Jumaleissön että mä olin kipeä 6 vuotta sitten

Rieputarallaa

Aktiivinen jäsen
20.06.2005
48 269
-3
36
JKL
Elettiin niitä aikoja, kun luulin kuolevani synnytykseen. CRP oli noussut jo 150:een, kuume oli kova, supistuksia tuli varmaan minuutin välein, oksensin minkä ehdin... paikat aukenivat tuskallisen hitaasti. Sitten vihdoin joskus yhden maissa yöllä sain luvan ponnistaa. Sitä hommaa tehtiin 45 minuuttia, ilman tulosta. Lopulta lääkäri totesi, että vauva on liian ylhäällä. Ylileveän lantion takia ei ohjaudu kunnolla synnytyskanavaan. Sitten vauvan sydänäänet alkoivat heiketä - ja mentiin lujaa leikkaukseen.

Palkinto kuitenkin oli mitä parhain: maailman ihanin poikavauva, elämäni valo :heart:

Huomenna pienokaiseni täyttää jo 6 vuotta. Yhteiset vuodet ovat kuluneet käsittämätöntä vauhtia.
 
  • Tykkää
Reactions: Kahlan
Onnea isolle pienelle pojalle ja äidille! :)

Minä olin 6 vuotta sitten tähän aikaan vielä kasassa, oli laskettu aika. En tiennyt olevani siunatussa tilassa vielä melkein pari viikkoa...

Mä olin niin valmistautunut että yli menee ja reilusti, kun harjoitussuppareita ei ollut käytännössä ollenkaan, vauva ei ollut laskeutunut ym. - mutta niinpä vain vedet meni 4 päivää ennen laskettua aikaa. Olin järkyttynyt ;).
 
Mä olin niin valmistautunut että yli menee ja reilusti, kun harjoitussuppareita ei ollut käytännössä ollenkaan, vauva ei ollut laskeutunut ym. - mutta niinpä vain vedet meni 4 päivää ennen laskettua aikaa. Olin järkyttynyt ;).
Mulla taisi likka laskeutua vasta salissa lopullisesti. Seuraavaa oli varautunut odottamaan myös pitkään, mutta syntyikin jo neljä vrk la:n jälkeen, olin järkyttynyt :D Tämä nykyinen ottaa sitten taas vuokrasopimuksestaan kaiken irti, pian vaihtuu rv 41+2 :xmas:
 
Onnea :) Tasan 6 vuotta sitten mä kotiuduin synnäriltä kotiin, joten samanikäinen nappula löytyy täältä. Löysin tänään nappulan pieniä vaatteita (kokoa 56 :D ) ja meinasi tippa tulla linssiin, kun hypistelin niitä ja vilkuilin samalla poikaa. Aika menee ihan älyttömän nopeasti!
 
  • Tykkää
Reactions: Rieputarallaa
Onnea!

Mulla eka edessä ja on kamalaa lukea näitä tämmöisiä kokemuksia. :D Mutta eteenpäin mennään innolla.

No, voit lohduttautua sillä, että tuo mun kokemus taisi olla aika lailla äärimmäinen kauhuskenaario. Ainut, mikä meni putkeen - ja onkin tärkeintä - että selvisimme show'sta molemmat hengissä ja lapsi oli ja on terve. Alku oli rankka, mutta kaiken sen kärsimyksen arvoinen.

Onnea sinulle odotukseen :)!
 

Yhteistyössä