Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
***JOULUTONTUT -08, tammikuussa 2009 !***
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="DaylightDancer, post: 14436362, member: 30889"]</p><p>Mäkin voisin nyt tulla tänne, kun vihdoin sain synnytyskertomukseni rustattua <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> </p><p>Tää on pitkä, mutta niin oli synnytyskin <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite7" alt=":p" title="Näyttää kieltä :p" data-shortname=":p" /></p><p></p><p>Torstai 4.12.2008, 38+1 (37+4 menkkojen mukaan)</p><p>Neuvolalääkäri klo 13:30. Jäisikö viimeiseksi? Supistellut on jonkin verran enemmän kuin ennen. Lääkäri tekee sisätutkimuksen, toteaa että olen auki kahdelle sormelle. Verikokeita on kuulemma otettava, sillä Suomessa ei ole katsottu minulta B-streptokokkia eikä osaa muistakaan rutiinitutkimuksista. Puen ja siirryn viereiseen huoneeseen, missä hoitaja ottaa näytteet. Minua alkaa pyörryttämään, ja muistan hämärästi että minut siirrettiin makuulle. Supisteli melko rankasti, ja olin hädin tuskin tietoinen ympäristöstäni. Kuulin sireenit ja tajusin, että ambulanssi on tulossa hakemaan minua. Seuraava muistikuva on itse ambulanssista, jossa minua kiidätettiin sairaalaan. Joku ensihoitaja soitti sairaalaan ja ilmoitti että olivat tuomassa minua. Kaikki toimivat todella kiireellä ja minua vietiin ensiksi ensiapuun, mistä ohjattiin synnytysosastolle. Hoitaja laittoi tipan, ja virkosin noin klo 17. Supistuskäyrät olivat huikeat, ja lääkärin tekemän tutkimuksen mukaan olin 2,5cm auki. Sanoi että synnytän pian, varmasti viimeistään viikon sisällä. Kehotti kävelemään, jotta näkisimme tapahtuuko edistystä. Kävelimme tunnin, eikä juuri mitään ollut tapahtunut. Halusin kotiin, ja pääsimme lähtemään hiukan ennen klo 19.</p><p></p><p>***</p><p>Perjantai 5.12.2008, 38+2 (37+5)</p><p>Klo 5 aamulla. Supistukset tulevat jälleen usein, noin 2 min välein. Tekevät todella kipeää. Kärvistelen niin kauan kuin kestän, kellottaen supistuksia. Valmistelemme lähtöä, syön pari mandariinia ja mies kulhollisen muroja. Saavumme sairalaan hiukan kahdeksan jälkeen. Sairaalakaapu päälle ja jälleen käyrille. Tuttu hoitaja hymyilee, että joko nyt tulin takaisin. Kätilö tekee sisätutkimuksen, toteaa että 3cm auki ja että enää ei varmaan mene kauaa. Riemuittiin miehen kanssa, sillä ajattelimme että saamme jäädä ja että tyttö syntyisi pian. Käyrillä supparit kuitenkin harventuvat, ja lääkäri tulee tutkimaan uudelleen kymmenen maissa. Hänen mukaan en edelleenkään ole ihan kolmea, ja käskee kävelemään. Kävelemme 2h. Ei edistystä. Kävelemme tunnin. Ei edistystä. Tarjotaan unilääkettä ja kipuun jotakin, jotta saisin nukuttua kotona. Kieltäydyn pitkän harkinnan jälkeen, vaikka väsyttääkin haluan edelleen synnyttää luomuna. Uskon että kestän vielä hetken.</p><p></p><p>***</p><p>Monta päivää kipeitä supistuksia, aina vähillä todella tiheästi. Aina luullaan, että nyt lähdetään. Mutta päätän odottaa siihen asti etten enää kestä, jottei tule turhia reissuja. Ja supparit vähenevät hieman hetkellisesti, kuitenkin vain alkaakseen uudestaan. Ei lepoa, kipu jatkuvaa ja uuvuttavaa. Itkettää ja tekee mieli huutaa... turhautumista.</p><p></p><p>***</p><p>Tiistai 9.12.2008, 38+5 (38+2)</p><p>Mummoni syntymäpäivä, hän toivoo kovasti vauvaa maailmaan. Eikä ole takuulla ainoa! Yritämme miehen kanssa kotikäynnistyskeinoja, paljon pitkiä kävelyitä. Nousemme rappuset ylös alas yhdeksänteen kerroskeen ties kuinka monennetta kertaa sitten viime torstain sen toivossa, että vihdoin alkaisi tapahtua. Päätän, että sairaalaan emme lähde ennenkuin verta tai lapsivettä tulee. Sinne en halua turhaan enää mennä, enkä enää luota suppareihin. Niitä tuli eilenkin, jopa minuutin välein tuntikausia. Suureksi yllätyksekseni bongaan vessareissulla selkeää vereslimaista vuotoa. Jes! Kerron miehelle, ja iloitsemme siitä että edistystä tapahtuu, edes hitusen. Vuotoa tulee reilusti, ja iltaa kohden menee verisemmäksi.</p><p></p><p>Keskiviikko 10.12.2008, 39+0 (38+3)</p><p>Aamusta asti supistelee, ne tihenevät jälleen. Kärsin kivusta, en edes riemuitse suppareista kun niitä on tullut jo viikon enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Iltapäivään mennessä ne tulevat kipeämmiksi kuin ennen, ja vuoto on jo tosi veristä. Huolestun, ja soitan lääkärille. Käskee tulemaan näytille. Mietin toisaalta viitsiikö, kun tiedän etten kestäisi sitä jos en edelleenkään olisi sitä kolmea senttiä. Mies kuitenkin taivuttelee, ja lähdemme sairaalaan noin klo 17. Saavumme, ja melkein naurattaa (ei hyvällä tavalla..) kun taas täytyy pukea se saamarin sairaalakaapu päälle ja asettua käyrille. Aluksi suppareita tosi lupaavasti 1,5-2min välein ja käyrä näyttää hyvältä. Sitten hiipuvat hieman, enää epäsäännöllisesti 1-5krt/10min. Lääkäri tutkii, toteaa että juuri ja juuri 3cm. Otetaan osastolle, olen kuulemma kärsinyt tarpeeksi. Oksitosiinitipalla tarkoitus vauhdittaa omia suppareita. </p><p></p><p>Klo 22</p><p>Aloitetaan oksitosiini. Olen käyrillä, annostusta lisätään 20min välein. Aloitetaan myös antibioottitippa, sillä sairaalassa eivät olleet varmoja B-streptokokkistatuksestani. Ajattelen, että onpa kaukana siitä millaiseksi synnytystä kuvittelin, sillä en missään nimessä halunnut synnyttää kiinni letkuissa. Turha siitä kuitenkaan oli valittaa, tiesin ettei synnytys muuten olisi edistynyt ja olisin kärsinyt aivan turhaan liian kauan. Supistukset ERITTÄIN kipeitä, mutta tahdonvoimalla tsemppaan itseäni jatkamaan. Yön katselemme sviittimme telkkarista frendejä, sinkkuelämää ja bonesia. Mies torkuu välillä, en raaski herättää, vaikken itse sekuntiaakaan unta saa.</p><p></p><p>Torstai 11.12.2008 39+1 (38+4)</p><p>Klo 7</p><p>Sisätutkimus. Vain hiukan yli 3cm! Lääkärillä minulle 2 vaihtoehtoa: kalvojen puhkaisu tai unilääke. Olen uupunut ja toivon vaan synnytyksen kunnolla alkavan ja tämän epäinhimillisen rääkkäyksen loppuvan. Kalvot puhkaistaan, vesi hyvän väristä ja vauvan sydänäänet edelleen loistavat. Kipu pahenee sietämättömäksi. Puristan täysillä miestä ja itken hiljaa. Huutaa en aikonut. </p><p></p><p>Klo n. 8</p><p>En enää kestä ilman epiduraalia. Huomasin, että joka supistuksen myötä puristin lihakset ihan kramppiin kiinni, ja se teki todella kipeää. En vain saanut niitä rennoksi, vaikka kuinka yritin. Sen takia synnytys ei edistynytkään. Anestesialääkäri tulee 8:30, ja yrittää laittaa kanyyliä selkään kesken supistuksen. Tuntui aivan hirveältä olla kippurassa kesken supistuksen kun neulaa työnnettiin syvälle selkään. Itkin, ja katselin miestäni. Menee hetki, ja epiduraali alkaa vaikuttamaan. Tuntuu taivaalliselta, en tunne kipua lainkaan. Supistuskäyrä kuitenkin huikea. Kätilö laittaa katetrin.</p><p></p><p>Klo 9</p><p>Kätilön ilme toiveikas kun katsoo KTG-käyrää. Tulee poistamaan katetrin ja tekemään sisätutkimuksen. Toteaa, että täydet 10cm. Hakee lääkärin, että pääsen ponnistamaan. Mies ja minä iloitsemme, ja hän pussaa hellästi. Pian se on ohi, ajattelen. Lääkäri saapuu 9:20. Hän ohjeistaa miestäni pitämään toista jalkaani ylhäällä, ja kätilöä pitämään toista. Täytyy kuulemma vetää syvään henkeä, ja uloshengityksen aikana työntää kuin kakalla olisi. Olin ymmälläni, mutta yritin jotain... Otetaan uudestaan. En tunne mitään, sillä epiduraalin takia olen turta navasta alaspäin. Lääkäri hymyilee, tukkaa näkyy! Olen entistä enemmän äimänä. Vielä kerran täytyy ponnistaa, oikein pitkään. Klo 9:36, saan pienen pienen tytön rinnalleni. Kaikki katsovat, huoneessa muutama hoitsu, lääkäri ja kätilö. Mietin, miten vauvaan koskisin, mutta se tuleekin luonnostaan. Suuri onnen hetki, kun saamme miehen kanssa vihdoin katsella neitiä. Kaikella sillä tuskalla ja niillä unettomilla öillä oli tarkoitus - sen verran minun täytyi kärsiä voidakseni antaa elämän lahjan tälle kauniille tyttövauvalle. Aurinko oli juuri noussut ja paistoi poikkeuksellisen kirkkaana, ikään kuin merkiksi siitä, että tästä hetkestä alkaisi yhteinen taipaleemme perheenä. </p><p></p><p>Tuommoinen maratoni oli siis, mutta sen arvoista. </p><p><strong>Imetys: </strong>meillä täysin tissillä</p><p><strong>Vaipat: </strong>kestoillaan nauhavaipoilla ja imseillä</p><p><strong>Mitat:</strong> 6 vkoisena neuvolassa 4710g ja 54.5cm (synt 3380g ja 50cm). Teillä muilla on niin isoja vauvoja! Meille ei käyristä puhuttu, mutta aikas samankoikoinen kun <strong>babysevenillä</strong>, et kai tää meidänkin neiti sit keskikäyrällä on?</p><p><strong>Ristiäiset</strong>: tyttö on jo nimensä virallisesti saanut, kun passikin piti Suomeen tuloa varten hankkia, mutta kirkkoon kastamme 15.2. Tarjottavat, 2 kakkua, tiramisua, muffinseja, 2 salaattia, ja muuta pikkusuolaista teen itse. Kummit lupasivat muffinivuoat täyttää mun puolesta, mut muuten ei taida taito riittää <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /></p><p><strong></strong></p><p><strong>Terhikille </strong>piti sanoa SUURI kiitos imetyskertomuksistasi. Meillä on ihan samanlaista, siis jokailtainen tankkaus. Raskasta se on, ja minusta tuntuu ihan samalta kuin sinusta ja <strong>katherinesta</strong>. En kuitenkaan sitä korviketta halua antaa, ja jaksan sen voimalla että tyttö nukkuu sitten tankkauksen jälkeen aina 5-7h ihan tauotta. Vauva siis on oikein mahtava, ei masuvaivaa lainkaan (veikkaan että johtuu siitä, kun olen itse ottanut maitohappobakteereja raskausajan ja nyt imettäessä!) ja itkee vain nälkää. Märkä vaippa ei edes harmita. Mulla vaan on ollut pahoja selkävaivoja ja rintatulehduskin nyt parantelun alla. Mut minäkin tästä tokenen. Aviollinen elämä on miehen kanssa ennallaan ja parempaakin kuin ennen. Paino jo hiukan alle lähtöpainon, enää 54kg (-13kg)! Jälkitarkastus ja vauvan lääkäri ens viikolla, sieltä viimeistään tuun kertoilemaan kuulumisia <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>DD ja kikkarapää-potkurineiti tasan 7vkoa :heart:</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="DaylightDancer, post: 14436362, member: 30889"] Mäkin voisin nyt tulla tänne, kun vihdoin sain synnytyskertomukseni rustattua :) Tää on pitkä, mutta niin oli synnytyskin :p Torstai 4.12.2008, 38+1 (37+4 menkkojen mukaan) Neuvolalääkäri klo 13:30. Jäisikö viimeiseksi? Supistellut on jonkin verran enemmän kuin ennen. Lääkäri tekee sisätutkimuksen, toteaa että olen auki kahdelle sormelle. Verikokeita on kuulemma otettava, sillä Suomessa ei ole katsottu minulta B-streptokokkia eikä osaa muistakaan rutiinitutkimuksista. Puen ja siirryn viereiseen huoneeseen, missä hoitaja ottaa näytteet. Minua alkaa pyörryttämään, ja muistan hämärästi että minut siirrettiin makuulle. Supisteli melko rankasti, ja olin hädin tuskin tietoinen ympäristöstäni. Kuulin sireenit ja tajusin, että ambulanssi on tulossa hakemaan minua. Seuraava muistikuva on itse ambulanssista, jossa minua kiidätettiin sairaalaan. Joku ensihoitaja soitti sairaalaan ja ilmoitti että olivat tuomassa minua. Kaikki toimivat todella kiireellä ja minua vietiin ensiksi ensiapuun, mistä ohjattiin synnytysosastolle. Hoitaja laittoi tipan, ja virkosin noin klo 17. Supistuskäyrät olivat huikeat, ja lääkärin tekemän tutkimuksen mukaan olin 2,5cm auki. Sanoi että synnytän pian, varmasti viimeistään viikon sisällä. Kehotti kävelemään, jotta näkisimme tapahtuuko edistystä. Kävelimme tunnin, eikä juuri mitään ollut tapahtunut. Halusin kotiin, ja pääsimme lähtemään hiukan ennen klo 19. *** Perjantai 5.12.2008, 38+2 (37+5) Klo 5 aamulla. Supistukset tulevat jälleen usein, noin 2 min välein. Tekevät todella kipeää. Kärvistelen niin kauan kuin kestän, kellottaen supistuksia. Valmistelemme lähtöä, syön pari mandariinia ja mies kulhollisen muroja. Saavumme sairalaan hiukan kahdeksan jälkeen. Sairaalakaapu päälle ja jälleen käyrille. Tuttu hoitaja hymyilee, että joko nyt tulin takaisin. Kätilö tekee sisätutkimuksen, toteaa että 3cm auki ja että enää ei varmaan mene kauaa. Riemuittiin miehen kanssa, sillä ajattelimme että saamme jäädä ja että tyttö syntyisi pian. Käyrillä supparit kuitenkin harventuvat, ja lääkäri tulee tutkimaan uudelleen kymmenen maissa. Hänen mukaan en edelleenkään ole ihan kolmea, ja käskee kävelemään. Kävelemme 2h. Ei edistystä. Kävelemme tunnin. Ei edistystä. Tarjotaan unilääkettä ja kipuun jotakin, jotta saisin nukuttua kotona. Kieltäydyn pitkän harkinnan jälkeen, vaikka väsyttääkin haluan edelleen synnyttää luomuna. Uskon että kestän vielä hetken. *** Monta päivää kipeitä supistuksia, aina vähillä todella tiheästi. Aina luullaan, että nyt lähdetään. Mutta päätän odottaa siihen asti etten enää kestä, jottei tule turhia reissuja. Ja supparit vähenevät hieman hetkellisesti, kuitenkin vain alkaakseen uudestaan. Ei lepoa, kipu jatkuvaa ja uuvuttavaa. Itkettää ja tekee mieli huutaa... turhautumista. *** Tiistai 9.12.2008, 38+5 (38+2) Mummoni syntymäpäivä, hän toivoo kovasti vauvaa maailmaan. Eikä ole takuulla ainoa! Yritämme miehen kanssa kotikäynnistyskeinoja, paljon pitkiä kävelyitä. Nousemme rappuset ylös alas yhdeksänteen kerroskeen ties kuinka monennetta kertaa sitten viime torstain sen toivossa, että vihdoin alkaisi tapahtua. Päätän, että sairaalaan emme lähde ennenkuin verta tai lapsivettä tulee. Sinne en halua turhaan enää mennä, enkä enää luota suppareihin. Niitä tuli eilenkin, jopa minuutin välein tuntikausia. Suureksi yllätyksekseni bongaan vessareissulla selkeää vereslimaista vuotoa. Jes! Kerron miehelle, ja iloitsemme siitä että edistystä tapahtuu, edes hitusen. Vuotoa tulee reilusti, ja iltaa kohden menee verisemmäksi. Keskiviikko 10.12.2008, 39+0 (38+3) Aamusta asti supistelee, ne tihenevät jälleen. Kärsin kivusta, en edes riemuitse suppareista kun niitä on tullut jo viikon enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Iltapäivään mennessä ne tulevat kipeämmiksi kuin ennen, ja vuoto on jo tosi veristä. Huolestun, ja soitan lääkärille. Käskee tulemaan näytille. Mietin toisaalta viitsiikö, kun tiedän etten kestäisi sitä jos en edelleenkään olisi sitä kolmea senttiä. Mies kuitenkin taivuttelee, ja lähdemme sairaalaan noin klo 17. Saavumme, ja melkein naurattaa (ei hyvällä tavalla..) kun taas täytyy pukea se saamarin sairaalakaapu päälle ja asettua käyrille. Aluksi suppareita tosi lupaavasti 1,5-2min välein ja käyrä näyttää hyvältä. Sitten hiipuvat hieman, enää epäsäännöllisesti 1-5krt/10min. Lääkäri tutkii, toteaa että juuri ja juuri 3cm. Otetaan osastolle, olen kuulemma kärsinyt tarpeeksi. Oksitosiinitipalla tarkoitus vauhdittaa omia suppareita. Klo 22 Aloitetaan oksitosiini. Olen käyrillä, annostusta lisätään 20min välein. Aloitetaan myös antibioottitippa, sillä sairaalassa eivät olleet varmoja B-streptokokkistatuksestani. Ajattelen, että onpa kaukana siitä millaiseksi synnytystä kuvittelin, sillä en missään nimessä halunnut synnyttää kiinni letkuissa. Turha siitä kuitenkaan oli valittaa, tiesin ettei synnytys muuten olisi edistynyt ja olisin kärsinyt aivan turhaan liian kauan. Supistukset ERITTÄIN kipeitä, mutta tahdonvoimalla tsemppaan itseäni jatkamaan. Yön katselemme sviittimme telkkarista frendejä, sinkkuelämää ja bonesia. Mies torkuu välillä, en raaski herättää, vaikken itse sekuntiaakaan unta saa. Torstai 11.12.2008 39+1 (38+4) Klo 7 Sisätutkimus. Vain hiukan yli 3cm! Lääkärillä minulle 2 vaihtoehtoa: kalvojen puhkaisu tai unilääke. Olen uupunut ja toivon vaan synnytyksen kunnolla alkavan ja tämän epäinhimillisen rääkkäyksen loppuvan. Kalvot puhkaistaan, vesi hyvän väristä ja vauvan sydänäänet edelleen loistavat. Kipu pahenee sietämättömäksi. Puristan täysillä miestä ja itken hiljaa. Huutaa en aikonut. Klo n. 8 En enää kestä ilman epiduraalia. Huomasin, että joka supistuksen myötä puristin lihakset ihan kramppiin kiinni, ja se teki todella kipeää. En vain saanut niitä rennoksi, vaikka kuinka yritin. Sen takia synnytys ei edistynytkään. Anestesialääkäri tulee 8:30, ja yrittää laittaa kanyyliä selkään kesken supistuksen. Tuntui aivan hirveältä olla kippurassa kesken supistuksen kun neulaa työnnettiin syvälle selkään. Itkin, ja katselin miestäni. Menee hetki, ja epiduraali alkaa vaikuttamaan. Tuntuu taivaalliselta, en tunne kipua lainkaan. Supistuskäyrä kuitenkin huikea. Kätilö laittaa katetrin. Klo 9 Kätilön ilme toiveikas kun katsoo KTG-käyrää. Tulee poistamaan katetrin ja tekemään sisätutkimuksen. Toteaa, että täydet 10cm. Hakee lääkärin, että pääsen ponnistamaan. Mies ja minä iloitsemme, ja hän pussaa hellästi. Pian se on ohi, ajattelen. Lääkäri saapuu 9:20. Hän ohjeistaa miestäni pitämään toista jalkaani ylhäällä, ja kätilöä pitämään toista. Täytyy kuulemma vetää syvään henkeä, ja uloshengityksen aikana työntää kuin kakalla olisi. Olin ymmälläni, mutta yritin jotain... Otetaan uudestaan. En tunne mitään, sillä epiduraalin takia olen turta navasta alaspäin. Lääkäri hymyilee, tukkaa näkyy! Olen entistä enemmän äimänä. Vielä kerran täytyy ponnistaa, oikein pitkään. Klo 9:36, saan pienen pienen tytön rinnalleni. Kaikki katsovat, huoneessa muutama hoitsu, lääkäri ja kätilö. Mietin, miten vauvaan koskisin, mutta se tuleekin luonnostaan. Suuri onnen hetki, kun saamme miehen kanssa vihdoin katsella neitiä. Kaikella sillä tuskalla ja niillä unettomilla öillä oli tarkoitus - sen verran minun täytyi kärsiä voidakseni antaa elämän lahjan tälle kauniille tyttövauvalle. Aurinko oli juuri noussut ja paistoi poikkeuksellisen kirkkaana, ikään kuin merkiksi siitä, että tästä hetkestä alkaisi yhteinen taipaleemme perheenä. Tuommoinen maratoni oli siis, mutta sen arvoista. [b]Imetys: [/b]meillä täysin tissillä [b]Vaipat: [/b]kestoillaan nauhavaipoilla ja imseillä [b]Mitat:[/b] 6 vkoisena neuvolassa 4710g ja 54.5cm (synt 3380g ja 50cm). Teillä muilla on niin isoja vauvoja! Meille ei käyristä puhuttu, mutta aikas samankoikoinen kun [b]babysevenillä[/b], et kai tää meidänkin neiti sit keskikäyrällä on? [b]Ristiäiset[/b]: tyttö on jo nimensä virallisesti saanut, kun passikin piti Suomeen tuloa varten hankkia, mutta kirkkoon kastamme 15.2. Tarjottavat, 2 kakkua, tiramisua, muffinseja, 2 salaattia, ja muuta pikkusuolaista teen itse. Kummit lupasivat muffinivuoat täyttää mun puolesta, mut muuten ei taida taito riittää :D [b] Terhikille [/b]piti sanoa SUURI kiitos imetyskertomuksistasi. Meillä on ihan samanlaista, siis jokailtainen tankkaus. Raskasta se on, ja minusta tuntuu ihan samalta kuin sinusta ja [b]katherinesta[/b]. En kuitenkaan sitä korviketta halua antaa, ja jaksan sen voimalla että tyttö nukkuu sitten tankkauksen jälkeen aina 5-7h ihan tauotta. Vauva siis on oikein mahtava, ei masuvaivaa lainkaan (veikkaan että johtuu siitä, kun olen itse ottanut maitohappobakteereja raskausajan ja nyt imettäessä!) ja itkee vain nälkää. Märkä vaippa ei edes harmita. Mulla vaan on ollut pahoja selkävaivoja ja rintatulehduskin nyt parantelun alla. Mut minäkin tästä tokenen. Aviollinen elämä on miehen kanssa ennallaan ja parempaakin kuin ennen. Paino jo hiukan alle lähtöpainon, enää 54kg (-13kg)! Jälkitarkastus ja vauvan lääkäri ens viikolla, sieltä viimeistään tuun kertoilemaan kuulumisia :) DD ja kikkarapää-potkurineiti tasan 7vkoa :heart: [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KOIRA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
"Perussuomalaiset on nuorison ykköspuolue – nuoret kansanedustajat kertovat miksi"
Tänään 00:22
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Tänään on kulunut tasan 107 vuotta siitä kun viime vuosisadan pahin diktaattori vieraili SDP:n puoluekokouksessa
Eilen 23:51
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
"Lupaan paljastaa kaiken", Sanna Marinin tytär kirjoittaa elämänkerran!
Eilen 23:15
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Yllätyitkö kun Pekka Haavisto (vihreät) valitsi Tieto-Finlandin saajaksi Riikka Leinosen (vihreät)?
Eilen 23:10
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Helsingin seurakunnan joulukalenteri
Eilen 22:33
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
6.
G: Mitä haluaisit kokeilla?
Eilen 22:09
Rätti Väsynyt
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Purra: ”Ottaen huomioon, miten paljon hallituksen toimista kuitenkin hyväksytte, keskusta ja SDP, voisitte joskus sen myöntää myös äänestäjillenne"
Eilen 21:54
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Tyhmä vuokra-aiheinen kysymys!!
Eilen 21:21
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 759
Aihe vapaa
3.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 643
Aihe vapaa
4.
Relaatio 1071
Started by vierailija
Tiistai klo 12:45
Luettu: 580
Aihe vapaa
5.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 551
Aihe vapaa
6.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:55
Luettu: 479
Aihe vapaa
7.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 474
Aihe vapaa
8.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 467
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Maanantaina alkoi kokoomuksen ydinvoimalan purku. Yhden aikakauden loppu sekin
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
2.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
31 min sitten
Aihe vapaa
3.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
41 min sitten
Aihe vapaa
4.
@-merkki lausutaan miukumauku
Latest: vierailija
Tänään 01:31
Aihe vapaa
5.
Tänään on kulunut tasan 107 vuotta siitä kun viime vuosisadan pahin diktaattori vieraili SDP:n puoluekokouksessa
Latest: vierailija
Tänään 00:24
Aihe vapaa
6.
K/B-komposti
Latest: vierailija
Tänään 00:24
Aihe vapaa
7.
"Perussuomalaiset on nuorison ykköspuolue – nuoret kansanedustajat kertovat miksi"
Latest: vierailija
Tänään 00:22
Aihe vapaa
8.
Tyhmä vuokra-aiheinen kysymys!!
Latest: vierailija
Tänään 00:13
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
***JOULUTONTUT -08, tammikuussa 2009 !***
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
