kaikkien tarpeiden ennakointi

[itkijän äiti]

Hei!
haluaisin kommenteja toisaalta teiltä, jotka sanovat että ""osaan ennakoida kaikki vauvani tarpeet, niin että lapseni ei itke juuri koskaan"" ja toisaalta onko muita joiden lapset itkevät monta kertaa päivässä? Meillä kyseessä ei siis ole ihan vastasyntynyt vaan puolivuotias, niin että luulisi äidinkin jo oppineen ennakoimaan lapsen tarpeet. Jotenkin vaan tuntuu, että se on mahdotonta, vai onko meillä sitten erikoisen vaativa vauva? Kun itsekin pitäisi ehtiä syödä, käydä vessassa jne., mutta joinakin päivinä lasta ei voi hetkeksikään laskea sylistä tai alkaa huuto. Päiväunille mennessä ja herätessä kiljuu usein kurkku suorana vartinkin, varmaan nukkumaan mennessä väsymyksestä ja herätessä nälästä, mutta ei ole hyötyä laittaa nukkumaan ennenkuin on väsynyt, koska sitten kiljuu vaunuissa pelkästä pitkästymisestä... Olenko poikkeuksellisen huono äiti, vai itkevätkö teidän muidenkin lapset välillä? Ja ne, jotka osaavat ennakoida kaikki lapsen tarpeet, miten sen teette?? Ja missä välissä hoidatte muiden perheenjäsenten tai omat tarpeenne, jos teillä sellaisia on?

 

[Tellu]

6kk poika meillä ja tutulta kuulostaa. Eipä noita omia juttuja meinaa ehtiä millonkaan tehdä...Usein syön poika sylissä yms...Yötkin tosi levottomia ja kyllä on pää sumee puolen vuoden pätkäunista...Rakas poika silti tottakai vaikka kiljuu/
itkee usein päivittäin ku päätä katkaistas...Aina ollu huono nukkumaan ja päiväunille meno aina yhtä hirveetä...

 

[herkkis]

Itselläni vasta reilun 3kk ikäinen vauva, mutta suuritarpeinen on ollut vastasyntyneestä lähtien. Ilmeisen herkkä tapaus, isäänsä ja äitiinsä tullut. Aistii niin hirveästi kaikkea, joskus tuntuu että haluaisi ""suojella"" enemmän pikkuista että sen aivot saisi levätä, mutta ei sitä mitenkään pysty luomaan niiiin harmonista maailmaa tai itse pienenä ihmisenä pysty ennakoimaan toisen kaikkia tuntemuksia.

 

[-]

Luulen, että jotkut lapset vaan vaatii ja kaipaa olla paljon sylissä. Niil on isompi läheisyyden tarve.
Meillä jo kohta 11 kk ikäinen lapsi ja oikee sylivauva välillä. Mut ei se lapsi pieneen itkuun kuole. Pidän paljon sylissä, mut välillä annan hetken huutaakin ja pakko onkin, ku on myös toinen lapsi(2v.) hoidettavana.
Normaali lapsi kyllä itkee päivittäin, jos ei osaa puhua,sehän on vauvan kommunikointitapa.Ja vauvan itku on tosi stressaava ääni.Tsemppiä vaan sinulle!

 

[meillä myös]

hei!

Meillä on myös tosi vaativa vauva ollut. Jo ihan vastasyntyneestä asti ollut kova huutamaan ja itkemään. Nukkumaan menot oli ihan yhtä h*****ttiä samoin kuin heräämiset, aina huusi kurkkusuorana monta minuuttia. Yhtenä päivänä mulla loppu kärsivällisyys kun olin laittamassa poikaa päiväunille...Poika huusi ja huusi eikä sylikään auttanut. Niinpä laiton pojan kylmästi omaan sänkyyn ja hieroin kantapohjia varmaan jonku 15min kunnes vihdoin ja viimein rauhottui ja nukahti. Sen jälkeen alkoi helpottaa ja nukahti päiväunille ihan itse ilman itkuja. Samoin heräämisen kanssa, nousi hymyssä suin eikä huutaen. Voi tietysti olla että se vaihe meni itsekseen ohi eli tuolla mun ""pakkonukutuksella"" ei ollut siihen vaikutusta.
Äläkä pidä itseäsi huonona äitinä sen takia että lapsesi itkee paljon. Kyllä kaikki ajan kanssa järjestyy ja helpottuu.
Tsemppiä!

 

[Kantoliina?]

Oletko kokeillut kantoliinailua? Sehän on myös kantamista, mutta siinä voi ohessa tehdä omiakin juttuja. Itse olen niin herkkä käninäitkulle, että jos vauvani (3 kk) ei jaksa olla enää itsekseen lattialla ja itselläni on omat asiat tekemättä, otan hänet liinaan. Useimmiten vauva rauhoittuu liinassa, joskus jopa nukahtaa ja saan asiat hoidettua.

Ymmärrän, että puolivuotias on jo isompi kuin 3 kk:n, mutta kyllä läheisyydentarve heillä varmasti edelleen on iso. Se, että vauva itkee on luonnollista ja päinvastoin se on luonnotonta, jos jollakulla on vauva, joka ei ikinä itke!

 

[kylläkyllä]

joo. MEillä tyttö huuti 2 ekaa kuukautta. Ystäväni (3 lapsen äiti) kävi ja JOKAISELLA kerralla jaksoi ihmetellä että kun heillä ei oo koskaan lapset itkeneet, että kun he ei kestä kuulla vauvan itkevän että jotain on täytyy heti tehdä kun vauva itkee lue: on äitin syy että vauva itkee, kun äiti ei tee mitään auttakseen. Ja että heillä on aina annettu ruokaa kun vauva on itkenyt nälkäänsä lue: minä pidin lastani nälässä kun en antanut korviketta rinnan lisäksi. Ja tämä ihmettely jatkuu kun kolmaannella ystävälläni on huutopussi sylissään että voi voi. Joo. Noita piisaa ja ne eivät kertakaikkiaan ymmärrä vaikka sata kertaa selität että kaikkesi oot yrittäny, lisäruoka ei auta ja omatkin tissit valuu maitoa, ei auta röyhtäyttelyt tai heijaamiset tmv. He eivät ymmärrä että joskus ei auta mikään vauvan itkuun ja silloin sitä on vaan kestettävä ja joskus jopa laskettava vauva yksin sitteriin/sänkyyn itkemään että itse pääsee syömään tai vessaan. Meillä on sellanen herkkäluonteinen nti, tuon 2kk jälkeen harvoin itkee ainakaan jos saa kipeää mutta jos loukkaantuu niin siitä itketään = huudetaan sitten ja pitkään. Jo puol vuotiaana kun oltiin tulossa mummolasta, oli syöty, vaihdettu vaipat, nukuttu yms. ei siis mikään huonosti,mutta kun nti päätti alkaa huutaman matkalla niin sehän sitten huusi. 3 kertaa pysähdyin tarkistamaan onko joku huonosti mutta ei. Sen jälkeen sanoin että anna tulla, ja itku loppui kun päästiin kotio. Saikohan tästä itkupurkauksesta nyt mitään tolkkua

 

[Minni]

Ihan kuin omaa tekstiäni tuo ap:n kirjoitus.... Meillä poika nyt 4,5 kk, ja en tosiaankaan osaa ennakoida hänen tarpeistaan kuin korkeintaan puolet!!! Ja olen kyllä 99% varma, ettei meidän vauvelistamme kyllä päälle päin näe, jos on nälkä tai väsy tulossa, vaan nauru voi todellakin vaihtua itkuksi ihan millisekunnissa ja tästä kolmessa sekunnissa täydeksi huudoksi, joten harvoinpa siinä ehtii valppainkaan äiti toimia Säännöllinen päivärytmi on meillä ainoa tapa ennakoida yhtään mitään, eli siis kellosta voi katsoa koska ehkä tulee nälkä tai väsy....

 

[Jeps]

Näin yhden lapsen suurella kokemuksella

Tuntuu ihan hölmöltä tuo ajatus. Kun muutaman kuukauden päästä lasta TÄYTYY itkettää =) tai korjaan kieltää ja ""kasvattaa"".

Kun vuosikkaat tekee hyvin selväksi mitä haluavat ja jos eivät haluamaansa saa, niin kauhea kiukkuitku ja pahimmilaan heittäydytään lattialle makaamaan ja huutamaan.

Näin kun tuota ensimmäistä uhmaa vierestä katselee. Nyt vielä meinaa naurattaa, pienen protestointi. vaikka ei saisi nauraa, kun pieni on tosissaan vihainen! Mutta olen varma, että parin vuoden päästä tuo uhmaikä ei todellakaan naurata.

Mutta tosiaan nyt tuo ajatus lapsen tarpeiden totaalisesta ennakoinnista ja siitä ettei lapsen tarvitsisi itkeä tuntuu kerrassaan naurettavalta.

Odotelkaa muutama kuukausi

 

[Jeps]

Mutta vauvaaikana pystyin todella ennakoimaan vauvan tarpeet. Eikä vauvan tarvinnut paljonkaan itkeä. En tiedä mistä tuo johtui, olimme kyllä lähes aina ja ""kaiket päivät"" yhdessä.

Mutta todella näin jälkeenpäin sanoisin, ei tuolla ole mitään merkitystä.

Pääasia on, että vauvan tarpeisiin vastataan kohtuullisessa ajassa. Tuolla täydellisellä tarpeiden ennakoinilla ei ole paljonkaan merkitystä. Ainakin perheissä missä on enemmän lapsia, on muutenkin päivänselvää, ettei vauvan tarpeita pysty totaalisesti ennakoimaan. tai edes että pystyisi heti itkuunkaan reagoimaan.

 

[vadelma]

Ihanaa lukea, että muillakin on näitä suuri tarpeisia lapsia!! Kun ei lähi piiristä toista tämmöistä löydy. Nyt meidän vauva on 9kk ja on helpottanut todella paljon, kun oppi konttaamaan 8kk iässä. Viihtyy nyt siis lattialla tutkien maailmaa. Noin 7kk asti olen siis kaveria kantanut ja pitänyt sylissä todella paljon, kun ei viihtynyt lattialla kovin kauan harjoittelemassa liikkumista tai leluja katsellen. Suuri tarpeisuus on näkynyt myös siinä, että vaunuissa ei viihdytty. Vieläkään ei vaunuissa kovin kauaa malta istua. Ihan vauvana piti ollo pullossa velliä mukana, jotta suostui vaunuun ylipäänsä nukahtamaan. Koska oma pääni ei olisi ilman liikuntaa kestänyt niin sitkeästi vain lenkkeilin=) Nyt väsyneenä nukahtaa vaunuun ihan ilman pulloa. Ei siis tarvitse olla eväsä enää lenkillä mukana. Myöskään autoilu ei ole vauvamme mieli puuhia vaan aika usein menee huudoksi. No onneksi kasvot menosuuntaan on asiaa hiemen helpottanut.

Niin ja tuttiahan tämä meidän kaveri ei ikinä ole huolinut. Eli ei edes tutilla voi rauhoitella. Tissi on kyllä ollut tärkeä ja yöllä sitä syötiinkin välillä 1-2 h välein. Kunnes 8kk iässä pidimme lempeän unikoulun. Nyt vihdoin siis nukkuu omassa sängyssään meidän vieressä ja syö vain kerran tai kaksi yössä. Myös nukahtaminen on hieman helpottanut ja opetamme edelleen kaveria nukahtamaan itsekseen. Kaikesta huolimatta minulla on taas vauva kuume!!! Mutta pitänee käydä välillä töissä ja sitten uutta yrittämään. Jospa kakkonen olisi vähän helpompi tapaus? Miltähän se tuntuisi? Tämän vaativan jälkeen varmaan lastenleikiltä?

Vauvat ovat siis aika erilaisia tapauksia. Minä en ole edes pohtinut ettäkö olisin huono äiti. Meidän kaveri nyt vain sattuu olemaan tämmöinen vaativampi tapaus. Jos joku on jotain tyhmää sanonut olen vain sanonut että tervetuloa kokeilemaan meille. Ei varmasi kukaan pysty parempaan kuin minä! Olen lapselleni paras äiti. Niin kuin jokainen on omalleen.