P
pettynyt
Vieras
Minulle suoritettiin kaavinta eilen. Keskenmeno todettiin perjantaina np-ultrassa. Vauva oli kuollut jo kolmisen viikko aikaisemmin viikolla 9, mutta ei ollut tullut itsekseen ulos eikä mitään oireitakaan ollut, joten shokki oli melkoinen vaikka jotenkin olin jo aavistellut että kaikki ei ollut aivan kohdallaan. Olin nimittäin käynyt ultrassa jo kerran ja silloin todettiin että viikkoja olikin vasta noin 9 luullun 12 sijaan, mutta sen uskottiin vain johtuvan pitkästä kuukautiskierrosta jolloin hedelmöittyminen olisi tapahtunut vain luultua myöhemmin. Viime viikolla sitten olin tiistaina neuvolassa, missä ei saatu sydänääniä kuulumaan, mutta sanoivat, että se voi olla ihan normaalia vielä näillä viikoilla (rv 12), jos sikiö on syvällä. Sitten kun keskeytynyt keskenmeno oli todettu sain vielä valita haluanko lääkkeellisen keskeytyksen vai kaavinnan ja näin jälkikäteen olen tyytyväinen valintaani. Kaavinta nimittäin suoritettiin nukutuksessa ja pääsin iltapäivällä jo kotiin. Mitään kipuja ei ole olut ja vuotokin on vain normaalien menkkojen luokkaa. JOtenkin tämä tuntuu niin fyysiesti kuin henkisestikin paljon helpommalta kuin lääkkeellinen keskeytys, jossa kuulemani mukaan vuoto ja kivut voi olla tosi rankkoja ja kestää kauan. Olen selvinnyt tästä kaikesta henkisesti yllättävän hyvin, vaikka aluksi shokki oli tietenkin melkoinen. Onneksi minulla on ihana mies tukenani ja vielä toivoa että jonakin päivänä (toivottavasti pian) vielä saamme lapsen. Ehkä tilannetta helpottaa, että en ollut viela ehtinyt hehkuttaa vauvauutista kaikille enkä itsekään ajatella raskautta vielä kovin konkreettisesti lapsena, vaikka tietenkin sitä oli suunnitellut jo tulevaa marraskuuta jolloin lapsi olisi syntynyt. Halusin vain kertoa oman kokemukseni, koska minua ainakin auttoi kaavintaa odotellessa muiden kokemusten lukeminen netistä, varsinkin kun yritin tehdä valinta kaavinnan ja lääkkeellisen tyhjennyksen välillä. Jaksamista kaikille keskenmenon kokeneille ja koetetaan nauttia kauniista kesästä ja luonnosta 