Kadonmeen siskon metsästys on vihdoinkin päättymässä lopullisesti.

[chef]

Noin vuosi sitten kerroin täällä etsiväni siskoani, jota en ole koskaan tavannut. Joku ehkä muistaakin ketjuni tästä asiasta, kun sitä ulos purin.

Tarina lyhennettynä: Sain teini-iässä tietää että mulla on isosisko isäni puolelta. Yritin ottaa häneen hänen äitinsä kautta yhteyttä ja äidin tavoitin, mutta koskaan en saanut puhelua takaisinpäin siskolta. Kului 10 vuotta kunnes rohkaistuin yrittämään uudelleen. Sain maistraatista siskoni osoitteen, jonne lähetin kirjeen. Odotin vastausta kuin tulisilla hiilillä, mutta sitä ei tullut. Heti. Mutta pian tuli. Tämän jälkeen kirjoittelimme muutamia kirjeitä, kunnes siirryimme sähköpostien kirjoitteluun. Olemme kirjoittaneet uutaman tekstiviestin, muttemme ole koskaan puhuneet puhelimessa. Vieläkään.

Ja nyt tlanne on se, että viikon päästä tavataan. Vihdoinkin. Vähän jännittää.

 

["maaret"]

Wau!!

 

[MorbidMama]

=) Hienoa, sua varmaan jännittää? Tsemppiä!!!

 

["mau"]

Vautsi! Varmaan tosi hieno tunne Tiesikö siskosi sinusta? Miten reagoi kun otit yhteyttä?

 

[chef]

=) Hienoa, sua varmaan jännittää? Tsemppiä!!!

No jännittää juu. Mutta siskoa taitaa jännittää vielä enemmän

 

[chef]

[QUOTE="mau";24217898]Vautsi! Varmaan tosi hieno tunne Tiesikö siskosi sinusta? Miten reagoi kun otit yhteyttä?[/QUOTE]

Siskoni on kai aina tiennyt, että hänellä mahdollisesti tai jopa todennäköisesti on sisaruksia isänsä puolelta. Hän ei siis ole ollut isäänsä yhteydessä yli 30 vuoteen, eikä hän asu täällämainkaan, eli hänellä ei ollut mitäään faktatietoa. Mutta hänen äitinsä kyllä kertoi silloin 11v sitten, että olin soittanut ja että olin hänen siskonsa, eli silloin sai sitten pienen ripauksen tietoa. Ei vaan ollut tuolloin valmis sitä vastaanottamaan.

Alkuun sisko oli melko järkyttynyt, mutta silti hyvillään. Hän eli hyvin vaikeaa elämänvaihetta tuolloin ja vaati aikaa. Mutta hiljalleen ollaan siis tutustuttu ja tässä sitä nyt ollaan

 

[chef]

Tiedän tasan tarkalleen miltä susta tuntuu ja muistan kun oot aiemmin kertonut siskon metsästyksestäsi..Mulla paukku oli vaan vielä hitusen verran kovempi kun näin elämäni ekan kerran 22 vuotiaana isäni sekä veli ja siskopuoleni ja kaikki siis samalla kertaa. Jännitin sitä päivää niin että edellinen yö meni aikalailla valvoessa. Tsemppiä sulle mahtavaan hetkeen!

Ihan noin paljoa en jännitä, että yöunet menisi Johtuu ehkä siitä, että ollaan tosiaan jo vuodenäivät asiaa sulateltu, eikä odotettavissa ole yllätykisä. Vähän jo tunnetaan, vaikkei tietenkään vielä kovinkaan paljoa

 

["Lila"]

Onko sisko paljonkin sinua vanhempi?

 

[chef]

[QUOTE="Lila";24218027]Onko sisko paljonkin sinua vanhempi?[/QUOTE]

Muutaman vuoden.

 

[Nyynä]

Ihan loistava uutinen! Kannatti oottaa

 

["vieras"]

Minä löysin siskoni googlen avulla ja facen kautta viime vuonna, toista olen tavannut jo pari kertaa ja toisen tapaan varmaan tänä kesänä. Facessa olemme kirjoitelleet. Joskus lapsena olemme pari kertaa tavanneet. Olen ihan innoissani.

 

["vieras"]

Miksi siskosi ei ollut isään yhteydessä?

 

[onnea teille]

Onnea chef, muistan tuon. Toivotaan, että teillä synkkaakin. Kun ex-mieheni ja sisaruksensa saivat äitinsä perunkirjoituksessa tietää yhdestä adoptoidusta sisaruksesta, ovat kaikki tapailleet häntä säännöllisesti.

 

[Hra Majuri]

aha

 

[chef]

[QUOTE="vieras";24218228]Miksi siskosi ei ollut isään yhteydessä?[/QUOTE]

Hän ei halua. Ei ainakaan vielä, mahdollisesti ei koskaan. Aika näyttää.

Sisko ei ole tapaamassa myöskään ketään muuta sisarustaan joita hänellä isän puolelta on. Ehkäheitäkin joskus myöhemmin? Aika näyttää senkin.

 

[chef]

Onnea chef, muistan tuon. Toivotaan, että teillä synkkaakin. Kun ex-mieheni ja sisaruksensa saivat äitinsä perunkirjoituksessa tietää yhdestä adoptoidusta sisaruksesta, ovat kaikki tapailleet häntä säännöllisesti.

Uskon että synkkaa. Sisko kirppistelee (onkohan tuo geeneissä?), kestovaippailee ja meillä on paljon muutakin yhteistä