käytännön juttuja synnytyksestä

Heippa!

Synnytys lähestyy ja kaikenlaista pyörii mielessä, joten kyselisin teiltä viisaammilta, jo synnyttäneiltä muutamia juttuja.
Ensinnäkin, milloin mahdollisista toivomuksista synnytyksen suhteen voi kertoa?
Silloinko kun sairaalaan mennään, kun synnytys on jo alkanut vai jo joskus aikasemmin?
Entäpä sitten jos kohdalle tulee kätilö jonka kanssa ei vaan synkkaa? Onko kätilöä mahdollista vaihtaa? Kauhutarinoita olen lukenut synnytyksistä jossa on ollut ihan kamala kätilö.
Ja sitten, miten olette pärjänneet ensimmäiset yöt yksin vauvan kanssa sairaalassa? Toki siellä on hoitajia valmiina auttamaan, mutta mietin vaan, että en ole koskaan pitänyt vastasyntynyttä edes sylissä enkä varsinkaan vaihtanut niin pienelle vaipaa tms. ja jos perhehuonetta ei ole saatavilla ja huoneessa on muitakin äitejä vauvoineen ja kaikki itkevät vuoronperään... Päässäni olen kehitellyt tuosta kunnon sekamelskan

Suuri kiitos kaikille jotka jakavat kokemuksensa!

-mininöppis nyt rv 34+4

 

Heippa! Vastailen yhden synnytyksen kokemuksella. Meidän neiti syntyi 21.2.12.

Ainakin minä sain sairaalasta loppuraskaudessa lapun, johon merkittiin myös synnytystä koskevia toiveita. Tietääkseni osa on saanut kyseisen lapun myös neuvolasta. Kannattaa varmaan neuvolasta tiedustella. Tietenkin kannattaa toiveet esittää myös synnyttämään mennessä kätilölle.
Kätilöä voi vaihtaa, mikäli teillä ei synkkaa. Mutta toisaalta itse en varmaan kehtaisi sanoa, että sori haluan jonku kivemman kätilön! Toki siis kätilö vaikuttaa paljon siihen miten kokee synnytyksen eli vaihtoa kannattaa harkita jos sattuu ihan kamala tyyppi kohdalle. Onneksi itselleni sattui hyvä kätilö. Muista, että nettiin helposti kirjoitellaan juuri noita kauhutarinoita kamalista kätilöistä ja ihan kamalista synnytyksistä! Itselläni oli hyvä kätilö ja helppo synnytys ja en ole kokenut tarvetta täällä sitä mainostaa. Eli kannattaa ottaa tilanne sellaisena kuin se tulee. Voit yllättyä positiivisestikin, varsinkin jos olet tosiaan vain niitä kauhukertomuksia kuullut.
Itsellänikään ei ollut kokemusta vastasyntyneen hoidosta. Aluksihan se oli aivan kamalan pelottavaa. Varsinkin kun hoitajilla on kiire, eikä yksilöllistä ohjausta oikein tahdo saada. Näin ainakin suuremmissa sairaaloissa. Mutta äkkiä sitä oppii käsittelemään omaa vauvaansa. Ja oma vauvani syntyi keskosena, mitat 2340g ja 45cm eli todellakin pelottavan pieni ja hauraan tuntuinen!
Todennäköistä on, että huoneessa on lisäksesi kaksi tai jopa kolme äitiä vauvoineen ja kaikki vauvat heräilevät vuorotellen itkemään ja vaatimaan ruokaa. Kannattaa asennoitua siihen, että joudut olemaan sairaalassa vain pari-kolme yötä, jos sinä ja vauva olette terveitä. Kotona ehtii sitten nukkua kun vastasyntyneet pääsääntöisesti nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta. Toki ei tietenkään aina yöaikaan. Ja ota korvatulpat mukaan sairaalaan.

Oikein paljon jaksamista loppuraskauteen ja tsemppiä synnytykseen!

 

Moikka!

Ootko mihin menossa synnyttämään? Itse sain viikko sitten haikarapostia, tyttö 3135g ja 45cm Sairaalaan menin kun tuntui ettei kotona pärjää, supistukset olivat siinä vaiheessa jo todella kovia. Sairaalassa selvisi,että olin jo 10cm auki ja vauva oli kovaa vauhtia tulossa 20min sairaalan seiniä katselin ja tyttö oli sylissä. Kätilö itselläni oli mitä mahtavin! kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille nuorelle naiselle! Likka syntyi yöllä jolloin kätilöitä paikalla viisi..En sitten tiedä onko mahdollista vauhdissa kätilöä vaihtaa? Ehkä jos olet aikaisemmin sairaalassa Älä mieti kauhutarinoita ilkeistä hoitajista/kätilöistä, niin huomaat että asiat sujuvatkin mukavasti! Oltiin 3 yötä sairaalassa ja pyynnöstä saimme perhehuoneen,missä olimme pikkuperhe koossa. Hoitajat todella tiuhaan tahtiin kyselivät voinnista ja pärjäämisestä, auttoivat imetyksen käynnistämisessä ja neuvoivat sekä tukivat tarvittaessa Uskon,että olet hyvissä käsissä! Kysele reippaasti apua henkilökunnalta, sitä varten he siellä ovat! Kotona arki alkaa ja tutustuminen pieneen ihmiseen.. On muuten ollut mielenkiintoinen viikko! Tsemppiä sinulle, hyvin se sujuu!

 

Heipsan!

Itsellä myös yksi synnytys takana viikko sitten. Meille syntyi poika rv. 36+3, 2790g ja 49cm.

Itse en saanut etukäteen mitään lappua siitä mitä toivon synnytykseltä. Asiaan voi tosin vaikuttaa tuo liian aikainen synnytys. Kerroin kuitenkin sairaalassa kätilölle että haluan epiduraalin kun sen aika on ja ennen sitä testattiin suihkutteluja ja ilokaasua. Lääkäri laittoi vielä synnytyksen lopussa kohdunkaulan puudutteet, näitä en pyytänyt mutta epiduraali alkoi tässä vaiheessa jo heiketä kun avautumisvaihe kesti. En pistänyt pahakseni.

Kätilöitä mulla ehti olla varmaan 5 eri, koska jouduin vesien menon jälkeen olemaan synnytysosastolla kaksi yötä. Kaikkien kanssa tuli toimeen ja ammattitaitoisia olivat. Ei tosiaan kannata liikaa etukäteen niitä kätilöitä pelätä. Se kätilö joka ponnistusvaiheessa oli mukana salissa oli erityisesti 10 pisteen arvoinen ja aivan mahtava! Minulla ponnistusvaihe kesti 18min.

Vauvan kanssa oppii tosiaan äkkiä olemaan, itsekään en aiemmin ole koskaan vaihtanu vaippaa ja vauvoja olen pitänyt sylissäkin TODELLA harvoin. Itse kutsuin aina apua kun sen tarve tuli ja vaikka vauva nukkui ekan yön vieressä (nukuin synnytyssalissa tämän yön) niin kätilö kävi hänet syöttämässä, minun annettiin nukkua. Seuraavana päivänä hoitajan kanssa katsottiin sitten vaipan vaihto ja syöttö asiat ym., kylvetys katsottiin päivää ennen lähtöä. Itse hälytin tosiaan hoitajaa paikalle aina kun oli epävarma olo ja imetykseen hälytin aina jonkun paikalle. Meillä se ei heti alkanut sujua joten koin kaipaavani siinä apua ja onneksi sitä sain. Nyt kotona homma onnistuu

Tsemppiä sinulle kovasti tulevaan synnytykseen!

 

Kannattaa miettiä toivomuksia vaikka ihan omalle jolleki ruutupaperille miehesi kanssa (tai jos joku muu on tulossa mukaan synnytykseen) mutta valmistaudu siihen että aika pitkälle kätilö ohjaa tilannetta ja voit olla aika pihalla joten tärkeää on että se joka on kanssasi mukana tietää ne asiat jotka ovat mielestäsi tärkeimpiä. Omat oli esim etten halua välilihan leikkaamista, ellei ole aivan pakko, halusin epiduraalia ja halusin suolityhjennyksen ja mielellään kokeilla ammetta. Pääsin ammeeseen, he ilmoittivat että tässä sairaalassa eivät leikkaa muutenkaan välilihaa ellei ole pakko, epiduralia sain (luulin saavani toisenkin kerran mutta tässä joutuivat johdattelemaat mua koska eivät uskaltaneet sanoa suoraan että vauvan sydänäänet laski paljon kun sain ekan kerran eli eivät aikoneet antaa toista kertaa)ja suolityhjennystä sanoivat ettei he mielellään tee tuossa sairaalassa ja pätin hyväksyä asian eikä se myöhemmin häirinnytkään (toisessa synnytyksessä en ois sitä pyytänyt vaikka olisi ollut aikaa...ei ollut mutta..). Älä päätä mitään varmasti ja miettikää valmiiksi eri mahdollisuuksia. Ystävälleni kävi niin että olivat jutelleet että ei kipulääkitystä synnytyksessä (mä koitin puhua että miettikää valmiiksi jos mieli muuttuu siinä). No olivat sitä mieltä ettei mieli muuta missään nimessä ja hän ei niitä halua jne jne. No synnytyksessä ystäväni mieli muuttui mutta mies vaan sanoi että sä et halunnu niitä jne jne jne ja melkein vähätteli ystäväni kivunsietokykyä tahtomattaan...lopulta mies sai siirtyä syrjään ja kätilö päätti kuunnella ystävääni ja heille tuli melkein myöhemmin vähän tappeluakin asiasta...eli kannattaa muistaa että mitä ajattelet nyt et välttämättä halua sitten...eli valmistaudu myös muutoksiin mutta mieti kuitenkin mitä toivot NYT..ja kerro ne heti kun tulet sairaalaan kun vielä pystyt...Kätilöä en ole kummassakaan synnytyksessä vaihtanut, ja mukavia ovat olleet (vaikken toisesta pahemmin muistakaan mitään)

En ollut pikkuvauvoja käsitelly oikestaan ikinä ja kun tyttöni syntyi nostin hänet heti rinnalleni ja tuntui etten ois koskaan muuta tehnytkään. Tarvitsin apua löytää oikeaa otetta imetyksessä mutta sain henkilökunnalta paljon apua ja jouduinkin usein välillä pyytää apua kun vauva irrotti otteen enkä saannu takas, jopa useasti yöllä. Ekan kanssa olin aika huolissaan kaikesta omista wc käynneistä ja suihkusta jne ja juuri siitä että miten yöt menee muiden ollessa huoneessa jne. Mielestäni kuitenkin kaikki ovat toisilleen ymmärtäväisiä huoneessa. Kaikkihan siellä uusia äitejä on...ja kaikki muistavat sen ensimmäisen lapsen on he siten toista kolmatta tai neljättä synnyttänyt juuri. Muistan että näitä asioita juuri itsekin mietin ennen ensimmäistä synnytystä. Nyt odotan kolmatta ja huolenaiheet ovat hieman erilaiset, ehdinkö sairaalaan, pääseehän mieheni mukaan ja milloin saan olla kotona kaikkien kolmen kullannuppujeni kanssa?

Oikein paljon onnea tulevaan synnytykseen! Hyvin se menee! Tule mielellään kertomaan miten sitten meni ja jos ennen mietityt toiveet toteutui tai muutitko jossain mieltä tositilanteessa! Lepää hyvin ennen isoa päivää...!

 

Kiitos kaikille vastauksista! Ja suuret onnittelut tuoreille äideille! Hienoa kuulla näin positiivisia synnytys kokemuksia.

Täällä on kohta 38 viikkoa täynnä ja tuntuu uskomattomalta, että pikkunen voi ilmoittaa tulevansa millä hetkellä vain Meidän olisi tarkoitus lähteä kätilöopistolle synnyttämään. Kävimme siellä tutustumassa ja nyt tuntuu helpommalta lähteä sinne sitten h-hetkelläkin, kun tietää millaiseen paikkaa ollaan menossa.
Olen nyt yrittänyt miettiä niitä toivomuksia ja mitä mieleen on tullut niin ainakin haluaisin naiskätilön, suolentyhjennyksen, välilihanleikkaamisen vain aivan pakosta, mielelläni en haluaisi opiskelijoita synnytykseen, vaikka monilla onkin positiivisia kokemuksia heistä, ehkäpä sitten seuraavalla kerralla ilman epiduraalia mennään mahd. pitkälle mutta, pidän sen varalla. Ilokaasu ja välilihanpuudutus kuulostaisi vielä tässä vaiheessa hyviltä vaihtoehdoilta Jos ammehuone on vapaana niin uskoisin sen olevan myös minulle toimiva. Ja perhehuone sitten synnytksen jälkeen jos sellainen on vapaana. Sitten ei kai auta muussa kun luottaa kätilöihin ja hoitajiin

Kertokaa ihmeessä jos on jotain muuta mihin kannattaisi kiinnittää toivomuksissa huomiota. Vaikka liian tarkkaan ei kai kuitenkaan kannata suunnitella, kun ei koskaan voi tietää miten kaikki menee.

On tää niin jännää aikaa!

 

Mä en saanut etukäteen mitään lappua täytettäväksi, mutta kyllähän sitä synnyttäjä pystyy puhumaan ja kertomaan toiveitaan synnytyksen edetessä. Kun alkoi tekemään liian kipeää, käskin kätilön hommaamaan paikalle epiduraalin. Juuri ennen ponnistusvaihetta ilmoitin, että kiristää niin ärsyttävästi, että haluan välilihan puudutuksen jo etukäteen. Se oli kyllä hyvä ja varsinkin, kun väliliha piti leikata, niin ei tarvinnut sitten siinä vaiheessa alkaa räpeltää piikkien kanssa.

Jos opiskelijoita olisi pyrkinyt sisään, olisin ilmoittanut, ettei käy. Ja saman olisin sanonut, jos mieskätilö olisi ilmestynyt paikalle.

Olen tavannut vain mukavia kätilöitä, mutta kätilön saa kuulemma vaihtaa, jos kemiat eivät pelaa ja jos sattuu vapaana olemaan joku toinen kätilö. Näin meille sanottiin Jorvin tutustumistilaisuudessa.

Olisipa ihanaa saada vielä kolmas lapsi ja päästä synnyttämään. On se aivan huikea kokemus.

 

nyt on pakko kysyä, miksi ei opiskelijoita? Meille syntyi viime lokakuussa kättärillä vauva. Menimme sinne aamuvuoron aikana ja meidät vastaanottaneella kätilöllä sattui olemaan opiskelija ja sanoin, että opiskelija saa olla mukana. Itse koin opiskelijan positiivisesti, koska tietenkin ensikertalaisena kaikki oli kovin uutta ja vähän jännitti koko touhu. Minun mielestä oli hienoa, että tämä opiskelija ehti olla lähes koko ajan minun ja mieheni seurana synnytyssalissa, eli käytännössä ei juurikaan jouduttu olemaan yksin, vaikka meidän kätilöllä oli muita hommia eikä ehtinyt kuin silloin tällöin käymään meitä katsomassa. Eli opiskelija loi omalla tavalla ensikertalaiselle turvallisuuden tunnetta läsnäolollaan.. voisin sanoa, että kannattaa kyllä harkita opiskelijan mukaan ottamista..

toinen asia joka ihmettyttää miksi ei miehiä? mitäs jos sinulle tai vauvalle käy jotain kesken synnytyksen? Ja ainoa päivystävä lääkäri on mies? käännytätkö ovelta pois? eikös se ole ihan sama onko mies lääkäri vai kätilö joka näkee alapääsi paljaana.. Turha niitä miehiä on ujostella, samallalailla nekin on koulutettuja ammattilaisia kuin naisetkin ja varmasti tekemät työnsä yhtä hyvin..

 

Tuli tuosta mieslääkäristä mieleen, että viime synnytyksessä mulla oli mieslääkäri. Olin siis siihen aikaan salissa kun oli lääkäri kierto, eipä siinä kauheesti muuta auttanut kuin antaa mieslääkärin tutkia, siinä tilanteessa silti oli ihan sama kuka katsoi kun supistukset tulivat itselläni jo niin taajaan.

Avoimin mielin synnytykseen ja otetaan vastaan se mitä saadaan Itsellä kolmas synnytys lähellä (kunhan vaan masuasukki suvaitsee haluta lähteä yksiöstään)

 

Mä voisin tohon mieslääkääriin sanoo että 2 naiskätilöä ollut mutta suosin melkeinpä miehiä yleensäkin gynekologisissa jutuissa sen takia että mulle naiset ovat monesti olleet kovakourasia ja mielestäni he ei ehkä ajattele alueen herkkyyttä. Miehet mielestäni ovat varovaisempia kun he ei kuitenkaan voi tietää miltä eri asiat tuntuu niin minusta he ovat varovaisia! Mutta tää on vaan mun mielipide! Opiskelijaa oisin mielellään ottanut huoneeseen koska uskon että hekin kysyvät asioita...ja ehkä saisin tietää jotain mitä en hoksannu kysyä. Enkä kylläkään ois tokassa synnytyksessä huomannut vaikka ois ollu kokonainen armeija huoneessa!

 

Miten meni mininöppis?

 

ompa ajankohtainen keskustelu

 

Itse en kyllä muista kummastakaan synnytyksestäni kätilöitä muuten kun että ekassa huomasin sen jossain kohtaa olevan mies. En kyllä pitänyt siitä, että minulla oli mieskätilö, mutta lapsi oli jo syntynyt havainnon tehdessäni. Olen molemmilla kerroilla ollut niin omissa maailmoissani, ettei ole ollut mitään käryä, missä mennään ja ketkä minua on auttaneet.

Lisäksi olisi ollut kiva tietää jotain miten synnytykseni oli sujuneet, sillä sitä ei käyty myöhemmin läpi missään vaiheessa.

 

Jälivuoto voi kestää aika kauan ja olla runsasta. Sihen kannattaa varautua.