V
varsinainen pelle
Vieras
Tapahtuipa tässä taannoin "uudessa" kodissamme maaseudun rauhassa....
Heräämme yöllä mieheni kanssa syvästä rauhallisesta unesta kaameaan meluun ja mekkalaan. Huoneessamme on täys "ilmahälytys" papukaijan toimesta. Se lentää läpsyttää hätääntyneesti siipien hakatessa kattopaneeleita ja kirkuen ja huutaen karheankorkealla äänellään: PRRRRKELEE, PRRRRKELEE. Ihmisten aivot eivät tahdo toimia. Korvat kuitenkin hakevat kaijan pauhun takaa lisää hälyääniä. Tuvassa parkuu Tyhmyys&Ahneus (beagle) aivan kuin joku söisi sitä eläviltä. Aivot (russeli) haukkua paukuttaa tasaisen tappavasti ylikiihkeään sävyyn. Vedätettävin (mäykkypentu) haukku kuulostaa hätääntyneeltä. Sitten korviin kantautuu lasten säihkähtänyt itku.
Mies katsoo minua hetken yönhämäryydessä suurin silmin ja tokaisee: nyt äkkiä ulos, täällä palaa! Haen lapset! Nopeasti! Mun aivot seisoo vielä narikassa, kun katson pikastartin sänkystä ottaneen miehen lähtöä. Kaija kirkuu edelleen katonrajassa. Onneksi jalat alkaa toimia.
Ryntään tupaan karjuen koirille: ULOS, ULOS! Russeli hyppää ikkunalaudalta satasella lattialle ja ruopii hetken paikallaan, kunnes saa anturoiden alle pitoa ja suunta on eteinen. Beagle painuu perästä ja mäykky seuraa tassut lattiaan kopisten toisia. Tartun tuvanpöydällä nukkuvaan kissaan, se ei tahdo lähteä. Kissan tarttuu kynsineen pöytäliinaan, joten katti lähtee liinoineen kainalossa matkaani.
Ryntäämme ulko-ovelle lähes samaan aikaan mieheni kanssa. Miehellä
on molemmissa kainaloissa lapset peittoineen päivineen. Lapsien silmät on säikähdyksestä pyöreänä.
Viimein seistään kaikki pihamaalla ja katsellaan ihmetellen taloa. Hengitys alkaa pikkuhiljaa tasaantua ja ajatukset kulkea. Ei savua, ei tulta, ei palavan puun rätinää eikä pauketta. Koirat ei jaksa ihmetellä kauaa, ne painuvat, ensin russeli, sitten beagle ja peränjatkona makkarana juokseva mäykky talon taakse.
Mies tuumaa, että siellä on taatusti karhua ja sanoo hakevansa haulikon. Muistutan tässä vaiheessa ettei meillä ole haulikkoa. Ennen kuin ennätän sanoa lauseen loppuun, niin talontakaa juoksee korvat luimussa takaisin etupihalle ensimmäisenä mäykky, sitten beagle ja viimeisenä russeli. Tässä vaiheessa ihmislaumaan iskee paniikki: karhu sieltä tulee!!!!
Sännätään takaisin koko porukka sisälle ja ovi lukkoon!
Sitten vauhdilla tuvan ikkunasta ulos tähyilemään koko joukko. Russelin pikikuonon ikkunaruutuun piirtämien kahdeksikkojen ja kuolapisaroiden välistä näämme syyllisen hirmuiseen yleishälytykseen:
pihallamme on lehmä. Tuikitavallinen lehmä.
Kissa katsoo minua kainalostani varsin happamasta. Jos se osaisi puhua, niin se sanoisi jälleen: IDIOOTIT. Kaija löytyy häkistään. Istuu orrellaan silmät kiinni ja nauraa taatusti nokkaansa!
Heräämme yöllä mieheni kanssa syvästä rauhallisesta unesta kaameaan meluun ja mekkalaan. Huoneessamme on täys "ilmahälytys" papukaijan toimesta. Se lentää läpsyttää hätääntyneesti siipien hakatessa kattopaneeleita ja kirkuen ja huutaen karheankorkealla äänellään: PRRRRKELEE, PRRRRKELEE. Ihmisten aivot eivät tahdo toimia. Korvat kuitenkin hakevat kaijan pauhun takaa lisää hälyääniä. Tuvassa parkuu Tyhmyys&Ahneus (beagle) aivan kuin joku söisi sitä eläviltä. Aivot (russeli) haukkua paukuttaa tasaisen tappavasti ylikiihkeään sävyyn. Vedätettävin (mäykkypentu) haukku kuulostaa hätääntyneeltä. Sitten korviin kantautuu lasten säihkähtänyt itku.
Mies katsoo minua hetken yönhämäryydessä suurin silmin ja tokaisee: nyt äkkiä ulos, täällä palaa! Haen lapset! Nopeasti! Mun aivot seisoo vielä narikassa, kun katson pikastartin sänkystä ottaneen miehen lähtöä. Kaija kirkuu edelleen katonrajassa. Onneksi jalat alkaa toimia.
Ryntään tupaan karjuen koirille: ULOS, ULOS! Russeli hyppää ikkunalaudalta satasella lattialle ja ruopii hetken paikallaan, kunnes saa anturoiden alle pitoa ja suunta on eteinen. Beagle painuu perästä ja mäykky seuraa tassut lattiaan kopisten toisia. Tartun tuvanpöydällä nukkuvaan kissaan, se ei tahdo lähteä. Kissan tarttuu kynsineen pöytäliinaan, joten katti lähtee liinoineen kainalossa matkaani.
Ryntäämme ulko-ovelle lähes samaan aikaan mieheni kanssa. Miehellä
on molemmissa kainaloissa lapset peittoineen päivineen. Lapsien silmät on säikähdyksestä pyöreänä.
Viimein seistään kaikki pihamaalla ja katsellaan ihmetellen taloa. Hengitys alkaa pikkuhiljaa tasaantua ja ajatukset kulkea. Ei savua, ei tulta, ei palavan puun rätinää eikä pauketta. Koirat ei jaksa ihmetellä kauaa, ne painuvat, ensin russeli, sitten beagle ja peränjatkona makkarana juokseva mäykky talon taakse.
Mies tuumaa, että siellä on taatusti karhua ja sanoo hakevansa haulikon. Muistutan tässä vaiheessa ettei meillä ole haulikkoa. Ennen kuin ennätän sanoa lauseen loppuun, niin talontakaa juoksee korvat luimussa takaisin etupihalle ensimmäisenä mäykky, sitten beagle ja viimeisenä russeli. Tässä vaiheessa ihmislaumaan iskee paniikki: karhu sieltä tulee!!!!
Sännätään takaisin koko porukka sisälle ja ovi lukkoon!
Sitten vauhdilla tuvan ikkunasta ulos tähyilemään koko joukko. Russelin pikikuonon ikkunaruutuun piirtämien kahdeksikkojen ja kuolapisaroiden välistä näämme syyllisen hirmuiseen yleishälytykseen:
pihallamme on lehmä. Tuikitavallinen lehmä.
Kissa katsoo minua kainalostani varsin happamasta. Jos se osaisi puhua, niin se sanoisi jälleen: IDIOOTIT. Kaija löytyy häkistään. Istuu orrellaan silmät kiinni ja nauraa taatusti nokkaansa!
just paras 
ihan paras, eiks oo ihanaa kun ihmisellä on eläimiä. Voin kuvitella kissan ilmeen, se on kattonu teitä kun halpaa makkaraa ja on ( jälleen kerran ) vakuuttunut älynsä ylivoimaisuudesta 