Terapeuttiongelma
En käsitä näitä ihmisten kommentteja täällä.. ilkeää. En sanoisi yhtään mitään jos ette olisi itse samassa tilanteessa.
Vaihda yksityiseen, jos sulla on hoitosuhde muualla niin kukaan ei voi urputtaa mitään.Mulle kävi niin että psykoterapia sairastutti vain pahemmin. Kadun varmaan koko loppuelämäni että koskaan menin sinne. Menin siis pelkän masennuksen takia terapiaan. (voi kunpa olisin ottanut sen sijaan vaikka lääkkeet siihen ja jättänyt menemättä) Vointi meni terapiassa vain huonompaan suuntaan ja parin vuoden kuluttua alkoi olla ties mitä mielenterveysongelmaa, joista ei aiemmin ollut mitään viitettä. Olen yrittänyt lopettaa terapiaa monta kertaa mutta terapeutti ei anna lopettaa. Terapeutti on uskotellut minulle että olen kovinkin sairas eikä ole antanut mennä elämässä eteenpäin, opiskelemaan yms.
Hmm. Tiedän, että on vuosia vanha kommentti, mutta mikäli kommentoija sattuu lukemaan tämän, niin missä päin ja minkälaisella tyypillä kävit? Kuulostaa niin tutulta...Mulle kävi niin että psykoterapia sairastutti vain pahemmin. Kadun varmaan koko loppuelämäni että koskaan menin sinne. Menin siis pelkän masennuksen takia terapiaan. (voi kunpa olisin ottanut sen sijaan vaikka lääkkeet siihen ja jättänyt menemättä) Vointi meni terapiassa vain huonompaan suuntaan ja parin vuoden kuluttua alkoi olla ties mitä mielenterveysongelmaa, joista ei aiemmin ollut mitään viitettä. Olen yrittänyt lopettaa terapiaa monta kertaa mutta terapeutti ei anna lopettaa. Terapeutti on uskotellut minulle että olen kovinkin sairas eikä ole antanut mennä elämässä eteenpäin, opiskelemaan yms.
Minulle kävi hieman samalla tavalla. Kävin töissä ja menin psykoterapiaan puhumaan peloista jne. En käyttänyt lääkkeitä. Viiden vuoden jälkeen olin kymppitonneja köyhempi, söin kolmea eri mielialalääkettä ja sain eläkettä. Kaikki meni. Terapeutti ei pakottanut jatkamaan kuten sinulla.Mulle kävi niin että psykoterapia sairastutti vain pahemmin. Kadun varmaan koko loppuelämäni että koskaan menin sinne. Menin siis pelkän masennuksen takia terapiaan. (voi kunpa olisin ottanut sen sijaan vaikka lääkkeet siihen ja jättänyt menemättä) Vointi meni terapiassa vain huonompaan suuntaan ja parin vuoden kuluttua alkoi olla ties mitä mielenterveysongelmaa, joista ei aiemmin ollut mitään viitettä. Olen yrittänyt lopettaa terapiaa monta kertaa mutta terapeutti ei anna lopettaa. Terapeutti on uskotellut minulle että olen kovinkin sairas eikä ole antanut mennä elämässä eteenpäin, opiskelemaan yms.
Minulla myös samanlaisia kokemuksia. Menin terapiaan ja halusin puhua peloista ja traumoista. Opiskelin normaalia tahtia. Terapeutti käytti näin jälkeenpäin arvioituna suoranaista henkistä väkivaltaa, esim. syyllistämistä, ja vähätteli ongelmiani. Halusin lopettaa, mutta terapeutti ei suostunut siihen, vaan sanoi että pitää paikkaani vapaana kuukausia ja laskuttaa minua käyttämättä jääneistä tunneista. Olin kuulemma hänen työnantajansa. Minusta tuntui, että nyt minua kohtaan tehdään väärin. Ajattelin kuitenkin samoin kuin edellinen kirjoittaja, siis että terapeutin sana painaa enemmän kuin mielenterveyspotilaan sana, ja jäisin asian kanssa yksin, jos yrittäisin hakea apua. Olin tosi nuori, vain 19-vuotias, eikä silloin ollut nettiä, josta hakea tietoa. Puhuin asiasta vanhempien kanssa, ja isä oli puolellani, mutta äiti kehotti jatkamaan terapiaa. Olin yhteydessä myös psykiatrian poliklinikkaan ja sieltäkin kehotettiin jatkamaan. Jatkoin siis terapiaa, ja kävin siellä yhteensä kolme vuotta. Olin välillä todella ahdistunut, sydän hakkasi, kädet hikosi, tunsin avutonta raivoa. Minua mitätöitiin terapian aikana monella tavalla. Lopulta terapeutti päästi minut menemään, kun kerroin että en saa enää terapiaan Kelan tukea, eikä rahaa ole enää jatkaa. Pari vuotta terapian päättymisen jälkeen menin melkein sekaisin ahdistuksesta, ja siitä pari vuotta eteenpäin menin psykoosiin. Osasyynä psykoosiin joutumiselle on saattanut olla terapeutin harjoittama aivopesu ja syyllistäminen kaikesta, minkä seurauksena aloin itsekin syyllistämään itseäni kaikesta. Nykyään olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja syön neuroleptejä.Minulle kävi hieman samalla tavalla. Kävin töissä ja menin psykoterapiaan puhumaan peloista jne. En käyttänyt lääkkeitä. Viiden vuoden jälkeen olin kymppitonneja köyhempi, söin kolmea eri mielialalääkettä ja sain eläkettä. Kaikki meni. Terapeutti ei pakottanut jatkamaan kuten sinulla.
Harmittaa jälkeenpäin paljon, että menin terapiaan. Olen myöhemmin tavannut julkisella puolella täysin erilaisia psykologeja/terapeutteja, mutta uuteen psykoterapiaan ei minun eläkkeelläni ole varaa. Lääkkeet on ainoa helpotus.
Oon yrittänyt monta kertaa lopettaa, jopa kuukausia putkeen neuvotella, mutta terapeutti on kun ei kuulis. Se vaan hokee kuin robotti samaa että "Mutta terapia jatkuu ja se odottaa mua sinne ja pitää aikoja varattuna mulle." Voin toki jättää menemättä, mutta joudun silti maksamaan ne kerrat ja niihin ei saa kelalta edes tukea kun en oo ollut paikalla, eli mulla ei oo mitenkään varaa siihen. On siis vain pakko käydä.[/QUOTE][QUOTE="wieras";29209199]Mitä tarkoittaa "ei anna lopettaa"? Lopetat vaan. Et sä siihen terapeutin lupaa tarvitse. Laitat vaikka söhköpostia, jos kasvotusten hän saa sinut taivuteltua jatkamaan.
Kävitkö psykodynaamisessa?Kolme vuotta hukkaan.
Ei tuonut minulla positiivista vastetta.
Takalan tekstistä tulee esille, että psykodynaamisessa terapiassa kohtaamme ainoastaan pahuutemme. Lienee koko teorian ihmiskäsitys on, että ihminen on paha ja tavoittelee seksuaalisia viettejä. Vietit pitää purkaa, pahuus opettaa ja opettaa ihminen tyytymään olemaan keskinkertainen. Sinänsä samassa teoriassa kuitenkin lähdetään siitä, että jos tarpeet tyydyttää heti kehittymistä ei tapahdu. Miten samaan teoriaan voi mahtua viha, musta onni, tarpeiden tyydyttämisen estäminen ja muka se, että vain näin ihminen kehittyy? Kehittyy vihaiseksi, oppii mustan onnen sekä agressiiviseksi vihamaan ihmisiä. Ihminen oppii keskinkertaiseksi. Vain.analyyttinen ja psykodynaamisen tai analyysin käynyt ihminen on arvokas, muita parempi ja tuntee ihmiskunnan salat.Tutustukaapas, Ossi Takalan teksiin:
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/takala316.pdf
Ärsykkeet jotka tunkeutuvat suojakerroksen läpi ova traumaattisia. Psykodynaaminen teoria annostelee tunteita ja tutkii puolustusmekanismeja (murtaa ne).
Mielipahan lähteinä teorian mukaan on kateus, häpeä ja inho sekä pelko. Näitä tunteita annostellaan terapeutin toimesta. Potilaan ymmärtäessä tämä, alkaa syyttelet muita ongelmistasi ja kyse on vain omista ajatuksistasi hoito. Psykoanalyyttinen lähtökohta on lähes aina narsististen piirteiden tunnistaminen ja narsistin hoitoon kannattaa ryhtyä myös G SChulmanin (narsistien uhrien tuki - tietoa) mukaan silloinkin, kun diagnostiset kriteerit ei täyty.
Jos ihminen olisi tyytyväinen ja onnnellinen, ihminen ei kehittyisi, joten psykodynaaminen hoito ei tyydytä onnellisuuden ja tyytyväisyyden tarpeita terapiassa.
Ossi takala tuo esille masokismin, sadismin, mustan onnnen ja näiden tiedostamattomien piirteiden esilletulon terapiassa sekä piirteiden integroimisen ihmiseen. Eli voisin tulkita, että ihmisen onnellisuus, omat tunteet estetään, psykoteraputti annostelee tunteet siinä järjestyksessä kuin haluaa. Potilas suuttuu rajanylityksistä, tämä oli tavoite ja näin saadan sadistiset, vihamieliset ja sairas musta onni esille, jotka sitten integrpidaan osaksi ihmisen persoonallisuutta.
Tai sitten ihminen pidättäytyy tuntemasta näitä, jolloin Takalan artikkelissa sivuutetaan että ihminen kuvittelee olevansa.parempi kuin muut, kääntää vihan itseensä ja masentuu terapiassa. Tosin G Sculman on tuonut esille, että narsistin (vaikka kriteerit ei täyty) hoidossa tärkeintä on saada potilas masentumaan, jotta hän sitoutuisi hoitoon.
Jotkut potilaat puolestaan kuvaavat, että vasta terapiassa ovat ymmärtäneet olevansa masentuneita ja se on ollut tiedostomatonta. Herättäisinkin kysymyksen, kuinka moni masentuu terapiassa? Totta joka tapauksessa on, että psykodynaaminen terapia tähtää ääritunteiden kautta puolustusreaktioiden tutkintaan, purkaa ne ja lopputuloksena on ihminen joka ei pahimmillaan pysty vastustamaan terapeuttia.
Onnistuneitakin ja onnelisia kin tarinoita on. Mutta tieteellisesti on todistettu, että kiitollisuus on avain onneen. Psykodynaaminen on pitkä tie joka hajoittaa persoonallisuuden, omaa suuren riskin että potilas vauroituu sekä vahingoittuu. Kiitollisuutta terapeutti saa vasta vuosikausien päästä.. tämä lysti maksaa 5v 2krt vkossa n.90e, kelan tukeakin tietysti saa osaan kustannuksista 3v ajan
EIHÄN SE NOIN VOI MENNÄ ????[/QUOTE]Oon yrittänyt monta kertaa lopettaa, jopa kuukausia putkeen neuvotella, mutta terapeutti on kun ei kuulis. Se vaan hokee kuin robotti samaa että "Mutta terapia jatkuu ja se odottaa mua sinne ja pitää aikoja varattuna mulle." Voin toki jättää menemättä, mutta joudun silti maksamaan ne kerrat ja niihin ei saa kelalta edes tukea kun en oo ollut paikalla, eli mulla ei oo mitenkään varaa siihen. On siis vain pakko käydä.
En mä oo tiennyt että sellaista saa tehdä, kun eikö terapeutit oo aina potilaan yläpuolella ja voi mitätöidä potilaan valitukset?[QUOTE="wieras";29209421]Saat kyllä vain itseäsi syyttää, jos et ole kolmessa vuodessa onnistunut terapiaa lopettamaan. Sillä vaikka terapeuttisi pakottaisikin sinut jatkamaan, kolmessa vuodessa olisit ehtinyt jo monta kertaa viemään asiaa terapeutin esimiehelle, liittoon tai poliisille.
Tässä on hyvä esimerkki mielen manipulaatiosta sekä gaslightingissa - jossa potilas on saatu niin sekaisin, ettei pysty lopettamaan terapiaa - joka maksaa hänelle 70-90e/ h tod näk 2krt vko. Ehkäpä 5v tai 8v? (Kela tukea saa 3v.Mulle kävi niin että psykoterapia sairastutti vain pahemmin. Kadun varmaan koko loppuelämäni että koskaan menin sinne. Menin siis pelkän masennuksen takia terapiaan. (voi kunpa olisin ottanut sen sijaan vaikka lääkkeet siihen ja jättänyt menemättä) Vointi meni terapiassa vain huonompaan suuntaan ja parin vuoden kuluttua alkoi olla ties mitä mielenterveysongelmaa, joista ei aiemmin ollut mitään viitettä. Olen yrittänyt lopettaa terapiaa monta kertaa mutta terapeutti ei anna lopettaa. Terapeutti on uskotellut minulle että olen kovinkin sairas eikä ole antanut mennä elämässä eteenpäin, opiskelemaan yms.
Mä vaihtaisin ja heti - psykodynaaminen on sen verran hidas suuntaus, että 3v ja olet vasta alussa. Tieteelliset tutkimukset sanovat että 3kk pitäisi olla tuloksia.Ap:n ei tässä vaiheessa kyllä kannattakaan vaihtaa suuntausta. Se oli enemmänkin sellainen yleinen heitto ja ehkä vinkkinä jollekin toiselle näistä kommentoijista. Ja kyllähän sillä suuntauksella on ihan järkyttävän iso merkitys. Onhan se nyt täysin eri asia käyttää vuosia keskustellen lapsuuden traumoista kuin käyttää pari kuukautta oppien uusia ajatusmalleja.
Juuri näin - hoito ei ole välttämättä kivaa. Jos sinusta ei tunnu hyvältä älä lopeta terapiaa VAAN VAIHDA! Kela sallii sen. Et tarvitse mitään 6kk * 2krt vko * a 90e loppettamis jaksoa. USKO!Juu, kaikki ammattilaiset terapeutit on paskoja ja ilkeitä, kun ei päästä heti pois. Vastuulliset paskat yrittää pitää potilaita hoidossaan sen 3-6 kk, mikä menee pelkkään terapian lopetteluun. Onpa paskoja, haukutaan yhdessä.
EI KUKAAN voi ottaa henkilökohtaisesti kantaa yksilöterapiaan netissä.