P
pulma pulmanen
Vieras
Koko suhteemme ajan (8v) mies on ollut töissä siten, että joka lauantai on töitä. Tämä on ollut minun aikaa. Myös lapsen syntymän jälkeen olen nauttinut "omista" lauantaipäivistä. Sain tavata ystäviä pitkän kaavan mukaan, käydä kirppareilla ja jos ja vaikka mitä halusinkin tyttäreni kanssa tehdä.
Nyt muutaman kuukauden mies on ollut eri töissä, joten työajat käytännössä samat kuin minulla. Eli olemme _aina_ yhdessä. Ei mies minua varsinaisesti kiellä menemästä minnekkään, mutta jos usein tapaan ystäviä tms hän valittelee yksinäisyyttään. Hänellä on ollut niin typerät työajat, ettei oikeastaan tässä kaupungissa ole keheenkään tutustunut. Muuta kuin heihin, joilla on edelleen yhtä typerät työajat. Siispä kun minä tytön kanssa olen jossakin, on mies yksinäinen. Ja vaikka menisin yksin, tuntee mies itsensä yksinäiseksi. Ei siis kiellä menemästä, mut aina kun jotain sovin, mietin et mies on yksin. :/
Meillä on hyvä arki ja parisuhde, on kivaa yhdessä! Mutta kaipaan sitä erillistä aikaani. En vain haluaisi et mies sit on surullinen.
Mitä ihmettä mä keksin??
Nyt muutaman kuukauden mies on ollut eri töissä, joten työajat käytännössä samat kuin minulla. Eli olemme _aina_ yhdessä. Ei mies minua varsinaisesti kiellä menemästä minnekkään, mutta jos usein tapaan ystäviä tms hän valittelee yksinäisyyttään. Hänellä on ollut niin typerät työajat, ettei oikeastaan tässä kaupungissa ole keheenkään tutustunut. Muuta kuin heihin, joilla on edelleen yhtä typerät työajat. Siispä kun minä tytön kanssa olen jossakin, on mies yksinäinen. Ja vaikka menisin yksin, tuntee mies itsensä yksinäiseksi. Ei siis kiellä menemästä, mut aina kun jotain sovin, mietin et mies on yksin. :/
Meillä on hyvä arki ja parisuhde, on kivaa yhdessä! Mutta kaipaan sitä erillistä aikaani. En vain haluaisi et mies sit on surullinen.
Mitä ihmettä mä keksin??