Kahden keskenmenon jälkeen raskaana, pelottaa..

["tuleva äiti"]

Eli nyt viikkoja 8+6 ultran mukaan (laskurin mukaan 9+5, mutta kierto pitkä niin laskettu aikakin siirtyi) ja syke näkyi ja kaikki oli kunnossa. En vaan osaa jotenkin rentoutua, kun kaksi raskautta mennyt kesken vaikka alkuraskauden ultra ollut normaali. Yksi onnistunut raskaus noiden keskenmenojen välissä on, että kyllä se ilmeisesti mahdollista on onnistua mullakin, mutta nyt jotenkin vaan hirvittää. Miten te muut keskenmenoja kokeneet olette osanneet alkaa nauttia uudesta raskaudesta, vai oletteko mitenkään? Ei jaksaisi koko raskausaikaa stressata, mutta vielä en ainakaan uskalla nauttia juurikaan...

 

["aloittaja"]

up

 

[Señora]

Mulla oli 5 keskenmenoa ennen tätä raskautta, eikä yhtään lasta. Raskaudesta en pystynyt nauttimaan, kun vasta sen jälkeen, kun liikkeet alkoivat kunnolla tuntua. Toivottavasti kaikki menee hyvin, ihan turhaan itsekin stressasin, nyt viikkoja 38+6

 

["aloittaja"]

Mulla oli 5 keskenmenoa ennen tätä raskautta, eikä yhtään lasta. Raskaudesta en pystynyt nauttimaan, kun vasta sen jälkeen, kun liikkeet alkoivat kunnolla tuntua. Toivottavasti kaikki menee hyvin, ihan turhaan itsekin stressasin, nyt viikkoja 38+6

Siis olet kyllä melkoinen sissi! Siis hyvällä Onnea raskaudesta, saako udella tutkittiinko keskenmenojen syytä? Ja löytyikö sitä? Ihanaa varmasti kun on kohta oma vauveli sylissä

 

["kahden äiti"]

Minulla on ollut toisen lapsen jälkeen kaksi keskenmenoa - ja nyt jälleen raskaana. (Niitä ennen myös tuossa toisessa raskaudessa epäiltiin raskauden menneen kesken.) Ei sitä huolehtimista ja murehtimista keskenmenon jälkeisessä raskaudessa voi välttää oikein mitenkään. Itsekin kävin kaksi kertaa ylimääräisessä ultrassa. Ekan kerran rv 6-7 jolloin syke näkyi. Toisen kerran rv 9+, jolloin kohdussa näkyi viikkoja vastaavan kokoinen vauva, jonka sydän sykki. Vauva ei kuitenkaan liikkunut, joten huoli melkein yhtä suurena sen jälkeenkin.

12 viikon ultrassa ei mitään vikaa löytynyt, ja vauvakin alkoi tutkimuksen aikana liikkua. Siitä huolimatta en vielä ihan täysin ole huokaissut helpotuksesta. Seuraavaksi odotan minäkin sitä, että alkaisin tuntea liikkeet. Ehkä siinä vaiheessa uskallan suhtautua jo vähän luottavaisemmin.

 

[Señora]

[QUOTE="aloittaja";26736705]Siis olet kyllä melkoinen sissi! Siis hyvällä Onnea raskaudesta, saako udella tutkittiinko keskenmenojen syytä? Ja löytyikö sitä? Ihanaa varmasti kun on kohta oma vauveli sylissä [/QUOTE]

Kiitos, onhan tätä jo 10 vuotta kohta odotettu Mulla vaihtui mies välissä ja 3 keskenmenoa pitää olla saman kumppanin kanssa, että alkavat tutkimaan. Sain sitten taistelujen jälkeen ajan lapsettomuustutkimuksiin viime lokakuulle, mutta sanoivat, että 10 kg pitää saada painoa pois ennen tutkimuksia. Painoa olin jo ehtinyt vähän pudottamaan, joten ei ollut mikään ongelma. Sitten kuitenkin marraskuussa sai tämä raskaus alkunsa, ja yllättäen onnistuikin, vaikkei oltaisi ikinä uskottu. On onnellinen olo, ei tätä vieläkään tahdo uskoa todeksi. Ehkä sitten, kun se oma vauva on vihdoin sylissä, eli ensi viikolla

 

["..."]

Mulla myös kaksi keskenmenoa takana ja nyt raskaana, esikoista odotan ja viikkoja 18+1. Vieläkään en osaa täysin rentoutua ja nauttia raskaudesta. Liikkeitä aloin muutama päivä sitten tuntemaan ja se on helpottanut kyllä paljon oloa. Sydänääniä olen myös kotidopplerilla kuunnellut aina kun oikein kovasti ahdistaa ja pelottaa että vauvalla ei ole kaikki kunnossa. Tähän mennessä kaikki mennyt kuitenkin hyvin, pieniä alavatsakipuja lukuunottamatta mutta nekin kuuluvat raskauteen.
Uskon että pystyn täysin rentoutumaan vasta sitten kun lapsi on sylissä, yritän toki ajatella että kaikkea en voi itse kontrolloida enkä pysty raskauden kulkuun vaikuttamaan, tietysti koittaa elää mahdollisimman terveellisesti ja olla liikoja stressaamatta.
Onnea sinulle ap, toivottavasti raskautesi sujuu hyvin

 

["vieras"]

Kiitos vastauksista kaikille, mukava kuulla, että teillä on onnistuneet kokemukset keskenmenojen jälkeen Ja kiitos tsempeistä, eiköhän se tästä. Varmasti helpottaa itselläkin sitten, kun saa ne liikkeet tuntea. Päivä kerrallaan, eipä tässä muu auta