Kai joku muukin meinaa joskus räjähtää raivosta?

Meidän ainokainen on 2-vuotias ja erittäin uhmakas. Suurimmat tappelut saadaan aina nukkumaanmenosta, etenkin päiväunille mentäessä. Poika on ihan selvästi väsynyt ja kysyttäessä on mielellään menossa nukkumaan, mutta sitten kun pitäisi oikeasti alkaa nukkua niin alkaa hirveä riehuminen. Ja kun hän huomaa että äitiä ärsyttää hänen sängyssä riehumisensa niin siitähän hän saa vaan lisää energiaa ja tyytyväinen virne naamalla riehuu kahta kauheammin.

Ja mitä tämä uhmailu ja kovapäisyys äidissä aiheuttaa? Suunnatonta ärsytystä ja joskus jopa raivoa. Pystyn kyllä melkein aina hillitsemään itseni ja pitämään kiukut sisällä, mutta kun tulen makuuhuoneesta pois ja jätän pojan hetkeksi keskenään riehumaan, niin tuntuu että koko kroppa on räjähtää raivosta. Tekisi niin mieli viskoa tavaroita seinille ja huutaa kurkku suorana. En siis missään nimessä haluaisi satuttaa poikaa, mutta tuntuu että jollain tavaroiden heittelyllä ja huutamisella olisi pakko saada purkaa se raivo. Joskus en saa pidettyä itseäni kurissa vaan alan tiuskimaan pojalle, etenkin jos hän ei tottele yhtäkään käskyä vaan riehuu ja uhmailee oman päänsä mukaan. Olenkohan tullut ihan hulluksi? Olen huomannut tällaisen piirteen itsessäni vasta nyt viime kuukausina. Aina olen kyllä ollut temperamenttinen, mutta en tämmöinen raivopää

 

Uhmaikäisen kanssa eläminen on oikeasti TOSI haastavaa! En ihmettele noita sun tunteita yhtään. Tsemppihaleja!

 

No joskus tulee sellanen tunne, että tekis mieli tunkea kaksi raivoavaa uhmaikäistä äänieristettyyn kaappiin. Mutta, huomasin, että jos minä en menetä hermojani, niin tilanne ei kärjisty. Lapset rauhoittuu.
Raivoan sitten miehelle, kun pitää päästä purkamaan kaikki se nieleskely, jota uhmaikäisiin ei ole voinut purkaa.

 

No kyllä se minullakin ääni meinaa kohota kun tyttö vaan haaveilee ruokapöydässä ja ei vaan syö tai syö mutta haluaisi aina että hänet syötetään. Siis savu nousee välillä korvista ja joskus on tullut sanottua aika tiukalla äänensävyllä että nyt syöt. Katsoo loukkaantuneena ja sanoo että älä huuda . En sitten tiedä olenko sanonut liian tiukasti. Nyt olen yrittänyt että olen mahdollisimman rauhallinen mutta sanon tiukemmalla äänensävyllä. Mietin että missä menee raja siinä millaisella äänensävyllä on vielä "sallittavaa" ojentaa lasta? En kuitenkaan halua että oppii kommunikointitavaksi huutamisen.

 

Voi, kaksvuotiaat on niin pieniä, että niiden uhma on melkeen sulosta. Isommat lapset raivostuttaa uhmatessaan huomattavasti enemmän. Tätä ei ikävä kyllä ymmärrä ennen kuin on isompia lapsia.

 

Voi, kaksvuotiaat on niin pieniä, että niiden uhma on melkeen sulosta. Isommat lapset raivostuttaa uhmatessaan huomattavasti enemmän. Tätä ei ikävä kyllä ymmärrä ennen kuin on isompia lapsia.

Peesi tälle

 

Voi, kaksvuotiaat on niin pieniä, että niiden uhma on melkeen sulosta. Isommat lapset raivostuttaa uhmatessaan huomattavasti enemmän. Tätä ei ikävä kyllä ymmärrä ennen kuin on isompia lapsia.

Mitä sä tuut tänne sössöttämään kun kysymys ei ollut mistään tälläisestä. Et taida osata edes lukea kun et osaa vastata edes kysymykseen.

 

Kyllä, mullakin on tuollaisia raivonpuuskia. Ja joskus ihan aikuisetkin ihmiset saattaa tavoillaan ärsyttää niin paljon että tekis mieli hakata nyrkkiä seinään, hajottaa paikat ja huutaa kurkku suorana, tuntuu että savu nousee korvista ja silmät pullistuu päästä. Välillä se tunne jopa pelottaa itseäni, mutta hyvin olen onneksi osannut hallita vihaani/raivoani ja koskaan en oo ketään satuttanut vaikka mieli olis tehnyt tinttasta kuonoon yms. Joskus pahimpina kertoina olen poistunut yksin tyhjään huoneeseen ja hakannut vaikka tyynyjä tai tyynyillä sänkyä tai jotain sellaista tyhmää mutta se helpottaa!

 

Onpa lohduttavaa kuulla että muillakin on samanlaisia kokemuksia! Oon miettinyt että voikohan ehkäisy olla yks syy minkä takia oon alkanut tuntea näin voimakasta raivoa? Mulla on siis ehkäisykapseli, jossa on keltarauhashormonia, ei ollenkaan estrogeenia. Voikohan pelkkä keltarauhashormoni aiheuttaa tämmöstä PMS-tyyppistä kiehumista?

 

Onko muka äitejä, jotka EI meinaa saada raivareita? Se on vaan elämää, ei siitä kannata suotta mitään tunnontuskia potea Mä oon ite sitä mieltä, että raivarit silloin tällöin ei lasta vahingoita, oppivat paremmin olemaan ruodussa. Väkivalta on ehdoton nou, mutta hyvähän lapsen on oppia, että vanhempi on auktoriteetti, joka sanelee ehdot. En ymmärrä semmosta pullamössökasvatusta ettei lapselle sais ääntään korottaa

 

Tuttu tunne Välillä tuo 2,5-vuotias tekee ihan tahallaan kiusaa ja keksii keinoja millä kiertää kieltoja. Tällä hetkellä sillä on joku juttu, että tavaroista pitää kasata esteitä, ettei toinen voisi liikkua. Jos menee vessaan, oven takana on tavaravuori ja joku tuoli jne. ja koko ajan saa varoa kun kävelee, mitä se tunkee eteen :kieh: Jos pyytää menemään sänkyyn, se lähtee sinne ryömimällä, kun pyytää nousemaan jaloilleen, se menee niin että kädetkin on lattiaa vasten, kun pyytää menemään kunnolla ja reippaasti, se nousee normaalisti seisomaan ja ottaa juoksuaskelia melkein paikoillaan... Argh! Monet sen touhut on aika söpöjä ja hauskoja loppujen lopuksi, mutta välillä tahtoo pinna mennä melkoisen kireälle, ja joutuu oikein hilitsemään itseään, ettei päästäisi suusta ihan sensuroimatta mitä ajattelee

 

Pakko kertoa, että tuo 3,5-vuotias on saanut muokattua tästä rauhallisesta ja kärsivällisestä ihmisestä hermoheikon äidin

Jos olen liian väsynyt, niin hermo saattaa mennä turhankin helposti. Onneksi suurimman osan ajasta saan vedettyä tilanteet huumorilla läpi.

Tänään taas riehutaan, kiusataan pikkusiskoa eikä totella mitään käskyjä. Minä olen väsynyt ja kaipaan taukoa lasten hoidosta. Ei riitä huumori.

 

Kyllä. Välillä käyn huutamassa ulkona tai kellarissa suoraa huutoa, ja se helpottaa hetkeksi. Onneks asutaan korvessa.

 

[QUOTE="a.p";28952407]Onpa lohduttavaa kuulla että muillakin on samanlaisia kokemuksia! Oon miettinyt että voikohan ehkäisy olla yks syy minkä takia oon alkanut tuntea näin voimakasta raivoa? Mulla on siis ehkäisykapseli, jossa on keltarauhashormonia, ei ollenkaan estrogeenia. Voikohan pelkkä keltarauhashormoni aiheuttaa tämmöstä PMS-tyyppistä kiehumista? [/QUOTE]

No mulla aiheutti kyl ne Cerazettet jois on samaa hormonia ihan karseita raivareita. Ja raivareiden määrä nyt vrt. Cerazetten käytön aikaan on jotain 1/10. Hermo vaan meni helpommin ja jotenkin överisti silloin.

 

Kyllä mä joskus seison lapsen edessä kädet taskuissa, kun tekis niin mieli ensin vähän sekottaa ja sitten ripustaa seinälle. Yleensä puran paineen suun kautta. Kyllä se sitten helpottaa ja kun molemmat ovat taas järkipäisiä asiasta jutellaan kunnolla.

 

Lasten raivareita (3v,7v,9v) en oikeastaan itse tunne raivoa, mutta miestä kohtaan aina ajoittain

 

Otsikkoon vastaten; MINÄ. JUST NYT.

 

Kyllä uhmiksen kanssa vielä pärjää, mutta teini-ikäisen kanssa pärjääminen vaatii jo piiiitkää pinnaa!

 

[QUOTE="vieras";28952738]Kyllä uhmiksen kanssa vielä pärjää, mutta teini-ikäisen kanssa pärjääminen vaatii jo piiiitkää pinnaa![/QUOTE]



Lapsen teini-ikää odotellessa. Huoh.

Teini-ikäisessä on se hyvä puoli ettei sen kanssa tartte olla jatkuvasti yhdessä.

 

Taas ties kuinka mones kysymys tänään johon ap tietää vastauksen kysymättäkin. Vai luuletko olevasi ainoa joka on joskus suuttunut.