Kääpiöpinserikokemuksia?

Anopilla oli kääpiöpinseri,vilkas, vipeltäjä,hieman rähisevä,mielellään haki huomiota.Aina sylissä ja nuoli.Ehti olla n vuoden verran kun paljastui luonnevikaiseksi.Välillä oli niin ihana koira,uskalsi silittää ilman vaaraa ja lenkkeily sujui hyvin,sitten äkkiä ilman varoitusta saattoi hyökätä emännän käden tai jalan kimppuun,silmät muuttui ihan yhtäkkiä oudoksi,tuijotti.
Lenkkeily ei välillä onnistunut ilman rähinöitä.Rähisi ja yritti alistaa anopin vanhan koiran.
 
Kaverillani on 3, siskollani 1.

Vilkkaus on ensimmäisen, mikä tulee mieleen niiden luonnetta kuvatessa. Jos haluaa sählän koiran, kannattaa ottaa kääpiöpinseri. Harrastusominaisuudet niillä on hyvät (kunhan ottaa pennun kasvatukseen perehtyneestä paikasta) ja ne sopii moneen lajiin.

Ovat helposti koulutettavissa, eli oppivat nbopeasti. Tosin myös ne virheet, eli koulutuksessa pitää olla tarkka.

Molemmissa perheissä on kissoja, eikä ongelmaa niiden kanssa toimeentulemiseen. Lapsista kummankaan perheen koirat ei perusta ja kaksi näistä koirista puree lapsia. Mutta tilanne olisi varmasti toinen, mikäli koirat olisiavt eläneet alusta saakka lapsiperheessä.

Tuttavapiiristä (harrstustuttuja) löytyy lapsiperheessä eläviä kääpiöpinsereitä, eikä heillä ole ollut ongelmaa.
 
"susi"
Meillä 5-vuotias kääpiöpinseri, kouluttaminen sujunut hyvin alusta asti, viisas mutta kovapäinen koira :D iso ego pienellä koiralla, vahtikoiramaisia piirteitä. Lasten kanssa pärjää hyvin, meillä lapset 8 ja 1,5 vuotiaat. Anopin kissan kanssa hyvät ystävykset..
 

Yhteistyössä