Kai mä sit oon itserakas ja paska ihminen, kun mua ei nyt just "kiinnosta" kavereiden vaatteiden valinta ongelmat.

[Nadia]

En oo oikein sen syöpäepäilyn jlk jaksanut edes puhua muiden kun äitini ja mieheni kanssa. Kavereille olen soittanut ja kertonut missä mennään. Minulla on kaksi läheistä kaveria kenen kanssa puhutaan usein tunteja puhelimessa kun lapset päiväunilla tai iltaisin, mutta nyt ei jaksa.
Tänään sit sain kuulla et ovat miettineet, että kuinka itserakas mä loppupelissä olen, kun "hylkään" heidät! Nytkin vkl oli pikkujouluja heillä vaan, viime viikon kuuntelin niiden suunnitteluja ja vaatevalintoja yms, tämä vko sit varmaan pitäis kuunnella jälkipuintia. Sit jos yritän sanoa, että olen tosi kipeä ja ajatukset ihan sekaisin, niin tuumataan, et mitä tuota mietit, tuskin sulla mtn on, lääkärit vaan pelottelee. Ja ota särkylääkettä. Miten otat, kun ei enää pysty ottamaan, syön kun hullu ibusalia ja panadolia vuoronperään ja se mtn auta! Ja ne lääkkeetkö mun ajatuksia helpottaa. Pääkin niin kipeä liiasta ajattelusta.
Huoh, sainpa nyt johkin purkautua. :ashamed:

 

[Henna]

Ei kuulosta oiekilta ystäviltä. Anteeksi vain Oikeat ystävät ymmärtää jos toinen on kipeä tai on rankka elämänvaihe.

 

[Nadia]

Ei kuulosta oiekilta ystäviltä. Anteeksi vain Oikeat ystävät ymmärtää jos toinen on kipeä tai on rankka elämänvaihe.

Kyllä mä uskon et he ovat "oikeita" ystäviä... Eivät ehkä tiedä mitä sanoa. Tai siin on kyllä sekin, että heillä on paljon keveempi suhtautuminen elämään. Menevät paljon, juhlivat, on vaan yhdet lapset, ei oikein tarvitse kantaa vastuuta edes itsestään, kun vanhemmat miehet jne. Ollaan niin erilaisia, mutta silti läheisiä.
Mä taas kannan kaikesta itse vastuun, vietän kaiken aikana perheeni kanssa ja jos tällaista tulee en ole eniten huolissani itsestäni vaan siitä jos sairastun pahasti kuinka lapseni selviävät ja kuka pyörittää arjen, kun minä sen olen aina hoitanut.

 

[vieras]

sulla ei oo syöpää vielä todettu joten älä elä niinkuin se olisi murehdi sitä asiaa sitten jos se todetaan syöväksi.

 

[Nadia]

sulla ei oo syöpää vielä todettu joten älä elä niinkuin se olisi murehdi sitä asiaa sitten jos se todetaan syöväksi.

Tämä onnistuu käytännössä kuinka?

 

[vieras]

Joillakin ihmisillä on myös todella vaikeaa suhtaua siihen, että heille rakkaalle ihmiselle tulisi jokin vakava sairaus tai että jopa kuoleman mahdollisuus olisi olemassa. Eli he sitten yrittävät ikäänkuin torjua ajatusta suhtautumalla vähättelevästi ja näennäisen kevyesti.

 

[näin on]

Joillakin ihmisillä on myös todella vaikeaa suhtaua siihen, että heille rakkaalle ihmiselle tulisi jokin vakava sairaus tai että jopa kuoleman mahdollisuus olisi olemassa. Eli he sitten yrittävät ikäänkuin torjua ajatusta suhtautumalla vähättelevästi ja näennäisen kevyesti.

Peesi.

Olkoonkin se väärin.

 

[endie]

sulla ei oo syöpää vielä todettu joten älä elä niinkuin se olisi murehdi sitä asiaa sitten jos se todetaan syöväksi.

Tämä onnistuu käytännössä kuinka?

vaikeaahan se on, mutta asennekysymys.
mulla oli rinnassa kyhmy ja sen kokoajan - ennen tulosten tultua ja vielä sen jälkeenkin - mietin sitä pahinta ja mietin miten lapset kasvaa ilman äitiä ja millasen uuden naisen mies löytäis jne.
koitin pakottaa vaan itseni ajattelee ,et se tulee mikä on tullakseen ja sitten sitä vastaan tapellaan.
nettiä älä ainakaan enempää lue !! sieltä saa vaan ittelleen tosi pahan mielen ja "varmuuden" että tähän mie kuolen.
jaksamisia ! :hug:

 

[Nadia]

sulla ei oo syöpää vielä todettu joten älä elä niinkuin se olisi murehdi sitä asiaa sitten jos se todetaan syöväksi.

Tämä onnistuu käytännössä kuinka?

vaikeaahan se on, mutta asennekysymys.
mulla oli rinnassa kyhmy ja sen kokoajan - ennen tulosten tultua ja vielä sen jälkeenkin - mietin sitä pahinta ja mietin miten lapset kasvaa ilman äitiä ja millasen uuden naisen mies löytäis jne.
koitin pakottaa vaan itseni ajattelee ,et se tulee mikä on tullakseen ja sitten sitä vastaan tapellaan.
nettiä älä ainakaan enempää lue !! sieltä saa vaan ittelleen tosi pahan mielen ja "varmuuden" että tähän mie kuolen.
jaksamisia ! :hug:

Mä oon lukenut nettiä mieheltä salaa, koska hän antoi saman neuvon. Leikin mielikuvitusleikkiä itseni kanssa, että pänttään kokeiseen, jossa mun pitää saada kaikki mahdollinen tieto aiheesta. Se onnistuu, kunnet nousen koneelta todelliseen maailmaan ja tajuan et missä mennään.

 

[4n äiti]

ehkä ystäväsi koittavat saada sinun ajatuksiasi pois siitä mahdollisen sairauden miettimisestä? ehkä he koittavat vakuuttaa sinulle, että elämä jatkuu ja pienet elämän murheet voivat olla myös osa sinunkin elämää. mitäpä jos pitäisit vähän hauskaa heidän kanssaan? unohtaisit murehtimisen hetkeksi. vaikka varmasti se ei ole helppoa. mutta jos ajattelet niin, että elämä nyt kuitenkin on vielä tarjoamassa sinulle ystäviä ja voit jakaa heidän murheitaan. syöpäänhän ei välttämättä tänä päivänä kuole.

 

[vieras]

maailma ei pyöri sun navan ympärillä vaikka sulla syöpää epäilläänkin. ihan sama kun jokainen sun kaveri joka sairastuu flunssaan alkaisi panikoida et nyt mulla on sikalentsu ja tää on maailmanloppu ku tähän on joitain kuollutkin. jos on syöpä ni sit on sit hoidetaan ja toivotaan että parannut.

 

[endie]

sulla ei oo syöpää vielä todettu joten älä elä niinkuin se olisi murehdi sitä asiaa sitten jos se todetaan syöväksi.

Tämä onnistuu käytännössä kuinka?

vaikeaahan se on, mutta asennekysymys.
mulla oli rinnassa kyhmy ja sen kokoajan - ennen tulosten tultua ja vielä sen jälkeenkin - mietin sitä pahinta ja mietin miten lapset kasvaa ilman äitiä ja millasen uuden naisen mies löytäis jne.
koitin pakottaa vaan itseni ajattelee ,et se tulee mikä on tullakseen ja sitten sitä vastaan tapellaan.
nettiä älä ainakaan enempää lue !! sieltä saa vaan ittelleen tosi pahan mielen ja "varmuuden" että tähän mie kuolen.
jaksamisia ! :hug:

Mä oon lukenut nettiä mieheltä salaa, koska hän antoi saman neuvon. Leikin mielikuvitusleikkiä itseni kanssa, että pänttään kokeiseen, jossa mun pitää saada kaikki mahdollinen tieto aiheesta. Se onnistuu, kunnet nousen koneelta todelliseen maailmaan ja tajuan et missä mennään.

voi että. kyllä mä ymmärrän kun itsekin tein itselleni ties mitä diagnooseja. jopa tulosten jälkeen olin varma, että lääkäri on erehtynyt ( kun voihan niinkin käydä ) .. ylipäänsä pari vuotta sitten kesä oli ihan kauhea kun kokoajan tuli vaan omaa kroppaa tarkkailtua ja kuviteltua kaikkea :$

koita nyt vaan ihan oikeasti lopettaa ne lukemiset. pyydä vaikka miestä tekee koneella "Jotain" ettet saa sitä käyttöösi kun hän ei ole paikalla. ja kerro hänelle et oot salaa lukenut.
koska saat tulokset ?

 

[Nadia]

ehkä ystäväsi koittavat saada sinun ajatuksiasi pois siitä mahdollisen sairauden miettimisestä? ehkä he koittavat vakuuttaa sinulle, että elämä jatkuu ja pienet elämän murheet voivat olla myös osa sinunkin elämää. mitäpä jos pitäisit vähän hauskaa heidän kanssaan? unohtaisit murehtimisen hetkeksi. vaikka varmasti se ei ole helppoa. mutta jos ajattelet niin, että elämä nyt kuitenkin on vielä tarjoamassa sinulle ystäviä ja voit jakaa heidän murheitaan. syöpäänhän ei välttämättä tänä päivänä kuole.

Voi olla. En osaa pitää hauskaa, enkä usko et nyt voisinkaan...
Ehkä tämä vaihe menee ohi, kun saan tulokset, olis sit mitä oli. Pääasia et tää tiedottomuus loppuisi!

 

[Rukoilijasirkka]

Ompas ne hölmöjä jos ei tajua sua! Varmana vaikeaa, kun koko ajan pyörii joku syöpä mielessä ja varmana pelottaa tosi paljon. :hug:

 

[Nadia]

maailma ei pyöri sun navan ympärillä vaikka sulla syöpää epäilläänkin. ihan sama kun jokainen sun kaveri joka sairastuu flunssaan alkaisi panikoida et nyt mulla on sikalentsu ja tää on maailmanloppu ku tähän on joitain kuollutkin. jos on syöpä ni sit on sit hoidetaan ja toivotaan että parannut.

Itseasiassa ystäväni sairasti sikalentsun ja puhuin hänelle puhelimessa tuntikausia meidän vanhoista reissuista mitä teininä tehtiin, koska hän oli varma et kuolee ja halusi muistella niitä vaikka itse ei voinut sanoa kun sanan sinne sanan tänne kun oli niin kipeä kurkku

 

[Nadia]

sulla ei oo syöpää vielä todettu joten älä elä niinkuin se olisi murehdi sitä asiaa sitten jos se todetaan syöväksi.

Tämä onnistuu käytännössä kuinka?

vaikeaahan se on, mutta asennekysymys.
mulla oli rinnassa kyhmy ja sen kokoajan - ennen tulosten tultua ja vielä sen jälkeenkin - mietin sitä pahinta ja mietin miten lapset kasvaa ilman äitiä ja millasen uuden naisen mies löytäis jne.
koitin pakottaa vaan itseni ajattelee ,et se tulee mikä on tullakseen ja sitten sitä vastaan tapellaan.
nettiä älä ainakaan enempää lue !! sieltä saa vaan ittelleen tosi pahan mielen ja "varmuuden" että tähän mie kuolen.
jaksamisia ! :hug:

Mä oon lukenut nettiä mieheltä salaa, koska hän antoi saman neuvon. Leikin mielikuvitusleikkiä itseni kanssa, että pänttään kokeiseen, jossa mun pitää saada kaikki mahdollinen tieto aiheesta. Se onnistuu, kunnet nousen koneelta todelliseen maailmaan ja tajuan et missä mennään.

voi että. kyllä mä ymmärrän kun itsekin tein itselleni ties mitä diagnooseja. jopa tulosten jälkeen olin varma, että lääkäri on erehtynyt ( kun voihan niinkin käydä ) .. ylipäänsä pari vuotta sitten kesä oli ihan kauhea kun kokoajan tuli vaan omaa kroppaa tarkkailtua ja kuviteltua kaikkea :$

koita nyt vaan ihan oikeasti lopettaa ne lukemiset. pyydä vaikka miestä tekee koneella "Jotain" ettet saa sitä käyttöösi kun hän ei ole paikalla. ja kerro hänelle et oot salaa lukenut.
koska saat tulokset ?

Todennäköisesti tulosten saaminen menee tammikuun alkuun, tai joulun jälkeen ainakin.

 

[Nadia]

maailma ei pyöri sun navan ympärillä vaikka sulla syöpää epäilläänkin. ihan sama kun jokainen sun kaveri joka sairastuu flunssaan alkaisi panikoida et nyt mulla on sikalentsu ja tää on maailmanloppu ku tähän on joitain kuollutkin. jos on syöpä ni sit on sit hoidetaan ja toivotaan että parannut.

Itseasiassa ystäväni sairasti sikalentsun ja puhuin hänelle puhelimessa tuntikausia meidän vanhoista reissuista mitä teininä tehtiin, koska hän oli varma et kuolee ja halusi muistella niitä vaikka itse ei voinut sanoa kun sanan sinne sanan tänne kun oli niin kipeä kurkku