Jupinaa isovanhemmista

[sd]

tänään taas tajusin sen, kuinka toisarvoisia meidän lapset noille onkaan.
oli sovittu, että tänään tekisivät jotain kivaa noiden lasten kanssa, kun eivät ole koko kesänä nähneet isovanhempiaan, niin taas: mummu ei jaksa nyt, kun on omia menoja ja pappa on niiden mieluisampien (miehen veljen) lasten kanssa kaupoissa (kukkarona). joo, eipä tartte taas vähään aikaan heidän vaivautua, ei jaksa enää tätä kakkos(tai kolmos)asemaa lapsille. enkä tuu vittu hoitamaan enkä edes katsomaan, kun ovat vanhainkodissa petipotilaana. menkön ne mieluisammat.

 

[MorbidMama]

:| Kurjaa!

 

[Keittiönoita]

Isovanhemmat on perseestä. Sen olen oppinut palstalta =) Ei sun omat vanhempasi sitten haluaisi viedä lapsiasi minnekään?

 

[ap]

Isovanhemmat on perseestä. Sen olen oppinut palstalta =) Ei sun omat vanhempasi sitten haluaisi viedä lapsiasi minnekään?

ne on aina töissä, ehkä siinä puol seitsemän illalla ovat kotona..ei siinä paljon jää aikaa, kun pienimmäinen sammuu ysiltä.
ja lauantaitkin ja usein sunnuntaitkin töissä. pitänee yrittää niillä jotenkin kuitenkin korvata nämä toiset, mutta kun näillä eläkeläisillä luulis olevan aikaa! taitaa vaan tuo kiinnostus puuttua.
eniten vit se, että varsinkin anoppi esiintyy sellaisena täydellisenä: minähän aina hoidan ja autan-tyyppinä muille. joo, varmaan hoitaa ja auttaakin, mutta jotain toista perhettä. ei tee mitään ongelmaa, jos eivät näe meidän lapsia vaikka neljännesvuoteen, ei edes soita koskaan.

 

[hikka]

Isovanhemmat on perseestä. Sen olen oppinut palstalta =) Ei sun omat vanhempasi sitten haluaisi viedä lapsiasi minnekään?

varmaan isovanhemmilla tarkoittaa juurikin omia vanhempiaan..

tosi inhottavaa en mäkää pyytäs enää ees kylään jos tommosta on, pysykööt sitte parempien lastenlasten kanssa! onneksi mun äiti hoitaa lastani aina kun pyydän, mut miehen exän äiti sanoo ei tule kuuloonkaan, siis oikeesti, ei ikinä suostu edes tunniksi ottamaan heitä kylään :O

 

[Keittiönoita]

varmaan isovanhemmilla tarkoittaa juurikin omia vanhempiaan..

tosi inhottavaa en mäkää pyytäs enää ees kylään jos tommosta on, pysykööt sitte parempien lastenlasten kanssa! onneksi mun äiti hoitaa lastani aina kun pyydän, mut miehen exän äiti sanoo ei tule kuuloonkaan, siis oikeesti, ei ikinä suostu edes tunniksi ottamaan heitä kylään :O

Ymmärsin sitten väärin. Käsitin, että ap puhui appivanhemmistaan eikä omista vanhemmistaan.

 

[hikka]

oho, luki selkeesti et miehen vanhemmat, huppista

 

[Keittiönoita]

ne on aina töissä, ehkä siinä puol seitsemän illalla ovat kotona..ei siinä paljon jää aikaa, kun pienimmäinen sammuu ysiltä.
ja lauantaitkin ja usein sunnuntaitkin töissä. pitänee yrittää niillä jotenkin kuitenkin korvata nämä toiset, mutta kun näillä eläkeläisillä luulis olevan aikaa! taitaa vaan tuo kiinnostus puuttua.
eniten vit se, että varsinkin anoppi esiintyy sellaisena täydellisenä: minähän aina hoidan ja autan-tyyppinä muille. joo, varmaan hoitaa ja auttaakin, mutta jotain toista perhettä. ei tee mitään ongelmaa, jos eivät näe meidän lapsia vaikka neljännesvuoteen, ei edes soita koskaan.

Pistät omille vanhemmillesi samat velvoitteet ja odotukset kuin appivanhemmillesikin, niin eiköhän sieltä lapsen kanssa olijoita löydy. Tämän päivän eläkeläiset ovat aivan yhtä kiireisiä kuin työssä käyvätkin, joten vasta pyörätuolivaiheessa voi olettaa, että mummot hiljentää tahtiaan.

Mun ex-appivanhemmat eivät juurikaan ole ollut meidän elämässämme, syynä tosin heidän uskontonsa, mutta en ole koskaan siitä erityisemmin kärsinyt. Hyvin on pärjätty jo 18 vuotta, vaikka kuopus ei olekaan koskaan isänsä vanhempien kanssa ollut missään.

 

[juu ei]

Täällä kohtalotoveri.
Lapset näkevät isovanhemmta ehkä 3 kertaa vuodessa ja mitään ei jakseta tai viitsitä.

Paha mieli tulee ja pettymys, ihan joka kerran.

 

[Keittiönoita]

Täällä kohtalotoveri.
Lapset näkevät isovanhemmta ehkä 3 kertaa vuodessa ja mitään ei jakseta tai viitsitä.

Paha mieli tulee ja pettymys, ihan joka kerran.

No miks pitää antaa lapsille sellainen käsitys, että isovanhemmista olisi jotain extrailoa? Jos ei odota mitään, ei myöskään pety.

 

[juu ei]

Täällä kohtalotoveri.
Lapset näkevät isovanhemmta ehkä 3 kertaa vuodessa ja mitään ei jakseta tai viitsitä.

Paha mieli tulee ja pettymys, ihan joka kerran.

ja serkut myös joka kerran kuviossa mukana.

ja omatkaan vanhemmat eivät ole kiinnostuneita.

 

[juu ei]

Täällä kohtalotoveri.
Lapset näkevät isovanhemmta ehkä 3 kertaa vuodessa ja mitään ei jakseta tai viitsitä.

Paha mieli tulee ja pettymys, ihan joka kerran.

No miks pitää antaa lapsille sellainen käsitys, että isovanhemmista olisi jotain extrailoa? Jos ei odota mitään, ei myöskään pety.

Sanoinko jossain että olen antanut sellaisen käsityksen? itselleni tulee paha mieli, en sanonut lapsista mitään.

tosin tottakai tunnen lapseni ja huomaan, että lapsi huomaa että hän ei merkitse mitään. Kun näkee päivittäin, miten toiset isovanhemmat touhuavat lastenlasten kanssa.

 

[Keittiönoita]

Sanoinko jossain että olen antanut sellaisen käsityksen? itselleni tulee paha mieli, en sanonut lapsista mitään.

tosin tottakai tunnen lapseni ja huomaan, että lapsi huomaa että hän ei merkitse mitään. Kun näkee päivittäin, miten toiset isovanhemmat touhuavat lastenlasten kanssa.

No se, mitä aikuinen tuntee, on toisarvoista. Tärkeintä on se lapsi ja mitä hän tuntee. Lapsesi siis näkee päivittäin, miten isovanhemmat puuhastelevat serkujen kanssa, mutta eivät huomaa lastasi siinä tohonassa ollenkaan? Miksei lapsesi mene vetämään isovanhempiaan hihasta?

Mä saatan kuullostaa kirjotuksissani tylyltä ja julmalta, mutta mä tiedän kyllä itse, mitä on, kun lapsi ei isovanhempiaan kiinnosta. Ja juuri siksi musta on oleellista se, että lapsi ei siitä kiinnostuksen puutteesta kärsisikään. Eli sen sijaan, että vanhemmat jäisivät märehtimään asiaa, vanhemmat voisivat löytää lapsilleen ihmisiä, jotka ovat näistä kiinnostuneita. Jos sitten isovanhemmat sattuvat kerran vuodessa käymään, niin ihan kiva, mutta ei aseteta sille käynnille sen enempää odotuksia kuin jos kylään tulija olisi iskän työkaverin siskonkumminkaima.

 

[juu ei]

Sanoinko jossain että olen antanut sellaisen käsityksen? itselleni tulee paha mieli, en sanonut lapsista mitään.

tosin tottakai tunnen lapseni ja huomaan, että lapsi huomaa että hän ei merkitse mitään. Kun näkee päivittäin, miten toiset isovanhemmat touhuavat lastenlasten kanssa.

No se, mitä aikuinen tuntee, on toisarvoista. Tärkeintä on se lapsi ja mitä hän tuntee. Lapsesi siis näkee päivittäin, miten isovanhemmat puuhastelevat serkujen kanssa, mutta eivät huomaa lastasi siinä tohonassa ollenkaan? Miksei lapsesi mene vetämään isovanhempiaan hihasta?

Mä saatan kuullostaa kirjotuksissani tylyltä ja julmalta, mutta mä tiedän kyllä itse, mitä on, kun lapsi ei isovanhempiaan kiinnosta. Ja juuri siksi musta on oleellista se, että lapsi ei siitä kiinnostuksen puutteesta kärsisikään. Eli sen sijaan, että vanhemmat jäisivät märehtimään asiaa, vanhemmat voisivat löytää lapsilleen ihmisiä, jotka ovat näistä kiinnostuneita. Jos sitten isovanhemmat sattuvat kerran vuodessa käymään, niin ihan kiva, mutta ei aseteta sille käynnille sen enempää odotuksia kuin jos kylään tulija olisi iskän työkaverin siskonkumminkaima.

ei. ymmärsit väärin. lapsi näkee päivittäin miten muiden lasten isovanhemmat (naapurit) touhuavat lastenlasten kanssa.

omani näkee isovanhempansa muutaman kerran vuodessa ja nämä eivät todellakaan saa yritä saada lasta tuntemaan itseään erityiseksi. asuvat kaukana.

 

[ap]

sä oot nyt keittiönoita vähän tyly oikeesti. ei me kaikki osata napata jostain ihmisiä lähellemme korvaamaan verisukulaiskontakteja, hyvä kuitenkin, jos se on sulla onnistunut.
en minäkään anna lasten huomata sitä, että harmittaa, mutta tokihan se aina välillä esille tulee. varsinkin silloin, jos on jotain sovittu ja isovanhempi valitseekin sen toisen lapsenlapsen tapaamisen tärkeämmäksi. aina ei voi välttää pahaa ieltä lapsiltakaan.

 

[Juupajuu]

Hanki varamummo/pappa kotiseudultasi.

 

[juu ei]

Sanoinko jossain että olen antanut sellaisen käsityksen? itselleni tulee paha mieli, en sanonut lapsista mitään.

tosin tottakai tunnen lapseni ja huomaan, että lapsi huomaa että hän ei merkitse mitään. Kun näkee päivittäin, miten toiset isovanhemmat touhuavat lastenlasten kanssa.

No se, mitä aikuinen tuntee, on toisarvoista. Tärkeintä on se lapsi ja mitä hän tuntee. Lapsesi siis näkee päivittäin, miten isovanhemmat puuhastelevat serkujen kanssa, mutta eivät huomaa lastasi siinä tohonassa ollenkaan? Miksei lapsesi mene vetämään isovanhempiaan hihasta?

Mä saatan kuullostaa kirjotuksissani tylyltä ja julmalta, mutta mä tiedän kyllä itse, mitä on, kun lapsi ei isovanhempiaan kiinnosta. Ja juuri siksi musta on oleellista se, että lapsi ei siitä kiinnostuksen puutteesta kärsisikään. Eli sen sijaan, että vanhemmat jäisivät märehtimään asiaa, vanhemmat voisivat löytää lapsilleen ihmisiä, jotka ovat näistä kiinnostuneita. Jos sitten isovanhemmat sattuvat kerran vuodessa käymään, niin ihan kiva, mutta ei aseteta sille käynnille sen enempää odotuksia kuin jos kylään tulija olisi iskän työkaverin siskonkumminkaima.

ei. ymmärsit väärin. lapsi näkee päivittäin miten muiden lasten isovanhemmat (naapurit) touhuavat lastenlasten kanssa.

omani näkee isovanhempansa muutaman kerran vuodessa ja nämä eivät todellakaan saa yritä saada lasta tuntemaan itseään erityiseksi. asuvat kaukana.

ja olen yrittänyt toimia just kuten sinäkin. mutta jotenkin isovanhemmat vain joka kerran käyttäytyvät huonommin ja huonommin, joten ehkä eivät ole tyytyväisiä että annetaan heidän olla rauhassa?

 

[Keittiönoita]

sä oot nyt keittiönoita vähän tyly oikeesti. ei me kaikki osata napata jostain ihmisiä lähellemme korvaamaan verisukulaiskontakteja, hyvä kuitenkin, jos se on sulla onnistunut.
en minäkään anna lasten huomata sitä, että harmittaa, mutta tokihan se aina välillä esille tulee. varsinkin silloin, jos on jotain sovittu ja isovanhempi valitseekin sen toisen lapsenlapsen tapaamisen tärkeämmäksi. aina ei voi välttää pahaa ieltä lapsiltakaan.

Tiedän olevani tyly ja joskus on pakkokin olla vähän tyly, jotta saisi ihmiset tajuamaan, että mahdottoman perään on turha haikailla, mutta voi tehdä asioita, joilla voi koittaa korvata sitä mahdotonta. Toki voi istua kädet ristissä 20 vuotta ja märehtiä sitä, että isovanhemmat ei välitä, mutta ketä sekään auttaa? Ei ainakaan sitä lasta.

 

[juu ei]

sä oot nyt keittiönoita vähän tyly oikeesti. ei me kaikki osata napata jostain ihmisiä lähellemme korvaamaan verisukulaiskontakteja, hyvä kuitenkin, jos se on sulla onnistunut.
en minäkään anna lasten huomata sitä, että harmittaa, mutta tokihan se aina välillä esille tulee. varsinkin silloin, jos on jotain sovittu ja isovanhempi valitseekin sen toisen lapsenlapsen tapaamisen tärkeämmäksi. aina ei voi välttää pahaa ieltä lapsiltakaan.

tämä on totta.
tietenkään en mitenkään anna ymmärtää että olisin odottanut enemmän. en lasten enkä isovanhempien.
mutta jos esim. isovanhempi on luvannut jotain ja peruu sen kun lähellä asuva tärkeämpi lapsi lapsenlapsineen on jotain vailla (kuten ovat joka toinen päivä vähintään) ja se oman lapsen 2 kertaa vuodessa tapahtuva näkemine menee mönkään sen takia. niin kyllä siinä paikkansa tietää. ja lastensa paikan.

 

[Kamomilla-81]

Mun appivanhemmat, vaikka ovatkin vielä työelämässä, ovat kyllä ihanasti kiinnostuneita tästä lapsenlapsestaan ja haluavat pystymisensä mukaan auttaa, hoitaa, tarjota elämyksiä (joiksi mun mielestä lasketaan myös retki metsään, että ei sen erikoisempaa). Senpä vuoksi mua pännii suunnattomasti omat vanhempani, joita lähikuppilat kutsuvat enemmän kuin isovanhemmuus. Tottahan sitä kylillä näytellään valokuvia kaljakavereille ja kehutaan kuinka mummon pieni kulta osaa jo vaikka mitä (noin puoli vuotta vanhoilla tiedoilla kun tuoreempia ei ole), mutta ihan oikeasti tässä lapsen 1½ ikään ehtineen elämän varrella ovat lasta tavanneet NELJÄ kertaa vaikka asuvat, samperi, samassa kaupungissa.

Älkääkä alkako vinoilemaan mistään vastavuoroisuudesta. En helevetissä vielä lastani lapsuudenkotiini jossa ihan normaali sisustusesine huoneessa kuin huoneessa on olutlaatikko, saatika että ihan antaisin heille hoidettavaksi, kun on hyvin varmaa että klo 17 jälkeen lasi nousee huulille tiuhaan, eikä harkintakykyä ole nimeksikään, rattiinkin saattavat lähteä. Pärjätään hienosti ilmankin. Sillehän en voi sitten mitään, että lapsi edelleen vierastaa vanhempiani. Mun mielestä on normaalia vierastaa ventovieraita.

Ja sitten on vielä yksi setti "isovanhempia" (älkää kysykö, on vähän sekavat nää kuviot meillä) 400km päässä, jotka varmasti rakastavat tätä muksua valtavasti ja haluaisivat olla enemmänkin muksun elämässä mukana, mutta joita ei etäisyyden vuoksi nähdä kuin kerran, pari vuodessa. Aina se olen sitten minä, joka pakkaa taaperon ja valtavan tavaravuoren autoon ja ajaa näytille, heitä ei ole tänne saanut sitten kirveelläkään vaikka olen yrittänyt selittää miten se olisi käytännön kannalta helpompaa heidän vierailla täällä kuin meidän siellä. Ei pänni vielä pahasti, mutta sen mä olen jo sanonut, että jos lapsia saadaan lisää, kyläilyt vähenee entisestään.

 

[Keittiönoita]

tämä on totta.
tietenkään en mitenkään anna ymmärtää että olisin odottanut enemmän. en lasten enkä isovanhempien.
mutta jos esim. isovanhempi on luvannut jotain ja peruu sen kun lähellä asuva tärkeämpi lapsi lapsenlapsineen on jotain vailla (kuten ovat joka toinen päivä vähintään) ja se oman lapsen 2 kertaa vuodessa tapahtuva näkemine menee mönkään sen takia. niin kyllä siinä paikkansa tietää. ja lastensa paikan.

Mutta silloin ei pidä odottaakaan näiltä ihmisiltä enää mitään. Jos käyvät, kiva, jos eivät käy, niin ihan sama. Kyllä mä tiedän, mistä te puhutte. Samoissa ajatuksissa olin itsekin 15 vuotta sitten, kun kuopuksen isovanhemmat hylkäsivät pojanpoikansa. Mutta lapsen vuoksi pitää mennä eteenpäin eikä jäädä haikailemaan jotain sellaista, mitä ei voi saada.

 

[neljä-ilman-viidettä]

sä oot nyt keittiönoita vähän tyly oikeesti. ei me kaikki osata napata jostain ihmisiä lähellemme korvaamaan verisukulaiskontakteja, hyvä kuitenkin, jos se on sulla onnistunut.
en minäkään anna lasten huomata sitä, että harmittaa, mutta tokihan se aina välillä esille tulee. varsinkin silloin, jos on jotain sovittu ja isovanhempi valitseekin sen toisen lapsenlapsen tapaamisen tärkeämmäksi. aina ei voi välttää pahaa ieltä lapsiltakaan.

Tiedän olevani tyly ja joskus on pakkokin olla vähän tyly, jotta saisi ihmiset tajuamaan, että mahdottoman perään on turha haikailla, mutta voi tehdä asioita, joilla voi koittaa korvata sitä mahdotonta. Toki voi istua kädet ristissä 20 vuotta ja märehtiä sitä, että isovanhemmat ei välitä, mutta ketä sekään auttaa? Ei ainakaan sitä lasta.

Minä olen keittiksen kanssa (taas) samaa mieltä. MIksi vinkua perään, jos vastakaikua ei tule?
Ja siitäkin olen samaa mieltä, että molemmille isovanhemmille pitää asettaa samat tavoitteet. Nykyään isovanhemmat on eläkkeelläkin kiireisiä. Ja jos väsyttää niin väsyttää. He ovat omat lapsensa kasvattaneet, joten mitään velvollisuutta ei enää ole järjestää kellekkään mitään ekstra kivaa.

Myös pieni peiliinkurkkaaminen voi joskus auttaa. Ja ihan varmasti naapurustostanne löytyy virkeitä eläkeläisiä, jotka ovat mielellään varaisovanhempina lapsillenne =)

Minulla oli niitä aikanaan 3, omien kauempana asuvien isovanhempien lisäksi =)

 

[juu ei]

tämä on totta.
tietenkään en mitenkään anna ymmärtää että olisin odottanut enemmän. en lasten enkä isovanhempien.
mutta jos esim. isovanhempi on luvannut jotain ja peruu sen kun lähellä asuva tärkeämpi lapsi lapsenlapsineen on jotain vailla (kuten ovat joka toinen päivä vähintään) ja se oman lapsen 2 kertaa vuodessa tapahtuva näkemine menee mönkään sen takia. niin kyllä siinä paikkansa tietää. ja lastensa paikan.

Mutta silloin ei pidä odottaakaan näiltä ihmisiltä enää mitään. Jos käyvät, kiva, jos eivät käy, niin ihan sama. Kyllä mä tiedän, mistä te puhutte. Samoissa ajatuksissa olin itsekin 15 vuotta sitten, kun kuopuksen isovanhemmat hylkäsivät pojanpoikansa. Mutta lapsen vuoksi pitää mennä eteenpäin eikä jäädä haikailemaan jotain sellaista, mitä ei voi saada.

tämä on niin totta. Ja ajattelen juuri ihan samoin. Ei saa odottaa mitään. Niin ei voi pettyä.
Mutta aivan käsittämätöntä, että jos ja kun vielä edellisellä kerralla ovat vaikka viitsineet edes huomata lapset, niin tuntuu että seuraavalla kerralla ei sitäkään.
Eli joka kerran vähemmän ja vähemmän. Joka kerran tulee enemmän ja enemmän selväksi että eivät merkitse mitään.
Ensi kerralla varmaan haukkuvat jo heti kättelyssä pataluhaksi?


Ja kyllä, olen pyytänyt varaisovanhempaa ja sitä meille jopa tarjottiin, koska kaikki sukulaiset ja ystävät asuvat todella kaukana. Mutta viime hetkellä jänistimme. Koko perheen yhteinen päätös.

Mies on hyvä isä ja minä jonkinlainen äidintekele. Siinä lasten tuki.

 

[Honeoyne]

Ovatko isovanhemmat tietoisia siitä miltä teistä tuntuu? Huomaavatko he ollenkaan kohtelevansa lapsenlapsia eriarvoisesti?

Kannattaisi kokeilla ihan suoraan kertoa asiasta, ja jos suhtautuminen on "ei liikuta meitä"-tyyliä, niin ilmoittaa tyynesti että älkää sitten ihmetelkö jos vanhainkotiin ei tulla katsomaan.

 

[ap]

Ovatko isovanhemmat tietoisia siitä miltä teistä tuntuu? Huomaavatko he ollenkaan kohtelevansa lapsenlapsia eriarvoisesti?

Kannattaisi kokeilla ihan suoraan kertoa asiasta, ja jos suhtautuminen on "ei liikuta meitä"-tyyliä, niin ilmoittaa tyynesti että älkää sitten ihmetelkö jos vanhainkotiin ei tulla katsomaan.

tossa aiemmin jo kirjoittelinkin, että varsinkin anoppi luulee olevansa reipas hoitaja lapsille, entiedä kenen lapsille on, omilleni ei ole koskaan ollut.
jos joskus parin tunnin hoitamista pyytää, niin sitä huokailun ja valittelun määrää! ja aina on jo jotain omaa menoa siinä just silloin.
kai mun vika on, että olen aina pyytänyt tai ehdottanut. pitäis tehdä, niinkuin miehen veli: ilmoittaa vain, milloin hän tuo lapsensa tai paremminkin, milloin ne pitää hakea kotoa!
meille ei anoppi ja appi pääse koskaan itse, aina pitää hakea. ja matkaa on meille 4 km. ihan mahdotonta löytää perille.