Kaiken sitä voikin unohtaa... eli kyllä se aika kultaa muistot

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aurinkokunta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Aurinkokunta

Aktiivinen jäsen
01.11.2006
11 030
1
36
Kouvolan peräkylä
Meitin kuopus täytti tänään 5kk. Sen kunniaksi sitten vieti aamusta alkaen aikaa tissillä, tunnin päästä taas tissille, ja taas tunnin päästä... kunnes mie päätin, että ok, aika ottaa sosemaistiainen.
Ei kun porkkanaa soseeksi ja tyttö sitteriin, ja lusikankärjellinen sosetta suuhun.
Vaan kun ei... samantien sose työntyy pois suusta. *no yäk, en syö"
Varmaan ei milliäkään mennyt vatsaan asti, vaikka en mie toki isoa tippaa edes sosetta tarjonnut.

Tunti, ja tissiä, tunti... ja tissiä... jne, kunnes päätin, että kokeillaan korviketta... Alkoi tuo rintaosasto tuntua nimittäin kohtalaisen tyhjälle.
Korvike pulloon... mutta kun neiti ei sit millään halua edes imaista pullosta. Ehkä nippanappa 3 tippaa sain korviketta menemään, kun pullotutista lypsytekniikalla koitin loppujenlopuksi tiputtaa tippoja avoinna olevaan suuhun... ja sen jälkeen ei neidin suu auennutkaan enää edes itkuun, kunhan nyyhki suruaan... ja sai tahtonsa läpi ja pääsi rinnalle.

Tunti ja tissiä, tunti ja tissiä... ja nyt unille... mutta jännitys tiivistyy... Nukkuuko yönsä kuten ennenkin, vai alkaako tissintuska taas tunnin kuluttua?

Miten mie niinkun kuvittelin jälleen kerran, että eihän noiden kiinteiden aloitus ole kun sitä, että lapetaan lusikalla ruokaa suuhun? :o :ashamed:
 
Meillä maistatettiin sormenpäällä soseita jo 2kk iästä eteenpäin.. Tosin ei muuta kuin makua. Oli suhteellisen helppo siirtyä soseisiin alkaen 4kk iässä :-)
 

Yhteistyössä