
 
anteeksi nyt jos saarnaan, mutta mä nyt vaan suosittelisin kärsivällisyyttä...pienellä vauvalla EI OLE rytmiä saatika keinoja nukahtaa itse..meillä oli ja on edelleen aivan sama vaikka poika jo 3 kk. Nukahtaa iltaisin 22 - 02 välillä ja käytännössä imetän iltaisin monta tuntia, nukahtaa vain tissille. Koskaan ei tiedä monelta nukahtaa. Se auttaa kun ottaa rennon asenteen että nyt eletään vauvan ehdoilla ja miehen kanssa vietetään sitten aikaa kahdestaan hieman myöhemmin...ei se vauva kovin kauaa ole pieni ja kaikki on väliaikaista. Elämästään voi uhrata muutamia kuukausia pienelle vauvalle - ensimmäinen vuosi vauvan kehityksessä on ratkaiseva. Ei kannata yrittää "kouluttaa" tai "sopeutaa" vauvaa omaan elämään vaan heittää nyt menemään kaikki turhat odotukset ja keskittyä 100% pienen hoitoon, elää vauvan ehdoilla sen pienen hetken omasta elämästään. Vauvan nukuttaminen voi todella viedä useita tunteja illasta, kannattaa nyt vaan sopeutua ajatukseen.

Tsemppiä silti, tiedän että välillä raskasta.
 
Heh, ihan kuin minun ajatuksiani tammikuussa! Luulin hormonihuuruissani, että yhteinen aika miehen kanssa on lopullisesti ohi, kun vauva vaati niin paljon huomiota. Olin ihan varma että hän jättää minut, ja itkinkin sitä hänelle.
Noin pientä ei vielä mitenkään pysty opettamaa yhtään mihinkään, joten hänen ehdoilla sitä on vain mentävä. Kohta helpottaa, usko pois. Meillä alettiin 1 kk:n iästä alkaen mennä koko ajan parempaan suuntaan, ja 2,5 kk:n iässä tyttö nukahti itsekseen ilman mitään nukutteluja. Tiedän, nyt tuntuu pitkältä ajalta eteenpäin ajatellen, mutta usko pois, se aika on yhtäkkiä edessä. Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja labebe:
anteeksi nyt jos saarnaan, mutta mä nyt vaan suosittelisin kärsivällisyyttä...pienellä vauvalla EI OLE rytmiä saatika keinoja nukahtaa itse..meillä oli ja on edelleen aivan sama vaikka poika jo 3 kk. Nukahtaa iltaisin 22 - 02 välillä ja käytännössä imetän iltaisin monta tuntia, nukahtaa vain tissille. Koskaan ei tiedä monelta nukahtaa. Se auttaa kun ottaa rennon asenteen että nyt eletään vauvan ehdoilla ja miehen kanssa vietetään sitten aikaa kahdestaan hieman myöhemmin...ei se vauva kovin kauaa ole pieni ja kaikki on väliaikaista. Elämästään voi uhrata muutamia kuukausia pienelle vauvalle - ensimmäinen vuosi vauvan kehityksessä on ratkaiseva. Ei kannata yrittää "kouluttaa" tai "sopeutaa" vauvaa omaan elämään vaan heittää nyt menemään kaikki turhat odotukset ja keskittyä 100% pienen hoitoon, elää vauvan ehdoilla sen pienen hetken omasta elämästään. Vauvan nukuttaminen voi todella viedä useita tunteja illasta, kannattaa nyt vaan sopeutua ajatukseen.

Tsemppiä silti, tiedän että välillä raskasta.

Peesailen. Vauva on niin pieni, että tuollainen nukuttaminen on täysin turhaa. Ei hällä ole rytmiä eikä hää tiedä et nyt on yö, nyt nukutaan. Hää nukkuu sillo ku häntä nukuttaa ja valveilla/itkee sillon ku ei nukuta tai jokin on huonosti.

Kyllä luulis, että vois sen muutaman kuukauden täysin vauvan ehdoilla mennä eikä tarvihtis mitään unikouluja tai muitakaan. Kyllä se aika siihen aika tavalla auttaa. Ja miehen kans ehtii kyllä seurustella myöhemminkin tai sit tosissaan jutella sillon kun lapsi on siin sylissä iltasella. Nyt on aika keskittyä pikkuiseen ja täyttämään hänen tarpeensa, muun aika on sitten myöhemmin.

Koivu sanoi, ettei itku tapa.. Ehkä ei, mutta se vahingoittaa aika tavalla turvallisuudentunnetta pienellä vauvalla jos ei huutoon (=pienen vauvan tarpeisiin) vastata.
 
Tsemppiä ja jaksamista. Niin se on onneksi tehty, että se pikkuvauva-aika on lyhyt. mutta ei varmaan sua yhtään lohduta esim. tuo edellinen vastaus....joillakin on vaan taipumus aina saarnata asiasta ku asiasta. Niinkuin ei saisi myöntää koskaan olevansa väsynyt? niinkuin ei saisi kaivata miestänsä, on sekin kyllä kumma juttu.

meillä oli esikoinen kans aika hankala nukutettava, mutta usko mua että aika auttaa! voi olla jo viikonkin päästä ihan erilaista, ne tilanteet muuttuu niin nopeasti.
 
Tottakai saa myöntää olevansa väsynyt ja toki saa kaivata miestään. Mut itse en ymmärrä miksei voi odottaa vähän aikaa, 2vkoinen kuitenkin on todella pieni. Voihan olla, että ajan kanssa, esim jo muutaman vkon päästä tilanne on täysin toinen ja pieni nukahtaisi jo itsekseen. Ja jos näin ei sitten ole, niin sitten voisi kokeilla eri niksejä.

Ja voi kai tilanteita kuvitella, vaikkei toki yksilapsisena sitä arkea samalla tavalla osaa kuvitella kuin et oikeasti ois se kaksi lasta. Toivotaan, et aika auttaisi. Ja jos ei, niin saisit jotain hellävaraisia niksejä siihen nukuttamiseen :hug:
 
toki saa kaivata omaa miestä ja olla väsynyt yms. ihan avoimesti, se on ihan normaalia. Mä en vaan voi sietää tätä itsekeskeistä yhteiskuntaa missä omat tarpeet on niin hemmetin tärkeitä. Jos vauva tulee perheeseen niin kannattaa ihan huolella vaan heittäytyä kuuntelemaan sitä omaa vauvaa ja elää vauvan ehdoilla nyt se naurettavan pieni hetki kun mittaa koko omaa elämää. Jos ei mies älyä että nyt on perheessä hetken aikaa joku muu tärkeämpi, tai jos ei nainen älyä että vauva nyt vaan on hetken tärkeämpi kuin mies...niin sillon on kyllä vastuullinen vanhemmuus jossain hukassa ja kaukana! Ja anteeksi nyt vaan jos loukkaan tällä saarnalla jonkun tunteita B)

Ja muokkaampa vielä vähän kirjoitusta, mulla nousee niskakarvat pystyy jo aloittajan otsikosta kaivataan apua pienen lapsen NUKUTTAMISEEN...ei noin pientä vauvaa yksinkertaisesti nukuteta koska on täysin rytmitön..sanan "nukutus" voi kyllä heittää romukoppaan tuossa vaiheessa. Toki voi lempeitä keinoja käyttää unen avittamiseen, mutta että aktiivisesti nukuttaa kahden viikon ikäistä vauvaa... |O

 
noh noh. Aina pitää arvostella.

heidaalle: jaksamista! :hug: Tosiaan, tuo kaksiviikkoinen on sen verran pieni että ei taida olla apua edes tuosta nukuttamisesta... muistelen että meillä tyttö nukahti kun nukahti, tosin me kyllä nukutettiin ( !!! ) vauvaa ihan alusta asti. Laitettiin nukkumaan klo 23 ja tais nukahtaa sit aina joka ilta klo 23.30. Mut jos vauvan rytmi on nyt tuo niin siihen on varmaan vaan yritettävä sopeutua. Varmasti jo muutaman viikon päästä rytmi on erilainen. Ja voihan sitä yöaikaa tuoda ilmi just sillä et on pimeetä ja hiljaista ja et öisin ei liikoja jutella, niin se vauvakin alkaa ymmärtämään et milloin on yö. Mulle tuli ylätyksenä kun lapsi kasvoi kun se ei enää noin vaan nukahda, vaan tarvitseekin sen avun nukahtamiseen: heijailun, taputtelun, unilelun, laulun jne. Mutta tosiaan, ne hetket voi tuntua tosi pitkiltä mut ihan varmaa on että aika menee eteenpäin, vauva kasvaa ja arki helpottuu sitä myötä. Tai no, tulee uusia haasteita. :p Ota vauva sohvalle kanssasi, katselkaa telkkua miehen kanssa ja jutskailkaa. Vauva on niin pieni että tulee siinä mukana. Ei kannata stressata siitä että miksei se nuku, kun pariviikkoiset elää omassa rytmissään. Jaksamista ja tsemppiä! :hug:

muoks* niin ja se on melkein kaikilla noin pienillä vauvoilla tuo nukkumaanmenoaika siinä puolen yön tietämillä. :) Ainakin suurimalla osalla. Sekin siitä aikaistuu... meillä nykyään 18.30 -19 nukkumaanmenoaika... vähän aikaisin mun mielestä...
 
Eipähän täällä kenenkään kirjoitukset ole sen kummemmin loukanneet tai saarnaamiselta tuntuneet, tottahan se on että pieni on pieni ja aika tekee tehtävänsä Välillä on vaan tosiaan aika väsynyt kun pääsee nukkumaan milloin pääsee ja tietää että seuraavakin päivä on jaksettava esikoisen kanssa touhuta, hänellä kun ne rytmit jo ovat kuitenkin ihan selkeät. Mutta kyllä se siitä, yllättävän nopeaan se aika loppujen lopuksi menee =)
 
Niinhän se menee :) Mites, onko mies millaisissa töissä, et pystyiskö hän esim touhuta päivisin esikoisen kanssa, et saisit nukkua vähän univelkoja pois? Tai onko esim. äitis tai anoppis likellä, et vois apua pyytää?

Mie ain ku poika heräilee öisin usein ja on sen parikin tuntia hereillä esim. kolmesta viiteen, ni sit mies on usein pojan kans aamusin ja mie nukun. Ku hällä on epäsäännöllisen epäsäännöllinen vuorotyö ja ny ollu monta iltaa ni on käyny just passelisti, et hää on sit auttanu ja mie oon saanu univelkoja maksettua :heart:
 
Mies on yrittäjä eli tekee todella pitkää päivää, no nyt kun tyttö syntyi niin ei ole aamuisin niin kiirettä töihin pitänyt ja iltaisin tulee suht ajoissa kotiin mutta päivisin hänen on pakko olla töissä. Viikonloput on onneksi pyhittänyt perheelle =)

Mun äiti on fyysisesti niin huonossa kunnossa että hän ei jaksa lasten kanssa olla vaikka haluaisi ja anoppi, noh, hänellä on omat ongelmansa (alkoholi) eli siitä ei sen enempää...
sisko auttaa kun pystyy, onneksi =)
 
Voi! Vauva on niin pieni vielä vailla minkäänlaista käsitystä tästä maailmasta saatikka yöstä ja päivästä. Aika aikaa kutakin. Ehdotan myös,että teet joka päivä samat ilta rutiinit suun.samaan aikaan. Kuukausi pari eteenpäin hän kyllä alkaa pikkuhiljaa oppimaan erottamaan yön ja päivän. Ole kärsivällinen ja voimia teille ja sinulle. Nuku aina kun voit. Minulla 11v ja 7kk. olin itse tosi väsynyt uuden vauvan hoitamisesta. Mieheni tekee vain yö työtä ja kun tuli puolenpäivän jälkeen kotiin hän meni nukkumaan,vaikka olin kuinka väsynyt. Joskus isoveli katsoi vähän aikaa pikkusiskoa,kun nukuin. Siis kuukausi-parin ikäisenä. toivon,että vauvanne ei kärsi koliikista. Tsemppiä ja haleja! :hug:
 

Yhteistyössä