Joulukuun pikkuiset ihmeet 2017 *MEIDÄN KUU!*

@Shara Paljon onnea tytöstä!
Sieltä se viimein tuli, ja tytöille otollisesti hyvin dramaattisesti. Mutta onneksi molemmilla vointi hyvä.
Komean kokoinen flikka siellä kyllä.

@Lumi87 tsemppiä loppurutistukseen (jollei vauva ole jo syntynyt.)

Sieltä ne viimeiset vauvat vaan vauhdilla maailmaan tulee.

Pappi varattu ristiäisiin ja ristiäiset vietetään suunnitellusti tossa muutaman viikon päästä.
Nopeestihan ne tulee ja veikkaan, et kiire tulee mutta on ainakin vietetty, vaikka vierestäänkin näin pian syntymän jälkeen.

Vauva on hyvin kiltti tapaus, ainakin tällä hetkellä vielä.

Hän on ihana, tulee tuijotettua huomaamatta hyvin kauan. Käytetään kyllä hyödyksi myös ne hetket kun tyttö nukkuu, eli nukutaan yleensä itse myös silloin. Ei aina, mutta välillä.

Amanda & Bebe 4 päivää

 

Pikapäivitys.

3h 55min kestäneen synnytyksen jälkeen meille syntyi pieni poika <3 3490g, 51cm. Kaikki meni hyvin ja nopeasti, ei tullut repeämiä eikä tikkejä, sain synnyttää kontillaan ja huomenna päästään kotiin jos kaikki yhä ok. Illemmalla siirryn potilashotelliin.

Onnellinen olo. Pidempi tarina myöhemmin.

Onnea myös @Shara Päästiin samana päivinä ja samoilla viikoilla pois odottajista. Sulla vähän isompi vauveli. Hyvä että synnytys nyt ohi ja kaikki hyvin vaikka draamaa matkassa olikin ja sektioon päätyi. Palaudu rauhassa ja kerro enemmän kun jaksat. Onnea tuoreille vanhemmille! <3

 

Paljon onnea vauvoista @Shara ja @Lumi87

 

Paljon paljon onnea vauvoista @Lumi87 ja @Shara ! Nyt on kaikki joulukuiset sitten syntyneet! Kertokaahan lisää synnytyksestä, kun jaksatte/kerkeette. Ja ei kyllä @Shara n sirosta masusta ois voinu päätellä, että noin hyvän kokoinen typy siellä majailee.

 

Kello viiden lääkkeiden (ja kohdun painelun ) jälkeen ei meinaa enää uni tulla, joten jospa yrittäisin kirjoittaa synnytyskertomusta. Kirjoitan kännykällä, joten pahoittelut typoista/epäloogisuuksista (ja pituudesta, kirjoitan kaiken mitä muistan niin että saan itsekin asiaa käsiteltyä)

Mun "piinani" alkoi oikeastaan jo ti-ke-yönä, kun supisteli kovaa viitisen tuntia, enkä saanut nukutuksi kuin pari tuntia aamuyöstä. Aamulla herätessä vauva oli vaisu, niin lähdettiin käymään synnytyspäivystyksessä. Siellä kaikki oli ok, ja käsikopelolla kätilö/hoitaja antoi painoarvioksi noin 4 kg (rv 40+3). Lähdettiin kotiin hyvillä mielin.

Seuraavana yönä supistukset alkoi uudelleen, kivuliaina. Aamun neuvolassa olin tosi huonovointinen, ja sovittiin neuvolatädin kanssa että mikäli synnytys ei käynnisty, mulle soitellaan sieltä perjantaina ja tehdään lähete käynnistystä varten. Supistelut jatkui tosi kipeinä koko päivän, olin ihan hajalla ja mietittiin miehen kanssa mitä tehdä. Välillä supistusten välillä oli vähän pidempiä taukoja, mutta noin kello yhdestä eteenpäin suurin osa tuli noin 5-7 minuutin välein. Soitin sitten synnärille seitsemän aikaan, josta tuli perinteiset ohjeet että saa toki tulla näytille, mutta luultavasti passittavat kotiin odottelemaan avautumista. Siinä kohtaa olin jo tosi väsynyt, joten päätettiin kuitenkin lähteä näytille, jos saisin edes jotain kivunlievitystä jonka avulla saisin levättyä. Oltiin varauduttu siihen että kotiin palataan, mutta otettiin varmuudeksi sairaalakassit mukaan.

Sisätutkimuksessa joskus vähän vaille klo 21 olin 2 cm auki, ja vaikka supistukset ei piirtyneet käyrälle (tuntuivat lähinnä selässä ja ihan alavatsalla), hoitaja näki että olen kipeä. Hän ehdotti että otan TENS-laitteen käyttöön, ja että kävellään miehen kanssa sairaalan käytäviä pari tuntia tilanteen edistämiseksi. Näin tehtiin, ja oli kyllä elämäni pisimmät kaksi tuntia. Vähän väliä supisti äärettömän kipeästi, välillä TENS auttoi, välillä ei. Kävelyn jälkeen uusi tutkimus: yhä samat surkeat 2 cm auki, ja meinasi itku päästä kun sattui niin paljon ja mitään ei tapahdu. Hoitaja ehdotti kipupiikkiä ja että jäädään tarkkailuhuoneeseen yötä viettämään. Otin piikin noin klo 23 kiitollisena vastaan, ja se vei supistuksen pahimman terän pois - tiedostin että supistaa, mutta en enää jähmettänyt koko kroppaa supistuskivuissa. Unta en kuitenkaan saanut.

Kello taisi olla noin kaksi, kun supistukset alkoivat lyödä kipupiikin läpi, ja tärisin kivuissa. Sisätutkimus, jossa ei juuri muutosta: auki yhä vain vähän reilut 2 cm. Saatiin lupa siirtyä synnytyssaliin parempaa kivunlievitystä varten. Salissa sain klo 3 uuden kipupiikin ja aamuksi tilattiin epiduraali. Pahimmat kivut väistyivät hetkeksi. Ilokaasua kokeilin myös, mutta en oikein saanut siitä mitään iloa. Lähinnä se auttoi keskittymään hengittämiseen.

Tästä eteenpäin kellonajat alkaa olla vähän hämäriä. Aamuun mennessä olin kuitenkin auennut noin neljään senttiin, ja sain epiduraalin yhdeksän aikaan. Halleluja sitä oloa, oli lämmin ja hyvä ja aamupalakin maistui. Olin käytännössä paastonnut siihen asti, kipeänä kaikki etoi. Myös kalvot puhkaistiin samoihin aikoihin, ja aloin olla jo toiveikas tilanteen suhteen - kyllä tästä selvitään!

Yhdentoista aikaan oli taas sisätutkimuksen aika, enkä ollut edennyt neljästä sentistä mihinkään. Epiduraalin vaikutus alkoi hävitä, kivut oli järkyttävät ja olin epätoivoinen kun synnytys ei etene. Unta en ollut saanut hetkeäkään. Tehtiin päätös oksitosiinitipasta, jota tuli sitten laittamaan oikein lääkäri, kun suostuin samalla osallistumaan tutkimukseen jossa tutkitaan pitkittynyttä synnytystä ensisynnyttäjillä.

Ennen kuin oksitosiinia ehdittiin laittaa, alkoi vauvan sydänäänet laskea jokaisen supistuksen myötä tasolle 50 - 70. Olin juuri saanut epiduraalin lisäannoksen joten en tuntenut supistuksia, niin jouduin aina monitorista seuraamaan milloin supistus tulee ja sydänäänet laskee, ja hengittelin silloin lisähappea jotta vauvan hapensaanti turvaantuu. Lääkäri yritti pitkän aikaa ottaa vauvan päänahasta hapetusnäytteitä, mutta vauvalla oli niin paljon tukkaa ettei laadukasta näytettä saatu love. Pää oli kuulemma tosi matalalla. Oksitosiinia ei sitten uskallettu aloittaa sydänäänien laskun vuoksi, mä junnasin yhä 4 - 5 sentissä ja ilman oksitosiinin apua vauva ei ulos kuulemma tulisi. Päätös kiireellisestä sektiosta tehtiin noin klo 12.30.

Sitten alkoi tapahtua. Iskettiin antibioottia, join sitraattia ja sitten mentiin. Puudutus onnistui nopsaan ja sektio oli jo ehtinyt alkaa ennen kuin mies ehti paikalle, joutui raukka näkemään mut vatsa avoimena. Huone oli täynnä porukkaa. Sitten henkilökunta alkoi puhua "hankalasta ulosotosta" ja soittelemaan lastenlääkäreille: vauvan pää oli tosi matalalla ja tiukasti kiinni kanavassa, vauva oli iso ja mun kohtu supisteli voimakkaasti, eikä vauvaa meinattu saada ulos. Hoitajat kävivät vuorollaan painelemassa mahaa, vauvaa kiskottiin ulos ja koko leikkauspöytä heilui. Sain ilmeisesti Nitroa kolmeen otteeseen jotta kohtu rentoutuisi. Lopulta lääkäri sai vauvan pään irrotettua kanavasta ja vauva muljahti ulos klo 12:55. Joku sanoi mulle nopeasti että "vauva on säikähtänyt maailmaantulosta", ja sitten vauvaa lähdettiinkin viemään virvoitteluun. Mies pääsi mukaan, mä jäin parsittavaksi. Olo oli tyhjä ja outo, en ehtinyt nähdä vilaustakaan vauvasta enkä tiennyt onko kaikki hyvin, ja henkilökuntaa jota en ollut nähnytkään ramppasi onnittelemassa. Mies tuli hetken päästä takaisin ja kertoi kaiken olevan ilmeisesti ihan ok, vauvan hengitys oli vähän rohissut ja lapsi menee siksi osastolle seurantaan (ei sentään teholle). Mitat oli tosiaan 56 cm ja 4585 g, ja kaikki vauvan ja mut nähneet ihmetteli ja kauhisteli miten tosiaan mun pienehköön vatsaan oli mahtunut noin paljon vauvaa. Puhuivat kuulemma myös, ettei vauva olisi koostaan, ilmeisesti mun anatomiasta ja kohdun voimakkaista mutta tehottomista supistuksista johtuen ikinä tullut kunnolla alakautta.

Ompelun jälkeen meidät työnnettiin pieneen, kuumaan valvontahuoneeseen missä meinasin saada paniikkikohtauksen. Ahdisti spinaalin puuduttamat jalat ja niiden liikkumattomuus sekä meidät yllättänyt, ei ihan rutiinisti mennyt sektio. Sanoin miehelle että "ei tunnu miltään", mies luuli että puhun kivuista ja sanoi että "hyvä", johon osasin sanoa vaan hiljaa että "ei siis mitenkään hyvällä tavalla". Yritin ajatella että nyt meillä on vauva, mutta en saanut kuitenkaan siitä ajatuksesta kunnolla kiinni.

Lopulta jalat alkoivat toimia, päästiin miehen kanssa perhehuoneeseen, mies kävi lastenosastolla katsomassa vauvaa ja mun mieli alkoi kirkastua. Sain syötyä, lypsin hyvän määrän ensimaitoa vauvalle jonka mies kävi heti syöttämässä. Kahdeksan aikaan illalla sain luvan käydä katsomassa vauvaa pyörätuolissa ja ihan omaltahan se näytti Pääsn vähän koskemaan pehmoisia sormia ja poskea. Vieläkin vähän pelottaa jos pitkä ja rajusti päättynyt synnytys aiheutti vauvalle jotain ongelmia, mutta ilmeisesti kuitenkin hapetus oli koko ajan riittävää, vauva on virkeä ja syö hyvin, itkee ja kakkaa Kai meille olisi tässä kohtaa kerrottu jos olisi syytä olla huolissaan.

Synnytyksen kokonaiskesto oli 23 h 54 min. Aikamoinen urakka, onneksi sektiopäätös tehtiin lopulta nopeasti.

 

@Shara huh, on siellä ollut pitkä ja raskas synnytys, ja kun vielä ennen varsinaista synnytystä kipuilit pari vuorokautta niin en ihmettele yhtään, että tunnelmat oli sekavat vauvan synnyttyä vieläpä kun et ehtinyt häntä heti nähdä. Toivottavasti saat käytyä synnytystä sairaalassa läpi henkilökunnan kanssa eikä ensimmäinen synnytys jätä kovia traumoja. Varmaan mahdollisen seuraavan raskauden yhteydessä sun lantio kuvataan ja tehdään synnytystapa-arvio. Toivottavasti vauvalla kaikki hyvin ja pääsette pian samalle osastolle.

Mä olin yön vauvan kanssa kahdestaan potilashotellissa, käytiin aamuyöllä mittaamassa lämpöä ja kuunteluttamassa keuhkoja. Iltapäivällä labroja. Jos kaikki ok, ollaan toinen yökin täällä hotellissa ja mies ja tyttö tulee tänne myös yöpymään. On ihan luksusta oma hotellihuone. Vauva nukkunut muutaman tunnin kerrallaan(!), nyt odotan että herää syömään ja pääsen sitten itse aamiaiselle. Vauvaa ei saa viedä aamupalatiloihin niin jätän henkilökunnalle siksi aikaa. Ei siis päästäkään tänään kotiin kun pitää tehdä infektioseurantaa. Olin ensin pettynyt mutta tää hotelli on niin kiva ja kun sattui viikonlopulle niin ei haittaa kun saadaan koko perhe olla yhdessä.

Vähän vähäisesti sain nukutuksi mutta hyvin meni yö. Ihanaa kun muu perhe tulee puolen päivän aikaan. Rinnat aivan älyttömän kipeät kun vauva söi eilen heti synnyttyään melkein 3h ja sen jälkeenkin tosi pitkästi monta kertaa... Mutta kokeillaan lanoliinia ja rintakumeja.

Synnytyksestä lisää myöhemmin. Taisin kyllä päästä aivan liian helpolla...

Lumi ja poika 17h

 

@Shara Sulla ollut tosi rankan kuuloinen synnytys onneksi nyt kaikki paremmin!

@Lumi87 tuo potilashotelli kyllä kuulostaa niin mukavalta kun saa perheen kanssa siellä rauhassa olla! Toivottavasti rintojen kipu helpottaa!

Sain puhelimitse ohjeeksi putsata alkuun vedellä+vanulapuilla vauvan silmää tiheämmin. Nyt sitten rähmii toinenkin silmä Varmaan tänään jossain vaiheessa käytävä päivystyksessä hakemassa silmätippoihin resepti.
Lisäksi koko perhe flunssassa ja vauvakin ihan räkänen ja vähän lämpöä? (37,2 kainalosta). Ei ole meillä imetys suojannut flunssilta yhtäkään vauvaa.. Tukos sentään paranemaan päin, kipeä vielä, mutta kuumetta ei enää ole
Ja lisäksi vielä eilen jälkivuoto muuttui taas tuhruttelun sijaan runsaaksi. Hetken mietin alkoiko muka täysin kivuttomat menkat jo nyt, vaikka odottelen niitä vasta edellisten perusteella viikon päähän. Aamulla ulos tulikin sitten iso pala jotain.. Ei ole mitään kipuja vatsassa ollut, mutta nyt epäilyttää onko jotain jäänyt kohtuun

Nimeä ei olla edes ehditty miettimään, ja mitään ristiäis päivää olla päätetty. Vähän myös mietitty jos pitäisikin sittenkin nimiäiset ja katkaisisi tämän vain tavan vuoksi kastamisen..

Niin ja vauva on vaan vieläkin hyvin tyytyväinen, ei ole kertaakaan tarvinnut sylissä kannella huuvatana. Ei kyllä muutenkaan itke kuin ruuan ollessa pahasti myöhässä. Pientä uutta vauvakuumetta jo ilmassa, mutta saa nyt kyllä jäädä vain ajatukseksi

Mimmi & poitsu (huomenna) 4vko

 

@mimmi92 joo, tää hotelli on aivan huippu! Ja oli mahtavaa käydä hotelliaamiaisella itsekseen. Lounaan ja päivällisen saa valita a'la carte listalta näin viikonloppuisin. Pärjään ehkä. Toivottavasti saat silmätulehdusen putsaamalla hallintaan, mutta jos ei ala helpottaa niin vaatisin silmätipat. Meillä tytöllä oli 2vko:n iässä silmätulehdus johon saatiin tipat.

@aprikoosinkukka hienoa, että paino nousee ja ulkoilulupa tuli ja kaikki muutenkin hyvin. Siihen voi olla vaikea luottaa että maito riittää, mutta luottamus siihen kasvaa kun vauva kasvaa ja voi hyvin.

@Surusilmät hyvä että cuplaton toimii ja vaivat väheni!

 

Synnytystarinaa.

Mulla oli ollut jo viikkoja tosi vetistä valkovuotoa ja mahdollista limatulppaa tullut mukana viikon verran. Torstaina mietin, voisiko seassa olla myös lapsivettä, kun vuoto oli niin vetistä. Soitin synnärille, josta sanottiin, että kuulostaa hyvin epätyypilliseltä että niin harvoin vettä valuisi (noin 12h välein), että seuraile tilannetta. Pe-aamuna heräsin alushousut märkinä ja soitin taas synnärille, josta sanottiin, että tuskin on vettä, mutta tule näytille niin saat mielenrauhan kun testataan. Syötiin miehen kanssa aamiainen ja lähdettiin sairaalaan. Emmin koko sairaalakassin mukaan ottamista ja sanoin matkalla, että ollaan varmasti turhalla käynnillä mutta saadaanpa aloittaa viikonloppu rauhassa. Mieskin harmitteli, että matka on pitkä huviajelulle.

Ilmoittauduttiin päivystykseen ja vähän ajan päästä päästiinkin kätilön vastaanotolle. Otti lapsivesinäytteen ja streptokokkinäytteen. Yllättäen vesitesti oli positiivinen ja kätilö sanoi konsultoivansa lääkäriä, mutta todennäköisesti synnytys on saatava käyntiin kun vesien tihkuttamisen alusta saattoi olla jo useampi päivä. Lääkäriä odotellessa kätilö tutki kohdunsuun joka yllättäen oli 3cm auki ja kuulemma tuntui sellaiselta, että lähtee aukeamaan nopeasti. Vauvakin oli alhaalla.

Lääkäri tuli hetken kuluttua ja puhkoi kalvot klo 11.20. Sanoi, että 2h odotellaan supistuksia ja jos ne eivät ala, laitetaan oksitosiinitippa. Synnytyksen käynnistäminen oli ollut mulle jonkinasteinen pelko ja toivoin kovasti, että supistukset alkavat. Nousin sängyltä pystyyn ja vedet valuikin pitkin lattioita. Alle 10min. kuluttua tuli eka napakka supistus ja siitä niitä lähti tulemaan 3-5min. välein. Synnytys katsottiin käynnistyneeksi tästä hetkestä. Lähdettiin miehen kanssa vähän kävelemään ja käymään kahviossa. Oli vitsikäs kahviokäynti kun vähän väliä vesiä valui ja ravasin vessassa vaihtamassa siteitä, supistukset tuli tiheään ja oli jo tosi kipeitä ja jossain välissä yritin vielä syödä. Olin laittanut tensin kiinni heti kalvojen puhkaisun jälkeen ja se oli tässä vaiheessa ihan hyvä apu.

Palattiin takaisin päivystykseen noin klo 12.45 kun olin niin kipeä, etten pystynyt keskittyä enää mihinkään ja kävelin pitkin seiniä ja tiuskin miehelle. Kätilö soitti synnytysosastolle ja pian sieltä tuli kätilö meidät hakemaan. Käveltiin saliin super nopeasti supistusten välissä, joka oli tosi lyhyt ja tuntui ettei siinä välissä saanut yhtään kerättyä voimia. Tässä vaiheessa ainoa ajatukseni epiduraali, joka tilattiinkin saman tien.

Hoitaja laitteli tippaa ja pesi selkää ja sängyssä makaaminen oli aivan tuskaa. Kätilö sanoi, ettei viitsi tehdä sisätutkimusta kun olin niin kivulias, että sillä ei ole niin kiire. Lääkäri tuli todella nopeasti ja epiduraali oli laitettu klo 13.30 aikaan. Puudutus auttoi nopeasti ja olo oli taivaallinen. Verenpaine laski sen verran, että olo oli vähän hutera ja pötköttelin vajaan tunnin. Tässä välissä kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi mun olevan 6cm auki.

Yhtäkkiä tunsin kauhean kovan vessahädän tunteen ja menin käymään vessassa. Pöntöllä istuessa ajattelin, että mulla olisi isompi hätä. Mitään ei tullut ja soitin kätilön paikalle ja sanoin, että tuntuu kovaa painetta alapäässä. Tarkistettiin tilanne ja olin 10cm auki ja vauvan päätä jo näkyi. Oli aika ponnistaa.

Pyysin saada ponnistaa kontillani kun selällään ollessa paine oli aivan kauhea ja toisaalta tyttöä ponnistaessa en kokenut puoli-istuvaa asentoa kovin mukavana. Ponnistussuunta löytyi heti ja puudutuksen vaikutus oli ehtinyt jo aikalailla häipyä. Olin unohtanut, miten kamala paine ponnistaessa oikein onkaan. Tuntui ikuisuudelta ponnistaa päätä ulos, mutta kun se oli syntynyt, helpottui olo todella paljon. Ensimmäistä hartiaa sai vähän puskea, mutta toinen hartia ja loppuvartalo tulikin helposti. Ponnistusvaihe kesti 12min. Synnytyksen kestoksi tuli 3h 55min.

Vauva alkoi itkeä heti synnyttyään ja oli kaikin puolin täydellinen vauva. Napanuora oli kovin lyhyt ja se katkaistiin ennen kuin sain vauvan ihokontaktiin. On se vaan maailman ihanin tunne saada pieni vastasyntynyt iholle. Vauvan ollessa rinnalla tarkistettiin mun alapään tilanne, joka olikin tosi hyvä. Mitään repeämiä ei tullut eikä episiotomiaa onneksi tarvittu, mutta edellisessä synnytyksessä tehdyn episiotomian arpeen tuli pieni pinnallinen haava, jolle ei kuitenkaan tehty mitään. Tästä olin niin helpottunut, kun edellisen synnytyksen jälkeen olin järkyttävän kipeä ja meni kuukausia toipuessa. Nyt en ole tarvinnut ollenkaan särkylääkkeitä.

Oltiin salissa seurannassa 6h, joka täytyy olla ennen kuin voi siirtyä potilashotelliin. Mies lähti 5h syntymästä kotiin esikoisen seuraksi ja mä odottelin taksia. Tuntui hassulta siirtyä tilataksilla noin 300m matka. Hotellilla en meinannut saada millään nukutuksi kun ihmettelin uutta ihmistä ja vauva söi jatkuvasti. Nukuttiin yö vierekkäin iho ihoa vasten. <3

Tosiaan 2vrk ollaan nyt infektioseurannassa. Tulehdusarvo katsotaan ekan kerran vasta 1vrk iässä, toivottavasti siinä ei ole mitään ihmeitä. Lämpöä on seurattu ja se on ollut normaali ja kätilö sanoi vauvan olevan niin hyvävointisen oloinen että todennäköisesti kaikki on hyvin. Nyt tuli mies ja esikoinen hotellille ja huomenna kotiudutaan.

Synnytyksestä jäi tosi hyvä mieli ja lähinnä olo oli pöllämystynyt, kun kaikki kävi niin nopeasti. Kaikki kätilöt oli tosi mukavia ja lempeitä ja sairaalan toiminta tosi sujuvaa.

Lumi ja poju kohta 1vrk

 

@Lumi87 mukavasti ja nopeasti tuntuu menneen synnytys

Tässä nyt kun kaikilla aktiivisesti kirjoitelleilla ilmeisesti vauvat sylissä niin jatkoketju

https://kaksplus.fi/threads/joulukuun-pikkuiset-ihmeet-2017.2502483/