kaduttaako tatuointi?

toi oli iltiksessä otsikkona kuin tilauksesta.

nytkun nää helteet on saaneet ihmisiä riisuun ja paljastamaan yhä enemmän ihoaan, niin oon kyl tuntenut valtavaa myötähäpeää sellasia tatuoituja muinaisjäänteitä kohtaan. ylitte 40-vuotiaan naisen nahka ei enää kestä tatuointia. nahka on kurttunen ja riukkuva. tatuointi on siinä säälittävän näkönen. se on ollut joskus nuorena nätti ja ihana mut ei enää.

nyt tää asia on niin et olen nuori ja mulla ON tatuointi. nyt mun silmät on avautuneet et mimmonen säälittävyyden huippu se tatska on vanhuksella. ei ole muuta mahista kuin viettää vanhuus niin et tatska ei näy. kuin mä oon ollu niin pönttöpää et en tullut aatelleeksi vanhenevani niin et ihoniki vanhenee ja tatskasta tulee säälittävä monumentti muinaisjäänteen kauan sitten menetetystä nuoruudesta.....

 

40-vuotias vanhus ...?

 

Juuri tuon takia mä en aio koskaan ottaa tatuointia. Yksi 50 vuotiaan naisen olkapäässä nähty, etäisesti skorpionia muistuttava musta läiskä pelotteli tatskahaaveet siperiaan.

 

ei kaduta,toisen aattelin käyä laittaan ja ikääki on jo 33v.

 

no ehkä alkaa kaduttaa ja ehkä ei.. mulla on yksi vatsassa ja se ei kyllä oo nätti enää vanhana..
mutta onneksi molemmat tatskat on silleen et ne saa piiloon jos haluaa ja voipi näytellä muille jos siltä tuntuu. se on ollut mietitty juttu niiden paikkaa miettiessä.

 

Oma tatuointini ei kaduta yhtään. Se on täysin näkyvällä paikalla ja vain yksi ihminen on sen itse huomannut.

 

Juuri tuon takia mä en aio koskaan ottaa tatuointia. Yksi 50 vuotiaan naisen olkapäässä nähty, etäisesti skorpionia muistuttava musta läiskä pelotteli tatskahaaveet siperiaan.

oon kyl kade sulle et älysit ton asia ajoissa. mä oon nyt helkteil nähnyt siis niiiiiin säälittäviä mustia kurttukasoja ikiteinien ruhoissa et voi elämän käsi...

 

nojoo minä uskon et kun me ollaan nelikymppisiä niin puolella sen ikäisitä on jonkinmoinen tatuointi ettet varmaan ole ainut. Enkä usko että se nyt siitä iästä on kiinni jos nelikymppistä väität kurttuihoiseksi. Vanha tatuointi on ruma, mutta sen voi käydä uusimassa.

 

Toiset ottaa niitä tatuointejakin vasta "vanhuksina".
Ja saahan ne aina pois jos siltä tuntuu, maksaahan se, mutta se kannattaa aina muistaa, ettei se lähde yhtä halvalla kuin on tullut.

 

Juuri tuon takia mä en aio koskaan ottaa tatuointia. Yksi 50 vuotiaan naisen olkapäässä nähty, etäisesti skorpionia muistuttava musta läiskä pelotteli tatskahaaveet siperiaan.

oon kyl kade sulle et älysit ton asia ajoissa. mä oon nyt helkteil nähnyt siis niiiiiin säälittäviä mustia kurttukasoja ikiteinien ruhoissa et voi elämän käsi...

No taisi olla tuuria mulla mukana. Oli pitkään suunnitelmissa laitattaa joku kiva kuva jonnekin päin kehoa, mutta sattumalta jonakin kesänä näin sen skorpparin.

 

Oma tatuointini ei kaduta yhtään. Se on täysin näkyvällä paikalla ja vain yksi ihminen on sen itse huomannut.

Yksi vaan on sen huomannut vai yksi vaan on siitä kommentoinut?

 

No kummallinen näkökulma mun mielestä toikin, kun me kaikki kuitenkin vanhetaan ja kroppa kaikkine lisukkeineen siinä mukana. Mun tatska on kylläkin mulle itselleni tärkeä, ja sitten 60 v. näyttää varmaan yhtä vanhalta kuin minäkin. En viitti noin suurta stressiä ottaa itselleni asiasta joka on edessä kaikilla, tatuoinnilla tai ilman...

 

ei kaduta yhtään siinä olkapäässä se on killunut 13 vuotta. Omalla äidilläni on kaksi on käynyt ottamassa ne yli neljäkymppisenä ja hyvältä ne näyttää...

 

Kaduttaa. Rumasti piirretty vakioruusu käsivarressa, ei edes sellainen siro vaan valtavan paksu varsi ja muutenki ruma.
Ystävä piirsi sen ihan mua varten ja sillon, 12v sitten, se oli muka hyvä ajatus. Paskat.

 

mun tatska on muka sexyn kutsuvasti tossa vasemman rinnan päällä. siis kuvitelkaa mimmonen se on sit aikanaan ryppysen riipputissin päällä??!

nimim. poolopaita vanhuus edessä

 

mun tatska on muka sexyn kutsuvasti tossa vasemman rinnan päällä. siis kuvitelkaa mimmonen se on sit aikanaan ryppysen riipputissin päällä??!

nimim. poolopaita vanhuus edessä

ok tuo kyllä menee pahan näköiseksi :|. Minulla jalkapöydässä ja korvan takana ihan pieni

 

Ajattele, ap, mä olen 31-vuotias ja vasta menossa ottamaan ekaa tatskaani. Ja ihan vakaan harkinnan tulos on tämä hanke.

 

40-vuotias vanhus ...?

Mun äiti oli 50 kun ekansa otti B) ja on muuten hyvännäköinen. Tatuoi vielä jalkansakin nilkasta polvitaipeeseen asti





Mulla on tasan ollut tiedossa jo ottohetkellä ettei se ikuisesti tuoreen näköisenä pysy. Se elää kuten kroppakin.
Pitäähän niitä Rebrandtejakin restauroida

 

nojoo minä uskon et kun me ollaan nelikymppisiä niin puolella sen ikäisitä on jonkinmoinen tatuointi ettet varmaan ole ainut. Enkä usko että se nyt siitä iästä on kiinni jos nelikymppistä väität kurttuihoiseksi. Vanha tatuointi on ruma, mutta sen voi käydä uusimassa.

Aivan, sitä pitää korjailla toisinaan jos haluaa sen säilyvän iäti hyvännäköisenä.
Eikä kenenkään nahka tosiaan priimana pysy, saattaa olla arpia ja ties mitä elämän jälkeä.

Yhtä pahasti toiset katsoo tatuointeja jo nyt kun ne on vielä 'hyvännäköisiä' niin mulkoilkoot toiset sitten niitä mun nahassa kun ovat vanhoja.

 

Mulla olkapäässä aika pieni, postimerkin kokoinen kuva. Ja kyllä harmittaa. Käyn poistattamassa sen kun täytän 30v.

 

No eikös tatuoinnin idea ole nimenomaan olla ikuinen? Oot nyt vähän tyhmästi ottanut tatuoinnin, jos et ole sitä ymmärtänyt..että se nimenomaan on sitten kasikymppisenä ryppykasanakin siinä raskausarpisessa massussa. Sorry vaan. Ja kuuluu asiaan.

Luulen, että olet koko tatuoinnin idean ymmärtänyt väärin. Sehä nei ole mikään nuorison juttu ja kapina ja näin..vaan kuuluu kaiken ikäisille ja jo ihmishistorian alusta lähtien on tehty kehoon erilaisia maalauksia ja myöhemmin tatuointeja iästä riippumatta. On se ollut sitten merkki siitä, että on varattu tai naimaikäinen tai koko poppoon johtaja. Yleensähän juuri arvokkaassa asemassa olevalla on ollut maalaukset ja myöhemmin tatuoinnit sitä osoittamassa.

Ja mun mielestä vanhojen ihmiset tatuoinnit näyttävät hyvältä. Nehän ovat muistoja omasta menneisyydestä, samalla tavalla kuin rypytkin.

Jos et tämmösiä perusjuttuja ole käsittänyt, niin oisko kannattanut ottaa ENSIN selville ja käydä sitten iskemässä se tatuointi? Ja vaikka miettiä sitä paikkaakin, jos on noin epävarma tai tuuliviirin luonteinen?

Itse en kadu tatuointiani ja se on myös paikalla, jota aika harva näkee. Ja näin ihan tarkiotuksena. Minun tatuoinnit ovat minua varten, ei muita varten. Jos joku päivä päätän iskeä otsaan tatuoinnin, niin en laita sitä ketään muuta kuin itseäni varten. Ja näinhän nämä muutkin ovat ajatelleet. Onneksi itselläni on ammatti, jossa ei voi olla näkyvällä paikalla tatuointia. Monet eivät ajattele, että nämä seikat voivat vaikuttaa jopa uravalintoihin tai työpaikan saamiseen. Mutta oma mokahan se on ja ne on siedettävä. En vaan ymmärrä miksi kitistään jotain, mistä varmasti joka ikinen on jankuttanut "tajuathan että se on ikuinen"?

 

Ei harmita, alaselässä ( ja EI tod. mikään tribaali, yöks )
Ainut et meinas jäädä epiduraalit saamatta. Kuva on iso ja jatkoa seuraa kunhan nää lapsi-asiat hoidetaan ensin.
Syksyllä menen ottamaan jalkapöytään ja sit olis vielä tarkoitus jossain vaiheessa tatuoida niska.
Mut ei ikuna rintaan, mahaan, käsivarteen, kun lerpsahtaa kuitenkin.

 

Oma tatuointini ei kaduta yhtään. Se on täysin näkyvällä paikalla ja vain yksi ihminen on sen itse huomannut.

Yksi vaan on sen huomannut vai yksi vaan on siitä kommentoinut?

No jos tarkkoja ollaan, niin jälkimmäinen vaihtoehto. Yleensä joudun tyrkkäämään käsivarteni toisen nenän eteen ja käskemään etsimään tatuoinnin. Sitten se löytyykin pienellä haeskelulla.

 

Mitä väliä onko siinä muuten ryppyisessä kropassa ryppyinen tatska? Ei kukaan muutenkaan ikuisesti säily. Vai ajattelitteko esitellä sitä ryppyistä kroppaa vaikka siinä EI olisi tatskoja? Ja ajatelkaa vanhustenkotien hoitajien riemua 40 vuoden päästä kun alkaa jokatoisella vanhuksella olla iiiisot tatuoinnit perseen yläpuolella ja ties missä =)

 

Oma tatuointini ei kaduta yhtään. Se on täysin näkyvällä paikalla ja vain yksi ihminen on sen itse huomannut.

Yksi vaan on sen huomannut vai yksi vaan on siitä kommentoinut?

No jos tarkkoja ollaan, niin jälkimmäinen vaihtoehto. Yleensä joudun tyrkkäämään käsivarteni toisen nenän eteen ja käskemään etsimään tatuoinnin. Sitten se löytyykin pienellä haeskelulla.

Mie en yleensä koskaan kommentoi kenenkään tatuointeja, koska en pidä niistä. Ja siks oon hiljaa, kun en tahdo loukata. Tosin joskus on hienojakin tullut vastaan.