K
"kolmen äiti"
Vieras
Kunnon influenssa tai joku vastaava iski meidän perheeseen torstaina. 6-vuotias ja 3-vuotias aloittivat silloin kuumeella (39.5) ja seuraavana päivänä 5-vuotias ja lasten isä perässä. Minä ainoana terveenä nyt, tosin univelkaisena ja aika uupuneena. :/
Harmaita hiuksia aiheuttaa tuo 6-vuotias, joka on valehtelematta kitissyt koko päivän ja marisee äitiä keskimäärin kerran minuutissa. Nyt oon yrittänyt saada yöunille poikaa jo tunnin verran (heräsi aamulla viideltä ja ei ole sen jälkeen nukkunut), mutta kitisee sängyssään mitä milloinkin. Kuumetta ei ollut 38.5 enempää, yskä tietty vaivaa, mutta niin vaivaa toisiakin lapsia jotka on silti jopa korkeammasta kuumeesta huolimatta olleet suht reippaita koko päivän. 6-vuotiaalla mikään paikka ei edes ole erityisen kipeä (kun ollaan keskusteltu tänään siitäkin, ja miljoonasta muusta asiasta, kuten esim. siitä että pienenpiäkin sisaruksia pitää äidin välillä hoitaa eikä vain häntä itseään koko ajan). Lapsen temperamentti, luonne, tietysti nyt vaan korostuu entisestään kun on sairaana. HUOKS!!!
Poika on toisaalta tosi reipas, eskarissa menee hyvin ja kavereita on, ja myös eskarin jälkeen on aina piemenpien sisarustensa kanssa samassa hoitopaikassa, jossa myös menee kaikin puolin hyvin. Mutta aina tuo on ollut jotenkin vaativampi lapsi kuin sisaruksensa, liian tarkka ja asioita varmisteleva, esim. nukkumaanmeno on aina oma operaationsa hänen kohdallaan. Nukkuu siskonsa kanssa samassa huoneessa, sisko nukahtaa aina iltasadun ja hyvän yön unien toivotuksen jälkeen rauhallisesti, poika sanoo monta kertaa hyviä unia ja kyselee "onko aamuun pitkä aika", " ehdinkö mää nukahtaa" jne jne, menee normaalistikin aina sen 20 minuuttia ennen kuin kyselyiden jälkeen nukahtaa. Ja mun pitää aina joko olla vieressä tai sitten tietokoneella kuten nyt, jotta näkee mut tarvittaessa huoneestaan. *huoh* Joka suhteessa paljon vaativampi ja "haastavampi" kuin sisaruksensa - silti yhtä rakas tietysti... Oma jaksaminen vaan välillä koetuksella... :/
Harmaita hiuksia aiheuttaa tuo 6-vuotias, joka on valehtelematta kitissyt koko päivän ja marisee äitiä keskimäärin kerran minuutissa. Nyt oon yrittänyt saada yöunille poikaa jo tunnin verran (heräsi aamulla viideltä ja ei ole sen jälkeen nukkunut), mutta kitisee sängyssään mitä milloinkin. Kuumetta ei ollut 38.5 enempää, yskä tietty vaivaa, mutta niin vaivaa toisiakin lapsia jotka on silti jopa korkeammasta kuumeesta huolimatta olleet suht reippaita koko päivän. 6-vuotiaalla mikään paikka ei edes ole erityisen kipeä (kun ollaan keskusteltu tänään siitäkin, ja miljoonasta muusta asiasta, kuten esim. siitä että pienenpiäkin sisaruksia pitää äidin välillä hoitaa eikä vain häntä itseään koko ajan). Lapsen temperamentti, luonne, tietysti nyt vaan korostuu entisestään kun on sairaana. HUOKS!!!
Poika on toisaalta tosi reipas, eskarissa menee hyvin ja kavereita on, ja myös eskarin jälkeen on aina piemenpien sisarustensa kanssa samassa hoitopaikassa, jossa myös menee kaikin puolin hyvin. Mutta aina tuo on ollut jotenkin vaativampi lapsi kuin sisaruksensa, liian tarkka ja asioita varmisteleva, esim. nukkumaanmeno on aina oma operaationsa hänen kohdallaan. Nukkuu siskonsa kanssa samassa huoneessa, sisko nukahtaa aina iltasadun ja hyvän yön unien toivotuksen jälkeen rauhallisesti, poika sanoo monta kertaa hyviä unia ja kyselee "onko aamuun pitkä aika", " ehdinkö mää nukahtaa" jne jne, menee normaalistikin aina sen 20 minuuttia ennen kuin kyselyiden jälkeen nukahtaa. Ja mun pitää aina joko olla vieressä tai sitten tietokoneella kuten nyt, jotta näkee mut tarvittaessa huoneestaan. *huoh* Joka suhteessa paljon vaativampi ja "haastavampi" kuin sisaruksensa - silti yhtä rakas tietysti... Oma jaksaminen vaan välillä koetuksella... :/
