Joulukauhu iskee

["Tiuku"]

Lapsuuden traumat puskee päälle lujaa.
Kaikki joululaulut, koristeet, valot ja mainokset kaupoissa saa mut lähes hysteeriseksi. Kotona sentään saa olla rauhassa mutta ruokakaupassa käyminenkin on aika rankkaa kun yrittää itkua pidätellä..

Kaikki siitä johtuen että vanhemmat (alkoholisteja silloin molemmat) vielä paransi suoritustaan jouluisin. Oksenteli, sammui, tappeli, riehui, haukkui meitä lapsia ja toisiaan.. Sitten niitä sai kanniskella pihalta sisälle etteivät jäädy sinne kun sammahtivat hankeen. Sai kuunnella teininä olevansa hirveä huora (ilmeisesti neitsythuora vissiin sit) ja milloin mitäkin.
kaikki ystävät hehkutti silloin kuinka ihanaa on kun joulu taas tulee ja on lomaa koulusta yms. Itse olisin toivonut vaan olevani siellä helkutin koulussa tai että olisi saanut mennä ystäville..
Sitä se oli 16 joulua..

Nyt pitäii päättää että vietänkö joulun yksin kotona peiton alla syöden lääkkeitä vai hilaudunko appiukon kehotuksesta ja pyynnöstä heille syömään ja olemaan senkin uhalla että saan hysteerisen itkukohtauksen ja saan selitellä (tai olla selittämättä) omaa käytöstäni puolelle suvulle..
En tiedä mikä laittaa mut käyttäytymään näin. En ymmärrä omaa reaktiotani. Että surenko mennyttä, pelkäänkö mennyttä, olenko kateellinen että toisilla on mennyt paremmin vai mitä?
Ehkä joku vuodenaikamuisti tökkää olon tämmöiseksi. Alkaa joulukuun alussa ja hellittää vuodenvaihteessa.

Kysymykseni siis on että kuinka te tekisitte?

Ps. Anteeksi sekava teksti, tunneryöppy pistää nupin sekaisin.

 

[Orion-]

Varmaan paras ois vaan mennä sinne appilaan joulua viettämään, ja saada se kohtaus jos se on tullakseen. Ehkä se auttais jos saa kokea ihan normaalin lämminhenkisen joulun? Ehkä vaikka puhuaki traumoista?

Vaikka tuskinpa ite menisin...ei ois tarpeeksi rohkeutta... Pelkäisin sitä tunteiden näyttämistä.
Usein sitä vaan pitäis mennä pelkoa päin...

 

["Tiuku"]

Kahtena edellisenä jouluna olen piipahtanut syömässä, sitten painellut kotiin vauhdilla. Nyt sitten appiukko alkoi tenttaamaan että jäisinkö pidemmäksikin aikaa ja itkuhan siinäkin jo pääsi. Meillä on tosi lämpimät välit ja vähän sainkin kerrottua että miksi se joulu on niin kova pala purtavaksi. (niinku monet muutkin asiat) ja sanoi ymmärtävänsä ja sitäkin suuremmalla syyllä haluaisi että menisin heille muutakin kuin pikaisesti syömään enkä olisi yksin kotona. Miehelle olen antanut vapautuksen että saa vapaasti jouluna olla perheensä kanssa eikä tarvitse mua kotona olla paapomassa. En halua sille mitään pahaa mieltä.

Ehkä pitäisi siis vaan tarttua asiaan ja viettää sitä joulua (kuusi joulua kuitenkin vierähtänyt jo muualla kun omien vanhempien kanssa, elikkäs siis yksin peiton alla) ja jättää se muu suku omaan arvoonsa. En mä niille ole velvollinen selittämään

 

[muppa]

Jos vaan jaksat, niin mee appiukon luo luomaan uusia hyviä joulumuistoja.

 

["poikia3"]

Kuvauksestasi päätellen minä menisin, en antaisi vanhempieni pilata vielä tuleviakin jouluja sillä, että ne pitäisi viettää yksin peiton alla. Ymmärrän, että on vaikeaa ja raskasta, mutta olisi varmaan hyvä yrittää hakea miellyttäviä kokemuksia jouluksi vanhojen muistojen sijaan. Tehdä joulusta jotakin ihan muuta, mitä se lapsuuden kodissasi on ollut.

 

[-.-]

Menisin, jos olisin appiukon ja muun suvun kanssa läheisiä.

Oletko muuten hakenut ammattiapua? Tuo kannattaisi "puhua pois päiväjärjestyksestä", ettei loppuelämäsi joulut ole tuollaisia.

 

[onk0]

onpas sulla ihana appiukko!!mene ihmeessä ja nauti jo joulusta, olet sen ansainnut!!

 

["Tiuku"]

Kiitos kaikille kannustavista viesteistä!

Joulu oli ja meni, appiukon työnä oltiin ja suuremmilta itkukohtauksilta vältyttiin! Mahtava olo!! Oon todella onnellinen.