Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miksi jotkut valehtelee että tuntevat monen vuoden jälkeen samoin kuin ensitapaamisten aikana? Sehän on ihan fyysisesti mahdotonta. Vai ettekö ole koskaan sitä todellista huumaa sitten tunteneetkaan? Jos mulla olis housut vielä nykyäänkin yhtä märkänä miehen katseesta kuin alussa, niin ei arkielämästä tulis mitään. Meidän pitäis olla vaakatasossa koko ajan. Ensimmäinen yhteinen vuosi oltiinkin ja hirveä ajatus olisi että monen lapsen jälkeen vietit olis noin vahvat, en ehtis tehdä kotitöitä ollenkaan.
Kertokaahan vastaus tähän te jotka väitätte että se on samanlaista kuin alussa. Teillä ei todella ole voinut ollakaan sitten sellaista elämää kuin minulla jos se vieläkin on samanlaista, ette ole todellista himoa tunteneetkaan.
Mikä on oikeaa himoa? Se että kun katsoo miestä niin pikkuhousut kastuu? Se kun mies koskee, sipaisee vaikka niskaa niin jalat menee hyytelöksi? Se että seksiä tekee mieli oman miehen kanssa joka päivä? Se että pienikin suudelma saa kuumaksi?
Kyllä tuo meillä pätee vieläkin ja mies sanoo ettei minun tarvi kuin tulla hänen viereen sohvalle istumaan kun alkaa tekemään mieli ja halut minua kohtaan herää.
silti ei tarvi koko aikaa kuksia, kun aamulla aloittaa pienent vihjeet mitä illalla on luvassa, ne katseet mistä molemmat tietää mitä on mielessä, se jännitys säilyy koko päivän, ja kun lapset nukkuu ja päästään hommiin niin se lataus on aivan uskomaton.
Ehkä olemme outoja, tai meillä on "väärää" himoa? Tai sitten me ollaan luodut toisillemme...?