Justiinsa juu

Kyllä se on jännä, että sillon kun pitäsi touhuta ahkerasti päivittäin, niin käykin niin että innosstus hiipuu ja on tylsää koko homma... "sydän päivät" kyllä jaksettiin ja meni pari päivää ylikin, mutta ei enää jaksaisi... Ja pessimistinen fiilis nyt sitten on koko homman suhteen. Taisi taas mennä hukkaan kalliit lääkkeet... Mitähän sitten seuraavaksi...? :attn:

 

Believe me, tiedän tunteen. Syö naista ja parisuhdetta tämä pakkopaneminen joka kuukausi. Ja jos itseä sattuu huvittamaan niin miestä ei sitten huvita tippakaan. Ja sitten onkin riita valmis.

 

Ihan totta toi että halut menee ristiin. Mutta kun asia sattuu olemaan niin, että me naiset tiedetään että ON PAKKO juuri silloin jotta se lapsi saataisiin alulle, mutta mies ei sitä näy ymmärtävän. Eniten v.ituttaa se että huomenna sitte...joo joo.

Mutta, ei niilläkään helppoa ole. mut voisivat silti tuikata edes simpat matkaan sen suurempia vääntämättä :kieh:

Harmittaa kyllä että on ihan suorittamiseks menny.

 

Suosittelen lämpimästi sellaista ettette kerro miehellenne milloin on ne "pakkopäivät"..Vaikka asia onkin yhteinen niin jättäkääpä asiasta puhumista vähän vähemmälle ja ette mainitsekkaan miehelle että silloin ja silloin sitten pitää touhuilla. Kun itse tiedätte että nyt on aika niin hellitte pahaa aavistamattoman miehenne touhuilemaan ja laittamaan simpat matkaan Miehillä on tosi kovat paineet lapsen yrittämisessä, kun kokevat että se on heidän vastuullaan..niinku oikeest onki Mut siis meillä tehos toi ja monella muullakin on tehonnu, tääl on ollu ketjukin aiheesta

 

Peesaan Vauvaunelmaa - näin meilläkin toimittu, ja hyvin mies on saatu kellistettyä petiin ("pahaa-aavistamatta") oikeaan aikaan
Eli hänellä ei ole juuri käsitystä mun ovisajoistani, enkä halua sillä asialla miestä vaivata...

 

Meillä sitten taas meni niin että jos kun kerroin asiasta että huomenna sitten, niin mies sitten innolla mukana. Mutta sitten jos jätin kertomatta, niin saattoikin mennä niin että ei saatu hommaa aikaiseksi. Kai se mies jostain velvollisuuden tunnosta, hoiti simpat perille. Vaikka kyllä se ärsyttikin. Nyt on sinänsä hyvä kun homma hoidetaan inssillä, niin saadaan sitten muuten touhuta omaan tahtiin.

Mutta on kai ne miehet erilaisia, joillekin sopii paremmin tapa että kertoo, toisille taas on parempi olla kertomatta.

Tsemppiä puuhin jokaiselle ja miehen houkutteluun. =)

 

Kun eilen illalla kirjoitin tuon ylemmän niin sain illalla elämäni kyydit Aivan kuin mies olisi kurkkinut olan takaa.

Mäkin olen joskus kokeillut tuota kertomatta jättämistä, ja lirkutellut vain hepenissä. Joskus toimii ja joskus ei. Kun yritystä on jo (ja "vasta") 2 vuotta takana niin koko puuha on muuttunut välillä jyystämiseksi. Poikkeuksena inssikierto, jolloin asia on ikään kuin muiden käsissä.

 

Sama juttu täälä.Tuntuu että nykyisin peuhataan vain ovulaation aikaan ja sekin suurinpiirtein pakosta.Mies yleensä utelee milloin ovis on ja sanoo että sitten pitää kovasti peuhata,itseäni se ärsyttää..sama kun ottaisi kellon ja sovitaan aika että "noniin kello viisi tänään pannaan" hohhoijaa :kieh:

 

Meilläkin joskus mies yritti aloitetta tehdä tyyliin: "Oiskos se ovulaation aika...?" (Ei todellakaan ollut - oikeastikaan.)

Ei ole toista kertaa samoilla sanoilla yrittänyt.

 

Ihana aloitus pietu! Ei sitten onnistunut? =)

 

Ei irronnut ei... Hih.

 

Odotan innolla huomista. Millähän sanoilla mieheni aloittaa kun tietää että " pakko" ryhtyä hommiin. Voi jotain kivaa juttua lohjeta.
Mutta toi sun miehen lausahdus oli kyl paras kuulemani alotus!

 

Heh.. Kieltämättä pojot irtosi täältäkin - mutta vasta jälkeenpäin

 

[Eli hänellä ei ole juuri käsitystä mun ovisajoistani, enkä halua sillä asialla miestä vaivata...
[/quote]

Eikös asia ole kuitenkin yhteinen? Minä ainakin "vaivaan" miestäni ovisajoillani. Lapsen yrittäminen kauan on loppujen lopuks tosi rasittavaa puuhaa ja kuuluu mielestäni parisuhteen molemmille osapuolille yhtä paljon. Tuetaan siis toinen toisiamme.

 

Meillä meni tilanne pahimmillaan siihen, että aina kun mä tein aloitteen niin mies epäili halukkuuteni johtuvan vain vauvan tekemisestä. Monet itkut itkettiin. Kun lapsettomuuden syy selvisi (vika miehessä) ja saatiin tieto ISCI hoidosta niin seksielämä parani huimasti.

Määrä putos, laatu palas :heart:

 

\

[Eli hänellä ei ole juuri käsitystä mun ovisajoistani, enkä halua sillä asialla miestä vaivata...

Eikös asia ole kuitenkin yhteinen? Minä ainakin "vaivaan" miestäni ovisajoillani. Lapsen yrittäminen kauan on loppujen lopuks tosi rasittavaa puuhaa ja kuuluu mielestäni parisuhteen molemmille osapuolille yhtä paljon. Tuetaan siis toinen toisiamme.

[/quote]


Tottakai asia on yhteinen ja meilläkin yhdessä käytiin hoidoissa, lääkäreissä ja seurantaultrissa vaikka olikin vain mussa "vika"..Ja tietty mies ties suurinpiirtein mihin aikaan kuusta ovulaatio on tulossa muttei tarkkaa päivää, niinkun en itseasiassa minäkään. Muniksen kehityksestä sai vain suuntaa ultrassa enkä halunnut tikutella tarkkaa aikaa. Se olis lisänny omia paineita vaan.. Mutta jos olisin mies niin kyllä varmaan olis paineita jos tietäis tarkan päivän ja kellonajan että silloin ja silloin pitää sitten olla iskukunnossa. Meille naisillehan se on helppoa kun voidaan vaan avata jalat ja ottaa vastaan, muttakun miehillä se vaatii sen seisokin Miehet on kyllä niin erilaisia

 

Niin, meillä nyt oli nuo lääkärin suosittelemat "sydänpäivät" jolloin piti touhuta. Nyt on oltu joka toinen päivä. Kai se tulee tälleen jos on tullakseen... Ovulaatiosta minulla ei todellakaan ole mitään havaintoa. En tunne sitä mitenkään tai ole itse erityisen "himokas" niihin aikoihin. Voihan se tietysti olla että sitä ei ole ollut ollenkaan... Meinaan ultra sattui silleen, että oli munasolu kasvanut vasta 12 milliseksi ja sen jälkeen piikitin puregonia vielä kolme päivää eikä ollut otista ultraaa kun lääkäri oli matkoilla... Et ei tiiä... Mutta katellaan.

 

En tiedä ollaanko ainoita, joilla ongelma on päinvastainen, eli enemmänkin tuottaa päänvaivaa se, kun pitääa aina pidättäytyä kaksi tai kolme päivää. Sitten kun saa taas seksiä harrastaa, ei ole kertaakaan ollut mitään ongelmaa siinä. IVF:n jälkeen oli vielä aika pitkä pidättäytymisaika, ja tuntui että paineet kasautui molemmilla. PAS oli paljon mukavampi, kun sai edes harrastaa vapaasti seksiä kaiken piinailun vastapainoksi. Eikä olla mikään juuri tavannut pariskunta vaan kohta 9 v yhdessä. Ajattelin vain, että löytyyköhän muita?

 

meidän pulma on se että asutaan eri paikkakunnilla ja aina ei ovis osu siihen kun ollaan yhdessä, kun pitää muitakin menemisiä suunnittella.

viimeksi kävi niin että ovistesti plussasi just edellisenä päivänä kun oli lähtö. Illalla oli mukavaa, mutta kun piti maksimoida mahdollisuudet, ja yrittää aamullakin, niin silloin oli kyllä melkoinen pakertaminen... ehkä ikäkin jo painaa - mies on jo 46...

Jostian luin, että ei sekään ole hyvä, jos liikaa pidättäytyy siinä välissä, eivät ole simpat enää niin liikkuvaisia, jos niitä on pitkään haudottu. parhaaseen tulokseen päsee n. 3 päivän välein ja se on kai ihan normaali tiheys - siis jos asuu samalla paikkakunnalla

 

\

En tiedä ollaanko ainoita, joilla ongelma on päinvastainen, eli enemmänkin tuottaa päänvaivaa se, kun pitääa aina pidättäytyä kaksi tai kolme päivää. Sitten kun saa taas seksiä harrastaa, ei ole kertaakaan ollut mitään ongelmaa siinä. IVF:n jälkeen oli vielä aika pitkä pidättäytymisaika, ja tuntui että paineet kasautui molemmilla. PAS oli paljon mukavampi, kun sai edes harrastaa vapaasti seksiä kaiken piinailun vastapainoksi. Eikä olla mikään juuri tavannut pariskunta vaan kohta 9 v yhdessä. Ajattelin vain, että löytyyköhän muita?

Ikinä en ole ollut kateellinen

Kyllä meilläkin inssikuussa kävi itseasiassa juuri niin, että kumpaakaan ei ollut huvittanut kahteen viikkoon puuhastella. Ja sitten kun miehellä piti olla 3-5vrk:n pidättäytyminen, niin toinen piti suurinpiirtein työntää sohvalla nukkumaan, että pysytään irti toisistamme

 

[/quote]

Ikinä en ole ollut kateellinen

Kyllä meilläkin inssikuussa kävi itseasiassa juuri niin, että kumpaakaan ei ollut huvittanut kahteen viikkoon puuhastella. Ja sitten kun miehellä piti olla 3-5vrk:n pidättäytyminen, niin toinen piti suurinpiirtein työntää sohvalla nukkumaan, että pysytään irti toisistamme
[/quote]

Meillä oli nyt tässä inssissä vähän sama juttu. Tosin nyt minä jäin sitten sohvalle ja tungin miehen yksinään nukkumaan. No nyt sitten varmistellaan...


ps. Lainaus taas epäonnistui, edelliseltä kirjoittajalta yritin lainailla. =) <br><br>