Kaduttaa että olen taa tässä tilanteessa kotiäitinä pienelle

["Iipa"]

Jos olisin tiennyt tällaisten tunteiden tulemisesta, olisin harkinnut uudelleen lapsen tekemistä. Tiedän että harva tätä ymmärtää, joskus olisin itsekin sanonut että itsepä olet itsesi tuohon tilanteeseen saattanut. Mutta saa kai silti myöntää totuuden?

Ei ehkä olisi sittenkään pitänyt tehdä kolmatta lasta. Raskausaika meni hyvin, kaksi vanhempaa lasta ovat jo sen verran isoja (8 ja 5) että heissä ei enää sillä lailla ole hoitamista. Synnytyksen jälkeen vauva oli ihana ja sain keskittyä häneen. Sairastuin kuitenkin sjm:een mikä pilasi osan vauva-ajan ihanuudesta. Onneksi vauva oli helppo, vähäitkuinen ja helposti rakastettava.
Pelkäsin jo raskausaikana miten sopeudun taas kotiäitiyteen ja voi olla että olen asentunut väärin koska olen koko ajan ajatellut miten ikävää on taas jäädä kotiin.
Nyt vaua on vuoden ikäinen, kitisevä ja koko ajan pahanteossa oleva taapero ja minä olen aivan kypsä. Kiukuttelen miehelle joka saa olla päivät töissä, kotiutuu vasta klo18 illalla ja minä täällä yksin lasten kanssa.
Toki käymme päivittäin leikkipuistossa ja nyt kesällä olemme käyneet museoissa ym mutta yksin kolmen kanssa se on aika rankkaa. Tämä kesäloma on tuonut vielä oman ärsyttävyytensä asiaan kun tekemistä pitää keksimällä keksiä isoille lapsille.

Tällä hetkellä kaduttaa että pitikin tähän taas ryhtyä. Vaikka en minä lastani pois vaihtaisi. Olen vain väsynyt ja turhautunut ja oman ajan tarpeessa. Onneksi syksyllä pääsee takaisin opiskelemaan.

No niin, haukkukaa vapaasti huonoa äitiä.

 

["pönttö"]

Voi vitja, oon varma että itse kirjoitan vuoden päästä samoin! Meillä poika kohta kolme ja toinen tulossa reilu kuukauden päästä. Ehdin olla vajaa vuoden töissä ja ai että kun tuntui ihanalta olla jotain muutakin kuin pelkkä äiti... ahistaa jo kotiinjääminen vaikka kyllä sitä jotenkin taas varmaan jaksaa ja "laitostuu" siihen päivien samankaltaisuuteen ja että elämä pyörii imetyksen ja vaipanvaihdon ympärillä. Tsemppiä sulle, oikein kovasti, perässä tullaan ja et ole varmasti ainoa joka tuollain ajattelee, vaikka lapsi olisi kuinka toivottu!

 

[Lex]

Onneksi ei ole pakko jäädä kotiin =)

Kiva juttu, että sulla alkaa opiskelut; muuten olisinkin jo ehdottanut töihin menemistä.

En itsekään kovin pitkiä aikoja kerrallaan viihdy pelkästään kotioloissa.

 

[kikka89]

Ymmärrän hyvin tunteesi, itsellä vähän samantapaista, tosin niin että tuntuu ihanalta kun saan viedä tuon " rasittavan kohta 3v. uhmattaren " hoitoon ja mennä itse töihin, mutta pahalta tuntuu kun hoitoon pitää viedä myös 10kk ikäinen.
Olen ollut kotona jo pitkään, eikä mulla ole ollut oikeastaan edes harrastuksia/ muuten omaa " lapsivapaata " aikaa. Ristiriitaisin tuntein odotan lasten päiväkodin aloitusta, itselläni työt alkaa jo tämän viikon lauantaina, mutta lapsilla hoit mahdollisesti vasta elokuun puolivälissä.
Nyt tämä 10 ikäinen mussukka on vielä niin pieni että hyvin voisin HÄNEN kanssaan olla kotona, mutta en tiedä kauanko oma mielenterveys kestäisi kun pojallekin tulee vähän lisää ikää vielä, nyt jo parhaansa mukaan osallistuu kiusantekoon siskonsa mukana.

Mutta siis lapset ovat sitten 1-4 pvä/ vko hoidossa, eli kyllä niitä kotipäiviäkin jää, toivon vaan pystyväni olemaan vähän kärsivällisempi kun saan välillä " lomaa lasten hoidosta "

 

[ihmettelevä tiedostaja]

Mutta niin, miksi teette niitä lapsia.

 

["minja"]

No sitä minäkin ihmettelen miksi edes teette niitä lapsia???! Jos pitää vaan sen takia tehdä että saa sitten vauvana viedä jo hoitoon kun pää ei kestä. Kannattais ajatella jo ennen lapsia että jos ei ole mitään valmis tekemään lastensa puolesta niin jättäkää tekemättä.

Kyllä niitä lapsia onnellisiin perheisiin tehdään teidänkin puolesta, ei teidän tarvi väkipakolla niitä väkertää onnettomiksi tänne elämään. Jotku äidit osaavat kuitenkin nauttia lapsistaan ilman että pitäis viedä vauvatkin hoitoon kun pää ei kestä. Sellaisia ei ole äidiksi luotu, ainakaan hyviksi äideiksi. Voi hyvänen aika, kaikkien päästä pipien sitä pitääkin siihen alkaa...

 

[Lex]

[QUOTE="minja";26763026]No sitä minäkin ihmettelen miksi edes teette niitä lapsia???! Jos pitää vaan sen takia tehdä että saa sitten vauvana viedä jo hoitoon kun pää ei kestä. Kannattais ajatella jo ennen lapsia että jos ei ole mitään valmis tekemään lastensa puolesta niin jättäkää tekemättä.

Kyllä niitä lapsia onnellisiin perheisiin tehdään teidänkin puolesta, ei teidän tarvi väkipakolla niitä väkertää onnettomiksi tänne elämään. Jotku äidit osaavat kuitenkin nauttia lapsistaan ilman että pitäis viedä vauvatkin hoitoon kun pää ei kestä. Sellaisia ei ole äidiksi luotu, ainakaan hyviksi äideiksi. Voi hyvänen aika, kaikkien päästä pipien sitä pitääkin siihen alkaa...[/QUOTE]

Ja taas suu vaahdossa avaudutaan lasten teosta ja äiti-äiti-äiti, eikä tekstissä mainita sanallakaan sitä toista tekijäosapuolta...

Siis pienenä hoitoon viety lapsi elää onnettoman elämän? Pidätkö saman puheen jokaiselle isälle, joka menee töihin ennen kuin lapsi täyttää 3-vuotta?

 

[kikka89]

Ymmärrän kyllä tuon pointin että ihmetellään miksi ihmiset tekee lapsia, ja vie sitten hoitoon pienenä. MUTTA tässä on monta puolta, esim meillä vaikuttaa myös raha.. Ja sitten taas jos tänne valitan sitä että ollaan köyhiä kysytään, " miksi et mene töihin vaan pilaat lastesi elämän sillä että ei ole rahaa ? " niin..
Harva mies on oikeasti niin hyväpalkkainen että ihan heittämällä elättää koko perheensä, äidin ollessa kotihoidon tuella, ja taas toisaalta ne kotihoidon tuella olijat on myös palstan mukaan laiskoja loisia, ja taas jos se miehen palkka ei riitäkään vaan joudutaan hakemaan tukia Kelasta ja sossuta niin sitten vasta pohjasakkaa ollaankin.

Ihmetyttää siis tämä että rahaa pitäisi olla, ei saisi olla miehen elätettävänä, mutta kuitenkaan ei saisi myskään viedä lapsia hoitoon, eli periaatteessa äidin pitäisi hoitaa koto, lapset ja käydä töissä, mutta siis samaan aikaan hoitaa lapse JA käydä töissä.

Tiedän senkni että kysymyshän tässä aloituksessa ei ollut rahasta vaan omasta jaksamisesta, mutta kyllä mun jaksamiseen kotona vaikuttaa myös se, kun jatkuvasti ollaa tiukoilla ja kun lapset tarvitsee vaikka uusia vaatteita joudun laskemaan rahoja.

 

[petite]

Mä uskon siihen ettei tuo 3. lapsi tuota aiheuta, vaan se että olet vain kyllästynyt olemaan kotona kolmen lapsen kanssa. Miksi tuon ikäistä ei saisi jo laittaa hoitoon, jos se äidille on parempi vaihtoehto. Ei ole pakko alkaa täysillä tahkoamaan töitä. Jonkun verran kun pääset pois kotoa, alkaa se nuorinkin näyttämään ihanalta. Miksi pitäisi heti uhrautua jos hankkii sen kolmannen lapsen. Ei se lapsi pilalle mene muutamasta hoitopäivästä.

 

["vvieras"]

Kuulkaa, kun naista ei ole luotu olemaan vaan äitinä. Ei mikään eläinkään jää pesäänsä makoilemaan ja hoitamaan pentujaan, liikkeelle ne lähtevät heti kun vaan voivat. Meidät on luotu myös siihen, että sen lastenhoidon lisäksi pitäisi tehdä muutakin, etsiä ravintoa, suojaa ja sen sellaista. Ei se olekaan mikään ihme, jos pää alkaa levitä, jos on vain niiden lasten kanssa...

 

["jep"]

Kyllä se kuulkaa avautujat ja moralistit niin on, että useimmat ihmiset on vaan rakennettu niin, että pää alkaa hajoilla, jos ei koskaan saa olla yhtään yksin ja itsensä kanssa. Ennen vanhaan asuttiin yhteisöissä, joissa ne kakarat saattoivat olla hetken mummonsa tai isomummonsa tai paljon isomman sisaruksensa kanssa. Äiti lypsi lehmiä tai mitä vaan, mutta sai hetkeksi "vaihtaa kanavaa". On pirun raskasta olla jatkuvasti kuulolla ja käytettävissä, hienoa, jos joku jaksaa aina hymyillä kun ne muksupuksut ovat niin rakkauspakkauksia, ettei niihin voi ärsyyntyä-pärsyyntyä, mutta on hyvin inhimillistä, jos ei siihen pysty.

Tylsästi siis ehdotan vain, että kartoittaisitte vielä miehesi kanssa, miten sinun olisi mahdollista saada vähän omaa aikaa. Iltalenkki miehen nukuttaessa lapset, ystävän kanssa tai yksin uintiretki ja kahvittelu viikonloppuna, pienetkin asiat, jos eivät auta niin ainakin helpottavat. Harmi, että sellainen vuoroin vieraissa -auttamiskulttuuri on nykyään aika niukassa, ja perheet vastaavat itse omista asioistaan. Ei olisi iso juttu vaikka kaverin tai naapurin kanssa katsoa vuorotellen toistensa lapsia niin, että toinen saisi pienen hetken hengähdysaikaa.

 

["jep"]

Omassa tuttavapiirissä olen muuten kyllä haistavinani sellaistakin trendiä, että pisimpään kotiäitinä viihtyvät ne, joilla on mahdollisuus tehdä esim. jotain pientäkin ilta- tai viikonloppukeikkahommaa miehen hoitaessa lapsia. Tuntuu olevan tervehdyttävää sekä isän arvostukselle lastenhoitoa kohtaan että äidin tunteelle saada pysyä omana itsenään. Ainahan tuo ei toki ole mahdollista, ei siinä.

 

[Anatolia]

Kotiäitinä viihtyminen ei todellakaan ole mikään hyvän vanhemmuuden mittari. Anteeks vaan kaikki kotiäidit, mutta ei se ole.

Ts. pään ei ole mikään pakko kestää kotiäitiyttä vuodesta toiseen.

Lapsiinsa on myös täysi oikeus vittuuntua joskus. Oli kotiäiti tahi ei.

Mikä pakko äidin on kotona homehtua? Isäkin voi jäädä kotiin, eikä päivähoito ole saatanasta vaikka niin aika ajoin väitetäänkin, vaan lapsen voi viedä ihan hoitoonkin jos tahtoo töihin/opiskelemaan lähteä.

Ja perhe, koko perhe, on onnellinen kun löytyy juuri sille kyseiselle perheelle tapa toimia.

Olen ollut nyt kuukauden kotona vauvan kanssa (plus 8-vuotiaan & 6-vuotiaan kanssa), ja onhan tämä aika tylsää tavallaan. En todellakaan tekisi tästä mitään uraa ja elämäntehtävää, ts. jäisi kotiäidiksi vuosikausiksi.