JOULUVAUVAT 2007

Ahh.. helpotuksen huokaus.. tekipä hyvää huomata etten ole ainoa palsta-addikti! Eilisestä saakka käynyt vähän väliä kokeilemassa joko toimii jo :D jotkut sinne näköjään saaneet kirjoitettua ja sitte ärsyttää kun ei pääse lukemaan :kieh:
 
mä kirjoitin sinne eilen ja yritin et jos sit ois päässy lukee vaan ei.. ny miettii et mitä sinne kirjoiteltu ku itekki kyseli asioita.. toivottavasti kaikki tulee nyt tänne kirjoittaan.. :) tästä on kyllä tosi riippuvainen.. :LOL:
 
No voi helkkari, mä pääsin kirjoittaa sinne kun kirjotin 16 loppuun...
Onneksi kopypastetin kun oli niin epäilyttävää...
Mut.

Mä oon niin väsynyt nyt. :'(
nyt parina viimepäivänä on oikeen iskenyt päälle. Vika viikko on ollut tosi rikkonainen, illat o huutoa ja yöt tissillä jatkuvasti vehtaamista,,,
Oikeen iltapäivästä rupee pelottaan ja jännittään että miten ilta ja nukkumaan meno menee.
Mä rupee oikeesti oleman ihan masentunut ja tiiättekö, se tuntuu niin pahalta kun toivoo että voisi palauttaa ton paketin.
Kaiken tän jälkeen, sitä on niin toivonut ja nyt tuntuu tältä.
Tuntuu että on huono äiti kun ei jaksa ja tuntee lastaan kohtaan vaan pelkoa ja ärtymystä. Välillä toki tulee hellyyden puuskia mutta hirvee syyllinen olo kun ei osaa tarpeeksi rakastaa.
ja kokoajan on semmoenn olo että toivottavasti se nukkuu ja hereillä pelottaa että milloin se alkaaa huutamaan.
ja mä en tiiä ees mitä se haluaa, se o syöny ja mahaankaan ei kai satu, ainut mikä yleensä on vikana niin se ei oo nukkunu iltapäivän jälkeen ja ei piru vie nukahdakkaan.
Siinä sitä vaan hyssää ja itkee itekkin ja tuntuu että nyt laitan tän vauvan sängylle ja kävelen ulos ja en tuu koskaan takasin.
Ja sitten o kamalan syyllienn olo. :'(
Ukon kanssakin tuli sitten viime yönä tapeltua, että siitäkin tosi hyvä mieli...
Ja hävettää kun en kestä yhtään tota itkua, kun ei se kuitenkaa kokoyötä huuda tai ei ees oo monia päiviä huutanut, paitsi nyt viimisen viikon sisään on neljä huuta iltaa...
Ja kun sen nukuttaminen on niin vaikeeta. Nukkuu syliin mut herää heti jos joutuu sänkyyn tai vähintään viidentoista min jälkeen. Ehkä nukahtaa uudelleen mut seuraavasta heräyksestä alkaa kiljunta ja siihen ei ees auta tissi.
Päivät menee ihan kivasti kun voi nukuttaa sen partsille, siellä se vetelee unia. Mut en mä varmaan päivälläkään sais sitä sisään nukkumaan...

Anteeksi, mutta oli pakko purkaa.

Tännään ollut pelotavan seesteistä, nukahtanut KAKSI kertaa sänkyynsä ilman tissiä ja tuntien huutoa, oikeen pelottaa mitä se yöltä lupaa kun nukkunut oikeen pitkät päikytkin.
 
Tuitsu: et sä ole huono äiti ollenkaan, varmasti jokainen joskus ajattelee noin!! hyvä vain että sen osaa sanoa..
mä en taas saa sanottua mun läheisille kuinka väsynyt oikeesti olen, kerron vain kuin hyvin menee.. pientä ja tietty isompaa rakastan hirveesti :heart: mutta väsy on kova.. esikolle tulee huudettua harva se hetki ku en oikeesti jaksa... päivät menee ihan ok ku käydään yleensä jossain kylässä mut illat on ihan perseestä!! tää yksin olo ei oo mua varten!! ainakaa kahden lapsen kanssa...

huomenna meillä lastenvalvojalle, saadaan varmaan lähete verikokeisiin et vihdoin sais tunnusttettua sen isyyden... ja ist iltapäivällä tulee lasten psykologi käymään kontrolli käynnillä et miten pärjätään... mut mua ei kyl sille kiinnosta mitää kertoa, saa vaan tytön kaa kyl jutella!!

nyt tuli taas valitusta niin paljon et taidan poistua!!
 
Tuitsu :hug: .. Et sinä huono äiti ole. Itselläkin pyöri vaikka mitä ajatuksia, kun poika taannoin huusi ja huusi ja siihen ei auttanut ei mikään. Ruusunpunainen vauva-arki suli hetkessä kun pojan koliikki huudot alkoi. Päivällä vaan itkettiin ja nukutus yhtä tuskaa. Silloin mietti et kyllä nyt koetellaan meikäläistä ihan urakalla ja saa nähdä koska mun pääkoppa sekoaa ja alan olla mielenterveystoimisto kamaa.. Silloin mietti, että oonko oikeesti näin paska äiti että en saa omaa lastanu nukkumaan, enkä sen pahaa oloa poistettua.. Monesti sai laskea sataan ja rauhottaa ittensä, jotta lapsi ei hermostu siitä et ite helisee koko ajan..
Saisitko kaveria sinne itsellesi?? Mutta voimia sulle kovasti :hug:

Meillä rytmin menee uusiksi. Nyt poika hakee yöllä yökerhoonsa seuraa ja mua niin väsyttää ja toisen silmät vaan kiiluu päässä ja kattelee et eikö tosta ämmästä ole yhtään kaverksi.. No täytyy olla iloinen, et poika ei ole enää kipeä. Kaitpa sekin joskus hiffaa et on yö ja äiti ainakin haluaa nukkua :D

Pojan ristiäispäivä vihdoin lukittu, mutta muut järjestelyt onkin sitten ihan auki. Täytyy alkaa ihan kympillä suunnittelemaan, ettei tulo loppuajasta sitten kauheaa kiirettä.. Poika kastetaan siis 10.2. Nimi edelleen päättämättä :whistle:

Mutta täytyy mennä saunaan kun kerrankin pääsee ukon kanssa kaksistaan löylyihin..

Rillukka ja pikkumies 1712
 
Tuitsu, minusta on vasta nyt lähiaikoina alkanut tuntua että en halua "palauttaa vauvaa".

Aluksi pelotti että onko äidin rakkaus näin laimeaa: lähinnä vain painavaa vastuuta, vauva on vaativa "vieras" jota pitää passata kaikkiin vuorokauden aikoihin.
Onneksi olen nyt aivan rakastunut! Ihan varmasti auttaa meillä se, että saan nukkua hyvin, on jaksanut tutustua vauvaan ihan erillalailla kuin silloin kun sai nukkua n. 1,5h putkeen vuorokaudessa.
Mieliala on ollut hyvä ja olo on kuin horroksesta heränneellä, yksi kerros kyynisyyttä on otettu ympäriltäni pois.
m ja e 8+ viikkoa
 
Tuitsu: Sun kirjotus oli ihan täysin kun mun suustani! Siis aivan tismalleen samat tuntemukset mullakin kokoajan. Tuntuu etten rakastais tota lasta ollenkaan kun se vaan vaatii ja vaatii eikä anna mitään takas. Tietty kans välillä tulee niitä hellyys puuskia, mutta yleisestiottaen päivät vaan menee omalla painollaan, tuntematta oikeestaan mitään ja välillä sitä on niin väsyny koko mukulaan, että sitä vaan pelkää ja inhoo. Sit kun se on hetken tyytyväinen ja hiljaa niin kokoajan pelkää et kohta se alkaa huutaan ja nyt se varmaan vaan kerää energiaa että jaksaa taas valvoo yön. Oon niin mielissäni kun mies tulee töistä ja saan lykättyä mukulan sille ja koko iltana ei tekis mieli ees kattoo mukulaan päinkään...
Meillä ei kanssa oo nyt varmaan viikkoon nukuttu oikeestaan ollenkaan ja viimeyönä ei nukuttu silmäystäkään, kun toi mukula vaan ähelsi ja oli levoton,syliin saatto nukahtaa mut heräs heti jos vei sänkyyn.Sitten kun otin viereen niin oli huutamatta mutta ähellys ja kiemurtelu jatku koko yön. Tuntuu kans kamalalta kun tätä vauvaa niin odotti ja sit kuitenkin pelkään ja tunnen välillä niin suurta vihaa tota muksua kohtaan,oisin samantien valmis vaihtaan osia jonkun lapsettoman kanssa! Mutta sitten taas jos muksu on hoidossa tai vaikkapa sylissä jollain vieraammalla niin sitä vahtii kun haukka että se pitää muksusta hyvin kiinni ja osaako se nyt hoitaa ja miten ne nyt pärjää, eli jossain se rakkauskin piileskelee. On niin hämmentävää kun omat tunteet on niin ristiriitaset. Mä vaan jokapäivä odotan että toi kasvais nyt äkkiä isommaks ja olen myös päättäny että toista lasta ei meille ikinä tule. Moni mulle sanoi että äläs nyt ,tulee kuitenkin mutta mä olen ihan oikeesti päättäny että ei tule.Tää saa olla ensimmäinen ja viimenen,en ikinä enää halua kokee tätä mitä nyt on. Kiva tietää että on muitakin jotka kokee olevansa huonoja äitejä,mulla on kokoajan sellanen tunne et pitäis olla parempi,pitäis jaksaa ja pitäis olla ihan rakastunut ja mussa on jotain vikaa kun en oo... Mutta me ollaan hyviä äitejä ja kyllä tää vielä iloks muuttuu,ihan varmasti! Yritetään nyt jaksaa vielä hetki. :hug:
 
Ai se edellinen ketju sippas..?

Terve taas..mä täällä kukun,ei tule uni.

Tuitsu..koeta jaksaa,toi olo menee kyllä ohi. Mä oon käyny näiden kolmen kanssa samanlaisia tunteita läpi ja ihan siihen pisteeseen että neuvolassa alettiin masennuksesta puhumaan. Jatkuva univaje saa ihmisen ihan sekasin ja jotkut meistä "sekoaa" enemmän. Mä oon ainakin yks niistä..tuntuu että en oo ollu oma itteni piiiitkin aikoihin. Ei muista mitään ja on ihan sekopäinen olo..kaikki tuntuu satakertaa pahemmalta kuin mitä onkaan. Jos mies sanoo jotain ihan normaalisti niin sitä alkaa kuuntelee ja kuvittelee että toihan Vittuilee mulle ja siitä sitten lähtee :/ kaikki vaan paisuu.

Meillä kanssa kaikki aika sekasin nyt..tai edelleen. Jotenkin tää arki näiden kahden pienen kanssa on tosi uuvuttavaa eikä tähän osannu varautua. En tullu ajatelleeks esim että poika ei OIKEESTI ole sekunttiakaan paikoillaan kun mä yritän imettää vauvaa. En uskonu että imetys ja nukkumiset menis näin..Enkä uskonu että mies voi olla taas noin ku..pää kun sekin on väsy.

Kaikki päivät menee juostessa,juostessa ja juostessa. Vessassa ei pääse ees aina yksin käymään. Suihkuun pitää mennä aina kiirellä ja laitella siinä samalla pesukonetta ja pyykkejä. JOS on sellasia hetkiä että ollaan kaikki jotenki nukuttu eikä KUKAAN itke tai valita niin sekin aika tehään kotitöitä tai hoidetaan rästejä pois,esim soitetaan mummolle joka soitti jo viikko sitten eikä ehditty vastata.

Njaah...ei pitäs valittaa.Kait. Itse me nää lapset haluttiin ja ollaan välillä heikkohermosia mutta ei tätä vaan uskonu. Mä viime tekstissä kirjotin parisuhteesta ja KAS--me ollaankin yllätys mekin riidelty viimiset päivät. Kaikenlaista tullu sanottua ja toi mun rakkaani on sellanen pässi että anteeks ei pyydetä. Eilenkin pyys multa anteeks niin että pää oli kaapissa kun kaivo sieltä jotain samalla. Joo kiva.."sä oot varmaan tosi pahoillas" kun ei voi ees silmiin kattoa ja reilusti sanoa ja vaikka halata :kieh:
On se kumma että ei ne tajua vaikka miten sanois,hyvällä tai pahalla. Kyllä mä haluan että kunnioitusta löytyy sen verran että asiat sanotaan suoraan ja katotaan toista silmiin. Ja pysytään sanojen takana. Perkele :headwall:

Taitaa mennä vähän ohi aiheesta..eikö? Silti jatkan paasaamista :ashamed:

Mies on nyt isyyslomalla ja sovittiin että minä ja tyttö lopetetaan sohvalla nukkuminen jos rytmi on kerran jo parempi. Ja paskat..nyt mä istun sohvalla ja tyttö nukkuu sitterissä,ei omassa sängyssä. Tai siis kehdossa.
Me ollaan vuoroteltu miehen kaa näitä öitä ja nekin on menny perseelleen. Mä oon menny parina iltana jo kasin aikaan nukkuu ja mies on jääny lasten kaa tähän..mä nukun earit päässä koska muuten en pysty nukkuu. No mä nytkin heräsin ennen kolmea eli nukuin 6 h. Tuun alakertaan kattoo niin mies killittää täällä hereillä vaikka vauva nukkuu :eek: on kuulemma 3 tuntia odotellu että herää!?? Onpa järkevää!!! Miks ei voi yrittää nukkua,miks pitää tietentahtoen kukkua niin että seur päivä menee nukkuessa taas!??
Meillä on aamu ja päivä sitä hirveintä ruljanssia lasten kaa niin ketä se hyödyttää että yks kukkuu yöt tahallaan ja valvoo päivät niin että mä kuitenkin pyöritän tätä rumbaa yksin!?? :headwall:
Se sitten suuttu ja paineli nukkumaan..tyttö söi puoltuntia sitten ja jatkoa mallikkaasti uniaan. Ja mua ottaa siihen malliin päähän että uni ei tuu ja oonha mä nukkukin jo. Ottaa päähän tää sotkukin mitä täällä on tehty..leluja ympäriinsä ja kiva rämistellä niiden keskellä täällä pimeessä. Sekin on perk..le sanomaton sopimus että rojut pois kun lapset menee nukkumaan. Mutta miestä se ei ilmeisesti taas koske..jep jep.

Mä oon hirvee :headwall: valitan vaikka mies sentään yrittää. Jotkut miehet ei tee mitään.
Mutta vauvasta sen verta että nyt on muutama yö menny parilla syötöllä..ehkä se hakee sitä rytmiä. Hassuu vaan että me täällä sitten turhaan päivystetään ja vuorotellaan kun tällä menolla saatais nukkua kaikki yhtäaikaa. Ja poikakin on terve joten se pahemmin valvota,tosi viime yönä heräs ja tunnin venkos ja pelleili jotain. Jospa me ens yönä mentäis kaikki omaan petiin ja yhtäaikaa..??!!
Vaikka tässä on taisteltu ja valvottu niin jotain piristävää on ollu; tytön ensimmäiset hymyt. :heart: on se sitten soma!! Kunnon hymyä ja pitkään..ja välillä vienon söpön ääntelyn kera.

Ruokailusta vielä; mulla edelleen hiipuu maidontuotanto. Eipä tuo ihme. Nyt on tyttö saanu pullosta jo sen verran että selvästi hermostuu tohon hitaaseen tissiin syödessä. Vaikka meillä on sellanen "hidas" tuttiosa pullossa. Mä yritän syöttää ja lypsää mutta kyllä tää alkaa tässä olemaan :(
Se hyvä puoli pullossa ja korvikkeessa on että vauva on selvästi tyytyväisempi. Syö rauhallisemmin,ei ilmaa,ei venkoomista. Ilmavaivat vähentyny puoleen. Nukkuukin levollisemmin. Ja minä tietenkin olen rauhallisempi kun ei tarvitse näiden lollojen kanssa heilua piiiiiitkiä syöttösessioita ja juosta samalla pojan perässä kaivamassa pöntöstä hammasharjoja ;)
Surku se on että mä en imetä kuukausikaupalla mutta parempi näin. Yritän kuitenkin lypsää jatkossa niin kauan kun sieltä vaan tulee että sitä maitoa kuitenkin.

Puuh..tulipas taas avauduttua,sori vaan. Jos joku jaksaa lukea niin koita jaksaa :)
Mä yritän nyt nukkua..jos se uni tulis niin että ois pirtee ja yrittäis ton miehen kaa hieroa sovintoa. Ja ristiäisvaatetta vois kattoo alesta,ne on kolmen viikon päästä.(nimestä ei tietoa,mies hylkää kaikki mun ehdotukset aina)

Mutta koittakaahan jaksaa,ottakaa iisisti niitten hormoonien kaa!!

Mä ja tyttö kohta 5 vk.
 
Mä ihmettelin kanssa kun valkoista sivua vaan pukkaa tuolta edellisestä ketjusta, ajattelin että oonko mä jo bannissa täällä sivuilla ja päätin pitää päivän tauon. ;) Nyt selvis että en siis ollu ainut.
Joku silti vielä sinne pääsee kirjottelee..

Voi mä olen lukenut teidän masentuneita tuntemuksia!
Taas tää ärsyttävä "klisee" mitä varmaan inhootte jo, mutta
se menee ohi, uskokaa tai ette.
Mulla oli samat fiilikset ekan kanssa ja mä olin silloin ihan masentunut, ei tossa tilanteessa voi muut oikeen lohdutta ku että, tiedän tunteen ja piste! :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: Koittakaa kestää :heart:
 
Voimia ja jaksamista Tuitsulle ja Suzycolle ym. vastaavien ajatusten kanssa painiville :hug: !
Meillä neiti siirrettiin tosiaan sinne pinnikseen äp-laatikosta ja 2 yötä valvottiin 03 asti. Neiti vaan tuijotteli suurin silmin ja ähisi B) . Mulle tuli lähinnä harmitus itseäni kohtaan, kun en saa 5 viikkoista vauvaa nukahtamaan :ashamed: . Vauvaa suorastaan palvon :heart: , mutta kyllä siinä ekana yönä kolmeen valvoessa meinasi itku päästä kun mietin, ettei voi tuon ikäiselle olla kovin hyvä asia, että valvoo niin paljon :'( . Harmitti, etten voinut tehdä mitään asian eteen, kun tissikään ei unta tuonut, vaikka muuten maistui ja heiluttelu ja kantaminenkin sai neidin vaan suurentamaan silmiään ja hymyilemään :p . Tekisi sitten mieli antaa periksi ja ottaa neiti syliin ja pussata ja paijata - unohtaa kaikki neuvolan "öisin palvelut minimiin"- neuvot ja seurustella toisen kanssa, kun hän kerran seurustella haluaisi. Toivottavasti vauveli kuitenkin aistii, kuinka paljon häntä rakastetaan, vaikkei aina aamukolmelta jaksettaisikaan seurustella!
Päivisin on ihanaa, kun typykkä ottaa kontaktia päivä päivältä enemmän ja muakaan ei sitten kuitenkaan väsytä, vaikka yö olisi kuinka rikkonainen ja yöllä valvoessa tuntui, että taju lähtee. Öitä mäkin aloin jännittämään noiden kolmeen valvomisten myötä ja eilen illalla kun tyttö nukahti jo yhdeksältä, en saanut itse unta, kun olin varma, että hän herää. Yö meni kuitenkin hyvin ja nyt olen päättänyt lopettaa öiden jännittämisen =) . Voi olla ehkä helpommin sanottu kuin tehty...
Shamandalie: Käännän veistä omassa haavassani ja tiedustelen, vieläkö teillä se loistava rytmi jatkuu? Heti kun mä olin kaikille hehkuttanut vain 2 yöheräämistä, niin siihenhän se pinnasänkyyn siirtämiseen loppui :whistle: . Mutta ehkäpä se jatkuu taas, kun neiti tottuu tuohon nykyiseen nukkumapaikkaan :D .
Myrskynmerkille myös :hug: !
 
viime yö meni pikkuisen paremmin. unta nyhjättiin ja kitistiin seuraavan päivän puolelle, mut puoli yksi toi mukula tipahti. Ja nukkukin sittten vaan kahdella heräämisellä kymmeneen.
Ja mä valvoin... Mulla on jonkin laadun stressireaktio toi unettomuus, sais nukkua mut vaan makaa jännittyneenä pimeessä silmät kiinni. mulla o korvatulpatkin että en kuule mitään ylimääräistä mmut ei silti. Vaikka toi ei yöllä ylimääräisiä heräilekkään niin silti ootan että kohta herää.
Mies heräs töihin kuudelta ja kävin kuumassa suihkussa, syötin lapsen ja nukuttiin molemmat melkeen kymmeneen. Naurettavat kolme ja puoli tuntia mutta tuntuu että olis nukkunut vuoden... :LOL:

Jokaisen vähän paremman yön jälkeen jaksaa taas toisoa että kyllä tää tästä. Ja jokaisen huonon jälkeen itkettää ja masentaa että tätäkö tää on.

Mun pitänee vaan uskoa kaikkia kokeneita että vielä kuusi viikkoa ja sitten on jo helpompaa.tiedä sitä koskeeko se sitten vaan ilmavaivoja vai myös iltatoheltamista, pieruonkelmia kun ei oo juurikaan vaan neuvolan mainitsemaa iltaärtyisyyttä...

Sillä jaksaa taas yön yli.
Toivottavasti

kiva susiko ja myrskis kun en oo yksin, aattelin jo että oon iha psykopaatti kun tunnen näin...

T&E 5 vkoa 4 pvää
 
Tuitsu: Et tosiaankaan ole psykopaatti! :) :hug: Sitä mäkin ajattelen ja yritän tsempata itseeni että muutama kuukausi vielä ja sitten helpottaa...toivottavasti. Päiväpäivältä nää meidän kaikkien mukelot on vanhempia ja kohta me kaikki surkutellaan kun se on pikkunen menee jo kouluun ja mitenköhän se nyt sielä pärjää...voi kun se olis vielä sellanen pikkuvauva. :)

Myrskynmerkille paljon voimia ja toivottavasti saatte miehen kanssa sovittua ja vaikka juteltua vähän siitä mitä sä toivoisit hänen tekevän,ois sitten sullakin vähän helpompaa toi arjen pyöritys. :hug:

Mulla oli kamala ilta eilen, me ei olla pahemmin miehen kanssa sänkyhommia harrastettu loppuraskaudessa eikä synnytyksen jälkeen ja selibaattia on nyt ollu ainakin 2kk, kerta ollaan synnytyksen jälkeen varovasti kokeiltu ja se nyt oli ihan siedettävää vaikka sattukin. Ei vaan kertakaikkiaan tee mieli ja jännitänkin sitä niin kovasti. No mies on ihan kun kiimanen koira ja kokoajan kimpussa. Eilen annoin sen vähän hellitellä, ja se olikin kivaa mutta sanoin sille et sori,mut mä en sit halua nyt mitään muutakun vähän hellittelyä ja se sopi. Kuinkas ollakkaan, kun se vissiin kiusas miestä liikaa niin se sitten ei voinu hillitä itseään ja otti mut lähestulkoon väkisin! En nyt suoraan sille sanonu että lopeta, mutta kuitenkin kun se kysy et jatkaako, niin mä sanoin et En nyt oikeen tiedä...sellasella äänellä et en halua ja olin kokoajan vaan paikallani kun kuollu lahna ja yritin vetää itseäni kauemmas ja niin ettei se onnistu,luulis et kun ollaan jo vuosia seukattu niin tuntis toista senverta että hoksaa jos toinen vaikuttaa haluttomalta,normaalisti kun olen aika aktiivinen. Siinä se sit hoiteli hommansa,onneks tosi nopeesti ja mä jäin vaan paikalleni makaan ja itkeen kun oli niin kamala olo ja sattukin. Sitten se vasta hokas että mä en ehkä kauheesti tykänny siitä! Pyysi anteeks ja sano et siitä tuntuu ihan hirveeltä,joo usko tai älä mutta niin mustakin! Ei oo kauheen kivaa kun oma mies lähes raiskaa.Toivottavasti tuntu ees hyvälle. Siinä sit paljon mitään sanomatta menin pitkälle pesulle ja nukkumaan. Nyt tän koko päivän se juttu on kummitellu mielessä ,ja tossa äskenkin kun juteltiin puhelimessa ihan muista jutuista, niin en voinu olla oma ilonen itseni, mitä yleensä miehelle olen kun se soittaa,väkisinkin tuli eilinen mieleen. En tie mikä siihen on tullu kun se on tollanen! Ei se ikinä ennen oo noin tehny tai millään muullakaan tavoin ollu väkivaltanen fyysisesti eikä psyykkisesti. Oikeen unelmien mies. Ei meillä kyllä ikinä oo tällästä selibaattiakaan ollu.
 
Jaahas, meidät sitten syrjäytettiin...

Tuitsu ja suzyco: voimahalaus täältä

Täällä isompi tyttö sai tänään vatsataudin ja on kuumeessa ja arvatkaa vaan onko kiva olla pienen vauvan ja neidin kanssa kotona yksin? Mul on ihan sairas pelko, ett toi pikku vauva saa ton taudin kanssa. Soitin neuvolaan ja vauvan pitäisi olla suojattuna, mutta todennäköisesti mä sen saan... :( Että näin...

Vauva valvottanut nyt neljä yötä ja tissimaito alkaa ehtymään. Olo on aika toivoton täälläkin. Vyöhyketerapiasta onneksi ollut pikkuisen apua, vaikka edelleen vauvan kakka on tiukassa eikä tule millään... :kieh:

No, täytyy taas ajatella positiivisesti, ett tästä selvitään. Miehen työkaverin lapsi oli vatsataudissa 4 viikkoisena ja sairaalassa oli ollut sekä äiti että vauva kolme päivää... Tulee kauhee pelko. Mä olen niin paniikissa, etten edes pysty järkevästi ajattelemaan... :/ Ja tää vitun väsymys painaa.... Mä antaisin melkein mitä vaan, ett saisin nukkua ja vältyttäis muut tolta pöpöltä...

Meillä neuvolassa maanantaina käskettiin antaa vauvalle tohon ummetukseen päärynäsosetta 2-3 tl. Aika hurjalta kuulostaa ja ollaan nyt parina iltana kokeiltu sillä tuloksella, ett yöt olleet aikamoista helv..... ja pieruja tulee konekiväärin paukutus tahtia... ja se haju, hyi olkoon... Ihan ison äijän pierun lemu... :( kauhee sanoo oman vauvan pieruista noin, mutta totta se on... :LOL:

Kun sais tän oman päänkin kuntoon. Huomaa kyllä, ett univaje vaivaa tätäkin akkaa, kun ei tekstinkirjoittamisesta meinaa mitään tulla...

Tää menee nyt täältä valittamasta... Tuskin kukaan jaksaa tällaista kuunnella... :'(

Riikkuli ja pikku-neiti 5 viikkoa ja 1 päivä
 
oliks täällä äitejä lahdesta/hyvinkäältä? ku en pääse sinne hesan tapaamisen ku ei sit enää olla eteläs päin... mut jos joku noista paikoista niin vois treffailla.. päivät on aikaa meillä siellä.. :)

oli lastenvalvoja meil tänää.. kyl nii ärsyttävä ukko oli... jos verikokeista varmistetaan isyys niin miks helv.. piti kaikkia tyhmiä kysymyksiä selittää, ei ois kiinnostanu yhtää.. ennenmmin oisin kyllä mieheni sinne mukaa tahtonu kertoo miten asiat on mut.... sitte ois viel lääkäriltä pitäny lausunto olla siittämisajankohdasta... eiköhän se isyys selviä dna:n perusteella... sitte viel kysy et tieskö isä lapsestaan.. no HALOO!! jos yhes asuttiin nii eiköhän se tiennyt... kyllä nii ottaa päähän!!
onneks se lasten psykologi ei tänää tullutkaa oli joku este...

nyt suihkuun kun poju nukkuu, SITTERISSÄ :LOL: ei sylissä.. kerrankin :) :)
 
Asrai: Meillä poika nukkuu välillä kahet pitkät päikkärit ja nyt tossa oli muutama viikko, että meni yksillä päikkäreillä.. Välillä nekin oli tosi lyhyet. Meillä ainakin huomas, että sitten on aivan yliväsynyt ja nukahtaminen vaikeeta.. Niinä päivinä kun nukkuu kunnon päikkärit nukkuukin sit koko ajan. Viime viikolla oli muutama päivä, että nukku vaan jonkun 2-3h koko päivän aikana. Yöt nukkuu kuitenkin suht hyvin. Omaan sänkyyn ei suostu meneen, kun siirrän sinne nukkuu siellä noin puoli tuntia, minkä jälkeen alkaa huutaan. Meijän viereen sit rauhottuu. Joten oon sit nukuttanu meijän vieressä niin saadaan kaikki nukuttua tosi paljon paremmin.

Meillä poika nukkuu kyllä tosi levottomasti. Viime yönä pari tuntia ähkäs kakkaa ja aina välillä itkahteli. Kun on vieressä niin on sit siinä helppo hyssytellä, ei aina tarvi nousta. Voimia kaikille joiden vauvat valvoskelee. Turha tässä itekään on juhlia kun rytmi voi taas vaihtua koska vaan.. Kyllä mäkin odotan jo sitä ikää, että on selkee rytmi päivästä toiseen. Tietää koska saa toisen iltaunille. Kyllä se tästä, kohta näitä aikoja tosiaan jo kaivataan.. :)
 
Voi..on niin tuttua noi teiän tekstit että ihan itkettää. :snotty:

Mä tässä muistelin aikoja kun esikoinen ja poika synty..ja oon muistavani että jotain tälläsiä ajatuksia ja väsymystä oli samoihin aikoihin niittenkin kanssa.
Veikkaan että kropassa alkaa tapahtua jotain kuukauden jälkeen,raskaushormoonit häviää tai jotain. Ekat viikot mennään sumussa tajuamatta oikeen mitään mutta sitten arki lyö päälle ja kroppa alkaa temppuilee?? Ois kiva jos tälle ololle ja näille ajatuksille olis tieteellinen syy ;)

Tuitsu : mulla oli tota samaa kanssa että loppujen lopuks kävin niin ylikierroksilla että en saanu unta kunnolla. Ja mulla se meni niin pitkälle että olin tooooosi väsyny tai oikeestaan uupunut. Ja ihan sekasin..itkin vaan kun tuntu että oon huono äiti kaikin tavoin. Baby blues iski ja lujaa.
Ethän päästä itteäs samaan pisteeseen,yritä relata,mee ulos,tee jotain että saat muutakin ajateltavaa. Puhu jollekkin. Ota lasi viiniä ja mee saunaan,mitä vaan että jaksat :hug:
Itsekkin huomaan että tollaset olot ja muu alkaa pikkuhiljaa hiipii taas tännekkin päin ja yritän koko ajan taistella että en rupee kelaamaan tai muutu alakuloseks. Mutta se että pitää ton ukon kaa kinata ei auta kyllä yhtään näitä mun myrskyjä :/ kunpa sekin ottas itteesä niskasta kiinni ja tajuais että en oo ihan oma itteni eikä mun kaikki motkotuksia tartte ottaa itteesä.

Nyt ollaan tää aamupäivä edelleen riidelty..mies niin kypsä ettei halua puhua YHTÄÄN. Sen ei tartte pyytää omia puheita anteeks eikä mun puhetta noteerata. No mitäs sitten tehään? Ei jaksais riidellä mutta toinen ei halua sopiakkaan :/
Se ilmeisesti luulee että mä jaksan tätä kaikkea pyörittää niin että se vielä tossa vittuilee ja mököttää. Kiva että auttaa ja tukee.. :kieh:
Tunti sitten se sitten lähti kauppaan ovet paukkuen ja mä ilmotin perään että ei ihan heti tule ikävä :kieh:
Mä oon varmaankin kauhea akka mutta jos mun kanssa ei puhuta niin kyllä mäkin sitten osaan vaikea olla. Joskus pitää senkin tulla vastaan..nytkin haluisin vaan että se tulis ja ottas kädestä kiinni ja sanois että kaikki järjestyy. Mutta kun EI niin EI.
Ääähh..nyt tää menee jo ittensä lietsomiseks :ashamed:

Nyt pienet nukkuu onneks..seuraavaks täytyy lähtee ton esikoisen kanssa tappelemaan kun ei oo huonettaan siivonnu ja kiukkuaa vaan (sekin). Sekin tuli koulusta yhtenä "myrskynmerkkinä" ja hetki sitten täällä itkettiin ja huudettiin kaikki neljä :(
Iso puuuhhh...ja läääääh.

Suzyco: aika hurja toi sun kertomus..ymmärrän täysin jos tuli tyhjä ja paska mieli ton jälkeen. Ehkä sun miehes ei vaan tajunnu missä mennään ku noin "väkisin" sen teki. Toivottavasti saatte puhuttua siitä ettei jatkossa ala ahdistamaan :hug:
Meillä ei ole mitään tollasta puuhailtu 2 kuukauteen eikä varmaan tällä menolla puuhatakkaan :( Viikko sitten vihjailin miehelle että vois kokeilla ja vähän kiehnäsin mutta eipä se juntti mitään tajunnu. Eikä tässä oo kyllä ollu montaakaan sellasta hetkeä että ois sen voinu edes tehdä kun yöt vuoroteltu tai se on aina töissä.

Mutta joo täytyy mennä,tyttö sitten näköjään jo heräs.
Jaksakaa naiset!!! Ja sori nää mun avautumiset,kun tää kuitenkin on VAUVA-palsta. :ashamed:
 

Yhteistyössä