Kaikki on itsestä kiinni?

[Kipuraja]

Aina sanotaan, että "kaikki on itsestä kiinni" ja "asenne ratkaisee" sun muuta. Joku on valmis antamaan myönnytyksiä, että kehitysmaista on ehkä vaikee ponnistaa pitkälle, mutta että ainakin Suomessa kaikilla on mahdollisuudet. Että se on vaan itsestä kiinni. Mä olen täysin eri mieltä tästä asiasta.

Nimittäin onhan sekin jonkinlainen taito, että osaa ottaa itseään niskasta kiinni. Tai että on kykyjä johonkin asiaan. Jotain ihmistä sanotaan älykkääksi, mutta laiskaksi. Ei sitten pärjää koulussa eikä elämässä. Mutta kaipa se laiskuuskin jostain tulee tai on tulematta.

Joku ihminen saattaa olla hirveen laiskanoloinen, mutta saattaa käydä ihan sataa kun on sopivan asian tiimoilla. Esim. meikäläinen ei ole koskaan jaksanut kauheesti kouluun panostaa, mutta tietyt asiat ovat kiinnostaneet todella paljon. Sitten on ollut suunnaton ahkeruus sellaisissa asioissa. Mutta ei se ole minusta ahkeraa tehnyt, vaan se innostus on ajanut mua.

Sitten on semmosia, jotka eivät innostu mistään, mutta tekee kaikki suht. ok. Pärjää varmaan ihan ok elämässä, mutta onko sekään itsestä kiinni... Mä oon siis sitä mieltä, että mikään ei oo itsestä kiinni vaan kaiken määrittää perimä, kasvatus, ympäristö ja sattuma. Mitäs muut ajattelee tästä?

 

["vieras"]

Todellisuudessa asenne johdattelee meidät ja tukiryhmämme kohti nykysukupolvia henkisesti rasittavaa elämäntyyliä. Täytyy siitä huolimatta että maailmalla on viime aikoina tapahtunut paljon, todeta, että kokonaisvaltainen työtapa havainnollistaa hyvinvointimalliamme sekä järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja.

 

["ap"]

[QUOTE="vieras";28145951]Todellisuudessa asenne johdattelee meidät ja tukiryhmämme kohti nykysukupolvia henkisesti rasittavaa elämäntyyliä. Täytyy siitä huolimatta että maailmalla on viime aikoina tapahtunut paljon, todeta, että kokonaisvaltainen työtapa havainnollistaa hyvinvointimalliamme sekä järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja.[/QUOTE]

Miten tämä liittyy tähän? Tai mihinkään muuhunkaan?

 

["vieras"]

Kaikki ei tosiaan ole itsestä kiinni, vaikka moni asia olisikin. Eikä kaikki ole samalla viivalla.

Jos syntyy vaikka sairaana tai sairastuu vakavasti, sille ei voi mitään. Ei syrjäytyneelle alkkis-narkki-äidille syntynyt FAS-lapsi ole taatusti samassa asemassa elämänsä, eikä elämänsä valintojenkaan suhteen,
kuin tervenä syntynyt lapsi jolla on aina ollut hyvä koti ja rakastavat vanhemmat.

Esimerkkejä olisi muitakin mutta tässä yksi.

Tuo esimerkki pätee vain eri ihmisiin, joilla on täysin samat lähtoköhdat.

 

["ap"]

Nokun mun mielestä kukaan ei ole samalla viivalla ja mitään "itsestä kiinni olemista" ei edes ole. Geenit tulevat annettuina, kasvatus ja ympäristö myös. Toki ympäristöä voi vaihtaa, mutta kun tausta määrittelee sen että miten osaa hamuta muualle.

Missä vaiheessa asiat alkavat olemaan itsestä kiinni? Missä iässä tuollainen asia alkaa vahvistua? Minun mielestä ihminen on loppujen lopuksi melkeinpä tahdoton nukke, joka osaa vain luoda harhakuvitelmia omasta merkityksestään. Mutta todellisuudessa olemme vain eri tilanteisiin joutuneita sieluja... omassa roolissamme tässä elämännäytelmässä.

 

["vieras"]

Mä oon siis sitä mieltä, että mikään ei oo itsestä kiinni vaan kaiken määrittää perimä, kasvatus, ympäristö ja sattuma. Mitäs muut ajattelee tästä?

En suostu uskomaan, että KAIKEN määrää perimä ym. itsestä riippumattomat asiat. Mutta kyllä niillä on paljon vaikutusta. Minä olen vaikeasti masentuneen äidin kasvattama ja nyt vasta aikuisena olen tajunnut, miten huomaamatta minuunkin on kotoa juurtunut syvälle monia negatiivisia ajatusmalleja, jotka ohjailee arkea. Lisäksi perin sen masennuksenkin... Omat vanhemmat eivät myöskään ole olleet mulle sellainen tuki, turva ja kannustava voima niin kuin itse haluaisin olla lapsilleni. Ei mua ole kannustettu opsikelu- ja työnhakujutuissa, välillä jopa päinvastoin. Kyllä mä silti olen pärjännyt, ja uskon että pystyn olemaan omille lapsilleni sitä mitä multa on jäänyt puuttumaan. Kyllä elämä varmaan silti olisi helpompaa eikä aisat tuntuisi olevan aina niin kovien ponnistelujen takana, jos olisi saanut vähän toisenlaiset eväät elämään.

 

[wut]

[QUOTE="ap";28146020]Missä vaiheessa asiat alkavat olemaan itsestä kiinni? Missä iässä tuollainen asia alkaa vahvistua? Minun mielestä ihminen on loppujen lopuksi melkeinpä tahdoton nukke, joka osaa vain luoda harhakuvitelmia omasta merkityksestään. Mutta todellisuudessa olemme vain eri tilanteisiin joutuneita sieluja... omassa roolissamme tässä elämännäytelmässä.[/QUOTE]

Omalla kohdallani, kun muutin kotoa pois ja aloin tekemään oikeasti omia päätöksiä elämässäni. En ole tahdoton nukke. Minulla on oma tahto, omat tavoitteeni ja omat unelmani. Minä merkitsen oikeasti jotain lähimmäisilleni, millään muulla merkityksellä ei ole minun kannaltani merkitystä.

Ehkä sinun on aika kokeilla roolistasi irtautumista. Olet roolisi asettanut tai siihen asettautunut, kukaan muu ei sitä roolia ole sinulle antanut. Kaikki on omasta mielestäsi kiinni. Jos vaihdat roolia tai teet jotain erilaista niin vain lähimmäiset ihmiset huomaavat, kukaan muu ei edes tiedä.

 

["ap"]

No en mäkään ajattele, että ihminen olisi tahdoton nukke. Kuitenkin tätä "kaikki on itsestä kiinni"-mantraa toistelevat lähinnä menestyjät tai sitten sellaiset, jotka psyykkaavat itseään. Unelmat vaikuttavat toki valintoihimme, mutta jostain ne unelmatkin tulevat. Ja toiseen iskee tietty unelma vahvemmin kuin toiseen.

Tiedän, että tällainen ajattelu on vaarallista ja se sotii nykymeininkiä vastaan todella vahvasti. Enkä mä omassa elämässä sitä toteutakkaan. Silti en voi olla miettimättä, että se tahto, asenne ja kaikki muukin syntyy jostain - ei se aina ole päätös. Ja jo se, että tekee sellaisen päätöksen ja pysyy siinä, on aika lailla muista asioista kiinni.

Jotenkin ajatellaan, että tietyt lahjakkuudet ovat synnynnäisiä ja niiden jalostuminen ympäristöstä kiinni. Mutta myös "ahkeruus", periksiantamattomuus tms. ovat ominaisuuksia. Ja joissakin tilanteissa periksiantamattomuus saattaa olla haittatekijäkin. Joku ihminen saattaa suuntautua alalle johon hänellä ei ole taipumuksia. Seurauksena hirveä työmäärä ja väärä ihminen väärässä asemassa...

Tietysti tähän on helppo keksiä todella raflaavia esimerkkejä siitä, että asiat ei ole itsestä kiinni: syntyminen Nälkä-Afrikkaan, synnynäinen aivovamma tai vaikkapa juutalaiset 30-luvun Saksassa... Mutta mä uskon, että sama asia toteutuu myös tavallisemmassa arjessa...

 

[NoPoru]

Tämmösiä telkosyitä käyttää vaan semmoset jotka ite mokaavat oman elämän. Kaikki on itsestä kiinni oikeesti. Esim. kyllä se yleensä on alkoholisti itse joka sen viinan kurkkuun kaataa. Tai itse narkki itteensä piikittää. Tai jos jää sänkyyn makaamaan, niin ittee saa syyttää...

 

[wut]

[QUOTE="ap";28146085]No en mäkään ajattele, että ihminen olisi tahdoton nukke. Kuitenkin tätä "kaikki on itsestä kiinni"-mantraa toistelevat lähinnä menestyjät tai sitten sellaiset, jotka psyykkaavat itseään. Unelmat vaikuttavat toki valintoihimme, mutta jostain ne unelmatkin tulevat. Ja toiseen iskee tietty unelma vahvemmin kuin toiseen.

Tiedän, että tällainen ajattelu on vaarallista ja se sotii nykymeininkiä vastaan todella vahvasti. Enkä mä omassa elämässä sitä toteutakkaan. Silti en voi olla miettimättä, että se tahto, asenne ja kaikki muukin syntyy jostain - ei se aina ole päätös. Ja jo se, että tekee sellaisen päätöksen ja pysyy siinä, on aika lailla muista asioista kiinni.

Jotenkin ajatellaan, että tietyt lahjakkuudet ovat synnynnäisiä ja niiden jalostuminen ympäristöstä kiinni. Mutta myös "ahkeruus", periksiantamattomuus tms. ovat ominaisuuksia. Ja joissakin tilanteissa periksiantamattomuus saattaa olla haittatekijäkin. Joku ihminen saattaa suuntautua alalle johon hänellä ei ole taipumuksia. Seurauksena hirveä työmäärä ja väärä ihminen väärässä asemassa...

Tietysti tähän on helppo keksiä todella raflaavia esimerkkejä siitä, että asiat ei ole itsestä kiinni: syntyminen Nälkä-Afrikkaan, synnynäinen aivovamma tai vaikkapa juutalaiset 30-luvun Saksassa... Mutta mä uskon, että sama asia toteutuu myös tavallisemmassa arjessa...[/QUOTE]

Ensin pitäisi määritellä ajatus menestymisestä. Liian monelle länsimaiselle ihmiselle menestyminen on pelkästään materiaa, rahaa tai statusta. Onko se menestymisen merkki, jos on paljon rahaa? Rahaa ostaa tavaroita? Tavaratko ovat menestystä? Onko tavaran tekijä vielä menestyneempi?? Vai onko menestystä kalliit illalliset ravintolassa? Vai se status, jonka saat, kun käyt kalliissa ravintolassa näyttäytymässä ja syömässä?

Jos ei anna periksi niin kenen mielestä ihminen on väärässä asemassa tai väärällä alalla? Muiden mielestä vai omasta mielestä? Virheitä voidaan korjata myös myöhemmin, jos virheensä huomaa ja haluaa muutosta. Aina voi vaihtaa alaa tai työpaikkaa.

Tarvitseeko Afrikassa syntyneiden määritellä oma elämänsä länsimaiden mallin mukaisesti? "En koskaan saa ajaa mersulla, en koskaan menesty elämässäni". Miksi ajatellaan, että meidän ajattelu olisi oikeaa tai meidän määrittely mitä ihmisen tulee olla, olisi oikeampi?

 

[Phoebsi]

Periaatteessa kouluopetus on kaikille sama, ja kuka vain voi hakea sitten toisen asteen opintoihin ym. Mutta lähtökohdat ei ole samat. Se, miten paljon jaksaa kestää, ei ole sama kaikilla. Apu ei jakaudu tasapuolisesti.

 

[Christina Death]

Jos vakavaan masennukseen sairastuu niin ei sitä vaan asennetta muuttamalla yhtäkkiä saa toimintakykyä takaisin.

 

["vieras"]

Periaatteessa kouluopetus on kaikille sama, ja kuka vain voi hakea sitten toisen asteen opintoihin ym. Mutta lähtökohdat ei ole samat. Se, miten paljon jaksaa kestää, ei ole sama kaikilla. Apu ei jakaudu tasapuolisesti.

Niinpä, ja parhaiten tässäkin pärjäävät ne jotka saavat perheensä tukea kun tarvitsevat apua ja tukea. Jos ei ole ketään perheenjäseniä, ystäviä jotka auttaisivat ja pitäisivät muutenkin väsyneen ja sairaan puolia, yhteiskunnalta ei sitä apua kyllä tipu.

Kun sitäkin pitää osata aktiivisesti hakea ja jopa vaatimalla vaatia. Kukaan ei tule tarjoamaan sairaalle, masentuneelle, apua tarvitsevalle yhteiskunnan tukea.
Jos et itse tajua/jaksa vaatia sitä, se jää saamatta ja ihmiset syrjäytyvät lisää, jopa kuolevat sen takia kun kukaan ei huomaa heidän hätäänsä.

 

[Aapelina]

Nostanpa ylös tällaisen vanhan ketjun, kun olin tulossa tekemään avausta samaisesta aiheesta. Tuli tossa eilen keskusteltua tuttavien kanssa ja siinä tuli sitten tätä "Kaikki on itsestä kiinni". Silloin puhuimme yhdestä miehestä, jonka elämä oli mennyt viemäristä alas viimeiset 20 vuotta. Mies oli lukiokaverimme ja silloin mielestämme todella fiksu, filmaattinen ja lahjakas. Mutta miksi hänen elämä meni surkeasti? Taustat olivat kohtuulliset ja ainakin 20-vuotiaana kaiken piti olla hyvin: oli hyvät YO-paperit, paikka yliopistossa jne. Nyt kyseinen mies on puolialkoholisti ja kaikki koulut jääneet kesken...

Mutta onko se hänen vika? Vastaavia tarinoita on tietysti satoja tai tuhansia. Yleensä esitetään niitä hyviä tarinoita...

 

[BenAflek]

Ei nää tyhmät akat tämmöttis tajua

 

[Nepparipoks]

Monet asiat ovat itsestä kiinni etenkin, kun puhutaan terveistä ihmisistä. Ne ovat pieniä asioita, mutta hyvin merkityksellisiä ihmisen elämässä.

Aamulla kello soi. Voit nousta ylös ja lähteä töihin. Voit torkuttaa ja myöhästyä töistä. Voit jäädä nukkumaan ja jäädä pois töistä. Pieni ja nopea valinta, mutta teet valinnan joka aamu ja sillä on suuri vaikutus elämääsi.

Muiden ihmisten valinnat vaikuttavat myös sinun elämääsi. Kaikkeen et voi itse vaikuttaa ja osa asioista tapahtuu sinulle tahtomattasi. Mutta se miten suhtaudut niihin vaikuttaa taas tulevaisuuteesi.

 

[Mrs Bean]

Periaatteessa kouluopetus on kaikille sama, ja kuka vain voi hakea sitten toisen asteen opintoihin ym. Mutta lähtökohdat ei ole samat. Se, miten paljon jaksaa kestää, ei ole sama kaikilla. Apu ei jakaudu tasapuolisesti.

Totta, että kouluopetus sama kaikille peruskoulun osalta, mutta toisen asteen opinnoissa tulee joitain rajoja vastaan.. Pienemmillä paikkakunnilla ja pienituloisen perheen lapsi ei välttämättä voi hakea toisen asteen koulutukseen sellaiselle alalle, joka motivoisi opiskelemaan vaan joutuu tyytymään niihin pariin vaihtoehtoon, joita omalla alueella on tarjolla. Näin ollen opiskelu motivaatio voi olla nolla ja ala johon kouluttautuu, täysin väärä ja jopa yhdentekevä nuorelle. Tasan ei käy onnen lahjat ja mainitsemassani tilanteessa ongelma on vain rahasta riippuva.

 

[Millenia]

Tämmösiä telkosyitä käyttää vaan semmoset jotka ite mokaavat oman elämän. Kaikki on itsestä kiinni oikeesti. Esim. kyllä se yleensä on alkoholisti itse joka sen viinan kurkkuun kaataa. Tai itse narkki itteensä piikittää. Tai jos jää sänkyyn makaamaan, niin ittee saa syyttää...

Tämä on juuri sellainen täysin hedelmätön ja syyllistävä asenne, joka ei todellakaan saa ketään "ottamaan itseään niskasta kiinni" tai muuta vastavaa.

Totta hemmetissä on hyvä pohtia joskus kuinka asiat vaikuttavat toisiinsa, ja kuinka usein sen "luuserin" taustalta löytyy sellaisia tekijöitä, joita kohdatessaan olisi saattanut menestyjilläkin mennä sormi suuhun. On myös tärkeää tietää esim. minkälainen kasvatus on hyväksi.

Näiden asioiden miettiminen ja ihmisten epätasa-arvoisten mahdollisuksien toteaminen ei ole mitään tekosyiden keksimistä. Ei se tarkoita sitä, että vastuu kaadettaisiin vain yhteiskunnan niskaan ja sitten olisi okei olla vaikka minkälainen kusipää. Minusta sellainen henkilö, joka ei kykene ajettelemaan muuta kuin kenen vika mikäkin on ja kuinka yhteiskunnan ja geeniperimän vaikutusten huomioon ottaminen on vain "tekosyy" on itse hyvin itsekeskeinen ja mustavalkoinen ihminen, jonka tekosyy on se, että pärjää paremmin kuin joku toinen. Ei silloin ole kivaa kuulla, kuinka se toinen saattaisi oikeasti pärjätäkin paremmin, jos olisi saanut samanlaiset kortit kuin mollaaja itse.