Kaipaisin kokemuksia dobermanneista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tiinelli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
nehän on ihan lällyjä koulutuksen suhteen :O kaverilla, useammallaki on ja nauravat kuinka pehmeitä koiria ovat.

Mä en pelkää kouluttaa sellaista, lähinnä ihmisten kokemukset kiinnostaa...
Millaisissa olosuhteissa niitä on?
Meillähän on paljon eläimiä ja hevosten takia ihmisiä tulee ja menee täällä, sosialistuuko dobberi helpolla?
Onko niillä arkuutta vieraita kohtaan?
Ongelmahevosia kouluttelen ja joitain koiria omaksi ilokseni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Black Diva´s;24386295:
Mitä sä tarkemmin haluisit tietää ?

Mulla noita koirien kunkkuja on aikoinaan ollu useitakin


Lähinnä kiinnostaa, jääkö niille aina pieni varaus vieraita ihmisiä kohtaan?
Haukkuherkkyys?
Meillä kun on hevosia, lampaita ja lapsia.
 
Mä en pelkää kouluttaa sellaista, lähinnä ihmisten kokemukset kiinnostaa...
Millaisissa olosuhteissa niitä on?
Meillähän on paljon eläimiä ja hevosten takia ihmisiä tulee ja menee täällä, sosialistuuko dobberi helpolla?
Onko niillä arkuutta vieraita kohtaan?
Ongelmahevosia kouluttelen ja joitain koiria omaksi ilokseni.

tokoa, nuo on "sivukoirina" maleille, rotikoille tai sakemanneille :D kaikilal on uros, muutama on tuonu venäjältä tai virosta ku halunneet typätyn. iha nasiallisissa käsissä, kokemusta koirista useamman 10v ajan :) melkein ittekki hairahin. varmasti löytyy kovempi luontosiaki yksilöitä. niin ku kaikista roduista :)
 
Mulle tulee vaan mieleen se jatkuva piipitys mitä jokainen mun tuntema on harrastanu. Voi olla aika hermoja raastavaa :) Itselläni oli kiltti tyttödobberi kymmenen vuotta.
 
Ne ovat kyllä kivoja koiria oikein koulutettuina.
Naapurissa kävi yhteen väliin vierailulla ei-niin-hanskassa oleva dopperi ja sehän kävikin sitten omistajaan kiinni ja raateli tämän aika pahasti. : /
En tiedä mikä koiran kohtalo oli, varmaan se lopetettiin kun sitä ei ole enää näkynyt. Enkä ole viitsinyt kyselläkään sen perään. Enkä kyllä kaipaakaan, kun se melkein hyökki poikani päälle, kun tämä oli n. 2-3-vuotias.
 
Ei oo varautunu, ei myöskään haukkuherkkä. Toki noitakin löytyy valitettavan paljon jopa, mutta ei käyttölinjasista yhdistelmistä yleensä.

Mulla lauma tuli toimeen niin elukoitten kuin myös lasten ja aikuisten kans olivatpa nämä vieraita tai tuttuja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Black Diva´s;24386350:
Dobberi sosialistuu kyllä helposti ja on ihan ok koira käytökseltään, kunhan katot et sen vanhemmat on kuupiltaan ok koiria ei mitään arkajalkoja jotka vouhottaa mitä tahansa. Ts. ota koira vain käyttölinjasesta yhdistelmästä.

Kiitos. Tosiaan kokemukset tuttavapiiristä on just näistä epäsosiaalisista yksilöistä.
Meillä on täällä menoa ja meininkiä ja mietin nouseeko dobermannin stressitaso liian korkealle jopa sietämättömäksi täällä "sirkuksessa"?
Ennestään meillä jo koira.
 
Voin sanoo, että erittäin moni ihminen pelkää dobrmanneja kuollakseen. Eli varmaan ainakin jos haluut pelotella ihmisiä ja etenkin sellaisia jotka muutenkin arkailee koiria. Dobermanni pihassa olis mulle vähän sama kuin se, että jollain tyypillä olis revolveri länkkärityyliin vyöllä. Eli tuntisin oloni epämukavaksi tällaisen ihmisen seurassa.

En nimittäin pidä aseista. Enkä väkivallan uhasta. Vaikka se olisikin vain hyvin teoreettista.
 
Tuskin kunhan se saa pentuaikanaan sit sen oman paikan jossa se saa olla oikeasti rauhassa ja lepuuttaa sitä päätään. Moni tuntemani dobberi on kärsiny stressistä, koska ei oo ollu sitä soppea mihin sit koira sijoitetaan kun sen pitää huilata ja sit ne on ollu just sellasia vouhoja joiden kans menee käämit ku mistään ei tuu mitään. Ne on ku duraselilla varustetut puput, ellei nitä ota hanskaan pienestä asti ja ohjaa toimintaa oikeaan suuntaan.

Jos kärsivälisyys riittää ekat 10kk niin saat aivan uskomattoman otuksen tuosta kuninkaasta.
 
  • Tykkää
Reactions: tiinelli
Voin sanoo, että erittäin moni ihminen pelkää dobrmanneja kuollakseen. Eli varmaan ainakin jos haluut pelotella ihmisiä ja etenkin sellaisia jotka muutenkin arkailee koiria. Dobermanni pihassa olis mulle vähän sama kuin se, että jollain tyypillä olis revolveri länkkärityyliin vyöllä. Eli tuntisin oloni epämukavaksi tällaisen ihmisen seurassa.

En nimittäin pidä aseista. Enkä väkivallan uhasta. Vaikka se olisikin vain hyvin teoreettista.

Moni pelkää kuollakseen jo meidän nykyistä koiraa. Ja meidän hevosia. Mutta koiranhan otankin itselleni ja perheelleni. Me asutaan sivistyksen ulkopuolella, eikä tänne tule kukaan eläinvastainen. Egon jatke se ei olisi, koska en paljon täältä liiku mihinkään, ainakaan eläinten kanssa.
 
Nykyiset dobberit ei ole ollenkaan kovapäisiä, vaan pikemminkin pehmeitä luonteeltaan. Kun se yhdistetään suojeluvaistoon, niin se ei ole joka ihmisen koira.
Pehmeys/kovuus ei tarkoita koirissa suinkaan sitä, onko koira kiltti/raju. Vaan se tarkoittaa hermostorakennetta. "Pehmeä" koira pelästyy, järkyttyy helposti, se myös muistaa pitkään sille tapahtuneet negatiiviset asiat. Se on herkkä, eikä siedä koulutuksessa vääriä otteita, eikä varsinkaan minkäänlaista rangaistukseen pohjautuvaa koulutusta. Pehmeästä koirasta tulee väärinkohdeltuna arka tai pelkopurija.

Ns. kovasta koirasta tulee yleensä väärinkohdeltuna aggressiivinen.
Kova ei tarkoita siis vihaista.
Kova on sellainen, joka ei hetkahda turhista. Sekainen ei välitä, vaikka suihkukone lentäisi yli, katsoo vaan. Se ei muistele pahalla kaikkia kokemiaan pahoja asioitakaan. "Kovaluonteisen" koiran kanssa on helppo olla, se on tyyni ja rauhallinen, koska se luottaa itseensä .
 
Moni pelkää kuollakseen jo meidän nykyistä koiraa. Ja meidän hevosia. Mutta koiranhan otankin itselleni ja perheelleni. Me asutaan sivistyksen ulkopuolella, eikä tänne tule kukaan eläinvastainen. Egon jatke se ei olisi, koska en paljon täältä liiku mihinkään, ainakaan eläinten kanssa.

Ok. Oot varmaan aito eläinihminen, joten eiköhän se siitä. Eniten mä "vihaan" semmosia city-egoilijoita, jotka oottaa tommosen koiran nimenomaan egon jatkeeksi. Esimerkiksi tää Saarela mikä-lie ex-missi-ministerin mies koirineen.
 
[QUOTE="vieras";24386450]
Pehmeys/kovuus ei tarkoita koirissa suinkaan sitä, onko koira kiltti/raju. Vaan se tarkoittaa hermostorakennetta. "Pehmeä" koira pelästyy, järkyttyy helposti, se myös muistaa pitkään sille tapahtuneet negatiiviset asiat. Se on herkkä, eikä siedä koulutuksessa vääriä otteita, eikä varsinkaan minkäänlaista rangaistukseen pohjautuvaa koulutusta. Pehmeästä koirasta tulee väärinkohdeltuna arka tai pelkopurija.

Ns. kovasta koirasta tulee yleensä väärinkohdeltuna aggressiivinen.
Kova ei tarkoita siis vihaista.
Kova on sellainen, joka ei hetkahda turhista. Sekainen ei välitä, vaikka suihkukone lentäisi yli, katsoo vaan. Se ei muistele pahalla kaikkia kokemiaan pahoja asioitakaan. "Kovaluonteisen" koiran kanssa on helppo olla, se on tyyni ja rauhallinen, koska se luottaa itseensä .[/QUOTE]

Jep. Lisäksi koira voi olla sekä kova että pehmeä, eli esim. pehmeä omistajansa suhteen ja kova ulkomaailman asioille. "Omistajakova" koira taas ei järkyty omistajan negatiivisestakaan palautteesta, mutta menettää yöunensa jos auto tööttää kadulla. Hankala selittää, mutta mulle ton systeemin tajuaminen oli aivan hemmetin hyödyllinen oivallus. Itsekin nuorempana tykkäsin hokea, että koirani oli "kovapäinen" eli rivien välistä halusin kehua, kuinka pärjään hurjan pedon kanssa. Paskat, huonoa koulutusta ja tietämättömyyttä se oli, ja todellisuudessa koirani oli todella pehmeä.
 

Yhteistyössä