Minulla ja miehelläni on tyttö kääpiöluppa. Se on ensimmäinen kanimme. En olisi ikinä arvannut, millainen kani on lemmikkinä, vaikka kuinka olin lukenut tarinoita niistä.
Meillä on aikamoinen seuraneiti täällä. Hän on kiintynyt täysin mieheeni. Nuolee jatkuvasti, tulee syliin silitettäväksi, tulee sohvalle makoilemaan viereen ja päälle. Ihan mahdotonta katsottavaa..paras tapaus oli, kun mies oli useamman päivän reissussa ja tuli keskellä yötä kotiin. Kani tietenkin kuuli/haistoi sen toisesta huoneesta ja puski häkinoven auki ja juoksi täyttä päätä isännän luokse onneissaan. En tiedä miten tämä oli mahdollista edes, mutta näin kävi. Minua hän ei nuole koskaan, vaikka minä häntä pääosin hoidan..tästä olen hieman katkera.
Välillä hänellä on huonoja päiviä ja valeraskautta. Silloin hän vain örisee, kaapii nurkkia ja sohvan alusia, ja etenkin häkkiänsä. Karvaa nypitään ja häkkiin rakentaa pesää. Silloin ei parane häkkiä siivota. Pian kuitenkin se menee ohi ja silloin taas kaveri muuttuu iloiseksi tapaukseksi.
Hän osaa tulla luokse, juoksee kilpaa ihmisten kanssa ja pyörii jalkoja ympäri. Hän on mahdottoman seurallinen ja rakastaa silittelyä. Iltaisin katselee telkkaria meidän kanssa ja ennen häkkiin menoa tulee pieni iltarieha ja meno menee villiksi, kun hän säntäilee jokasuuntaan. Mutta on hän kyllä tuhojakin tehnyt. Johdot pitää laittaa piiloon ja nahkalaukut ja -kengät pois lattialta.
Olemme yhden ainoan kerran jättäneet hänet yksin koko viikonlopuksi (koska kasvattaja sanoi, että pärjää kyllä), huolehtien tietenkin, että kaikki tarpeet aktiviteetteineen löytyvät häkistä. Mutta jäi kyllä viimeiseksi kerraksi, koska osoitti kyllä mielensä ja lujaa. Sen jälkeen kani on juhannuksetkin mukana saaressa ymsyms.
Meillä pupumme on perheenjäsen. Kaikkien kania harkitsevien tulisikin niin ajatella. Etenkin, kun on yksi pupu, on hänelle annettava paljon rakkautta!<3