Kaipaisin jonkun jolle puhua...

[Tallamuspurkuna]

:/
Enkä edes tiedä mikä sisällä painaa :kieh: *huokaus*

Kai sitten nappaan mp3-soittimen mukaan ja lähden lenkille kun saan lapset parin tunnin päästä nukkumaan. Nyt ovat ulkoilemassa isännän kanssa

Tuleeko muille koskaan sellaista sisäistä 'pakotusta' josta ei ole aivan varma mistä johtuu? Miten sitä saisi purettua?

 

[emmy83]

minulle! Ja usei juuri silloin kun ei ole ketään kenelle puhua.

yv päivystää jos haluat purkaa oloasi vaikka ei tunnetankaan!!

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Joo... Mä olin marjapuskissa päivällä ja soitin musakkia fylliksi...

 

[Joulugubbe]

minulle! Ja usei juuri silloin kun ei ole ketään kenelle puhua.

yv päivystää jos haluat purkaa oloasi vaikka ei tunnetankaan!!

Joo saanks määkin laittaa sulle yv:tä?

 

[Tallamuspurkuna]

Musiikki on kyllä minulle aina ollut tapa purkaa mieltä. Tai lähinnä laulaminen mutta sitäkään ei lenkkipolulla viitsi tehdä

Äh, möhlää!!! :snotty:

 

[Horuksen silmä]

Tuttu tunne :|
Mulle iskee yllättävän usein tunne että ei ole ketään jolle puhua, tosin itse tiedän mikä mua yleensäkin riepoo.

 

[Tallamuspurkuna]

Kun sitä mielessään luulee olleensa tukena toiselle, tai apuna ainakin, mutta jää tunne ettei sitä apua arvosteta. Tai ettei se jota on tukenut olekaan edes tajunnut sitä niin tulee tosi epäonnistunut olo... :/

 

[Tallamuspurkuna]

Tuttu tunne :|
Mulle iskee yllättävän usein tunne että ei ole ketään jolle puhua, tosin itse tiedän mikä mua yleensäkin riepoo.

No kai se minullakin on oikeastaan tuo minkä jo laitoinkin että koin tehneeni hyvin ja oikein enkä sitten kai asianomaisen mielestä olekaan tehnyt :/

 

[emmy83]

Tuttu tunne :|
Mulle iskee yllättävän usein tunne että ei ole ketään jolle puhua, tosin itse tiedän mikä mua yleensäkin riepoo.

No kai se minullakin on oikeastaan tuo minkä jo laitoinkin että koin tehneeni hyvin ja oikein enkä sitten kai asianomaisen mielestä olekaan tehnyt :/

onko asianomainen jotenkin vihjannut että et ollutkaan avuksi vai onko vain sellainen tunne?

itse meinaan huomaan monesti unohtavani kiittää´jos joku on auttanut minua.

 

[Horuksen silmä]

Tuttu tunne :|
Mulle iskee yllättävän usein tunne että ei ole ketään jolle puhua, tosin itse tiedän mikä mua yleensäkin riepoo.

No kai se minullakin on oikeastaan tuo minkä jo laitoinkin että koin tehneeni hyvin ja oikein enkä sitten kai asianomaisen mielestä olekaan tehnyt :/

Siitä kun koittaa auttaa jotain ihmistä ja toinen ei sitten arvosta koko apua, tulee vaan auttajalle todella paha mieli. Se imee kummasti ihmisestä energiaa.
Mulla on lähipiirissä ihminen joka on usein hyvin negatiivinen. Koitan sitten parhaani mukaan häntä piristää puhelimessa, mutta turhaa hommaa. Valehtelematta monet itkut olen niiden puhelujen jälkeen itkenyt :/ Kyseinen henkilö kyllä yleensä viiveellä soittaa takaisin ja pyytelee anteeksi, mutta usein silloin on jo se paha mieli saatu aikaan.

 

[Tallamuspurkuna]

Tuttu tunne :|
Mulle iskee yllättävän usein tunne että ei ole ketään jolle puhua, tosin itse tiedän mikä mua yleensäkin riepoo.

No kai se minullakin on oikeastaan tuo minkä jo laitoinkin että koin tehneeni hyvin ja oikein enkä sitten kai asianomaisen mielestä olekaan tehnyt :/

onko asianomainen jotenkin vihjannut että et ollutkaan avuksi vai onko vain sellainen tunne?

itse meinaan huomaan monesti unohtavani kiittää´jos joku on auttanut minua.

Ei ole vihjannut eikä sanonut mitään sellaista. :heart: Se on vain se vahva tunne.

 

[Tallamuspurkuna]

Tuttu tunne :|
Mulle iskee yllättävän usein tunne että ei ole ketään jolle puhua, tosin itse tiedän mikä mua yleensäkin riepoo.

No kai se minullakin on oikeastaan tuo minkä jo laitoinkin että koin tehneeni hyvin ja oikein enkä sitten kai asianomaisen mielestä olekaan tehnyt :/

Siitä kun koittaa auttaa jotain ihmistä ja toinen ei sitten arvosta koko apua, tulee vaan auttajalle todella paha mieli. Se imee kummasti ihmisestä energiaa.
Mulla on lähipiirissä ihminen joka on usein hyvin negatiivinen. Koitan sitten parhaani mukaan häntä piristää puhelimessa, mutta turhaa hommaa. Valehtelematta monet itkut olen niiden puhelujen jälkeen itkenyt :/ Kyseinen henkilö kyllä yleensä viiveellä soittaa takaisin ja pyytelee anteeksi, mutta usein silloin on jo se paha mieli saatu aikaan.

:hug:

Tahtoisin vaan aina kaikille hyvää. Olla apuna, tukena, kantaa osan taakasta mutta myös iloita ilosta. Olla se kuuntelija kun toisella on huono olla. Ja olen ollutkin. Mutta onko siitä ollut apua? Eipä kai koska tämä ihminen ei minusta enää välitä