Jotenkin tosi surullista: 3v kummilapselleni ei järjestetä edes synttäreitä..

[sirissa]

Tuntuu hirveän surulliselta: lapsen äiti on hävinnyt elämästään lähes kokonaan, tapaavat satunnaisesti (onneksi edes joskus). Lapsi asuu isänsä kanssa, joka on työtön - asuvat pienessä kerrostaloasunnossa, eikä sinne kuulemma mahdu vieraita.

Minä kummina järjestin lapselle 2-vuotis synttärit kun asuimme vielä samalla paikkakunnalla - nyt asun oman perheeni kanssa 500km:n päässä, joten en tietenkään voi kutsua ihmisiä meille viettämään kummilapseni synttäreitä. Eli niitä ei ole.

 

[Ken guru]

Onneksi synttäreiden väliin mahtuu 364 päivää, joten ei kai nyt yksien synttäreiden järjestämättömyys kenenkään elämää pilaa. 3v:lle kivat synttärit voi olla retki isän kanssa jäätelöbaariin tms.

 

[sirissa]

Onneksi synttäreiden väliin mahtuu 364 päivää, joten ei kai nyt yksien synttäreiden järjestämättömyys kenenkään elämää pilaa. 3v:lle kivat synttärit voi olla retki isän kanssa jäätelöbaariin tms.

Puhuinko elämän pilaantumisesta? Ilmaisin sen, miten surettaa pienen tytön puolesta Omilla lapsillani on muistoina kuvia kaikilta synttäreiltä ja ihmisistä heidän ympärillään, jotka välittävät.

 

[Keittiönoita]

Ehkä tällä lapsen isällä on mielikuva siitä, millaiset synttäreiden pitäisi olla. Eikä hänellä ole mahdollisuutta sellaisia järjestää. Pieni asunto tuskin on syynä siihen, että ei voi järjestää lainkaan synttäreitä. Nimittäin kummasti esim opiskelijat pystyvät järjestämään tupareita ja muita bileitä 20 neliön yksiöissäkin.

 

[Ken guru]

Puhuinko elämän pilaantumisesta? Ilmaisin sen, miten surettaa pienen tytön puolesta Omilla lapsillani on muistoina kuvia kaikilta synttäreiltä ja ihmisistä heidän ympärillään, jotka välittävät.

Mun pointti oli, että ei kannata surra muiden puolesta, kun ei okeasti tiedä edes onko mitään surtavaa. Nuo synttärit on ollut sulle tosi tärkeitä, näin jälkeenpäin katsottuna. Tuo tyttö elää oman näköistään elämää, eikä varmasti ns. kapaile sinun muistoja.

 

[Yh-äippä]

Meillä poika täyttää kohta vuoden. En tiedä tuleeko meille juhlia. Asunnosta se ei ole kiinni ja ruokapöydän ympärille mahtuu 10 henkeä. Ei vaan ole ihmisiä ketä kutsua. Mahdollisesti lapsen kaksi kummitätiä perheineen piipahtavat kahvilla, jos kiireiltä kerkeävät. Yksi kummipariskunta ei pidä yhteyttä, vaikka lupasivat pitää.

Ex mieheni (lapsen isä) erotti minut/meidät kaikista ystävistäni mitä mulla oli ennen kun hän tuli kuvioihin. Tai on mulla yksi ystävä joka kyselee jaksamistani, mutta hän asuu monen sadan kilometrin päässä, tyttäreni kummitäti. Hän ei ikinä ymmärtänyt sitä miksei mulla saa olla ystäviä.

 

[sirissa]

Mun pointti oli, että ei kannata surra muiden puolesta, kun ei okeasti tiedä edes onko mitään surtavaa. Nuo synttärit on ollut sulle tosi tärkeitä, näin jälkeenpäin katsottuna. Tuo tyttö elää oman näköistään elämää, eikä varmasti ns. kapaile sinun muistoja.

Aivan varmasti elää oman näköistään elämää ja se on ok. En ymmärrä tuota "kapaile sinun muistoja" - ei kai kukaan kaipaa toisen ihmisen muistoja, vaan omiaan.

Sinulla ei varmaan ole omia lapsia? Koska jos olisi niin ymmärtäisit mistä puhun. Kaikki tuntemani lapset pitävät valokuvien katselusta - kuten omanikin. Lapset tykkäävät muistella kuvien välityksellä tärkeitä hetkiä. Tuossa minä juhlin 1v- synttäreitä, kuvia katsotaan tarkkaan ja ylpeinä. Kummilapseltani jää tällaiset väliin

 

[sirissa]

Ehkä tällä lapsen isällä on mielikuva siitä, millaiset synttäreiden pitäisi olla. Eikä hänellä ole mahdollisuutta sellaisia järjestää. Pieni asunto tuskin on syynä siihen, että ei voi järjestää lainkaan synttäreitä. Nimittäin kummasti esim opiskelijat pystyvät järjestämään tupareita ja muita bileitä 20 neliön yksiöissäkin.

No, hyvä pointti tämäkin. Lapsen isä käytti syntymäpäivistä ilmaisua "nekin TAAS puskee päälle". En minäkään usko, että syy oikeasti on pieni asunto. Voisihan synttärit olla ns. kokkarit joissa on pientä suolapalaa tyyliin nauravat nakit ja perunasalaatti - ja vieraat seurustelevat seisten.

 

[sirissa]

Meillä poika täyttää kohta vuoden. En tiedä tuleeko meille juhlia. Asunnosta se ei ole kiinni ja ruokapöydän ympärille mahtuu 10 henkeä. Ei vaan ole ihmisiä ketä kutsua. Mahdollisesti lapsen kaksi kummitätiä perheineen piipahtavat kahvilla, jos kiireiltä kerkeävät. Yksi kummipariskunta ei pidä yhteyttä, vaikka lupasivat pitää.

Ex mieheni (lapsen isä) erotti minut/meidät kaikista ystävistäni mitä mulla oli ennen kun hän tuli kuvioihin. Tai on mulla yksi ystävä joka kyselee jaksamistani, mutta hän asuu monen sadan kilometrin päässä, tyttäreni kummitäti. Hän ei ikinä ymmärtänyt sitä miksei mulla saa olla ystäviä.

Kuulostaa tosi kurjalta tilanteelta. Entä lapsen mummit / vaarit / enot / tädit / serkut ?

 

["mama"]

ja mitähän se kenellekään muulle kuuluu miten tyttö ja isä synttärit viettävät? jos haluat mennä käymään ja viedä lahjan se aivan varmasti luulisi onnistuvan.

 

[---]

Aivan varmasti elää oman näköistään elämää ja se on ok. En ymmärrä tuota "kapaile sinun muistoja" - ei kai kukaan kaipaa toisen ihmisen muistoja, vaan omiaan.

Sinulla ei varmaan ole omia lapsia? Koska jos olisi niin ymmärtäisit mistä puhun. Kaikki tuntemani lapset pitävät valokuvien katselusta - kuten omanikin. Lapset tykkäävät muistella kuvien välityksellä tärkeitä hetkiä. Tuossa minä juhlin 1v- synttäreitä, kuvia katsotaan tarkkaan ja ylpeinä. Kummilapseltani jää tällaiset väliin

Kaikkea ei kannata surra.Lapsi ehtii viettää vielä monet synttärit.Elämässä on muutakin kuin syntymäpäivät.Ja minulla on 4 lasta.

 

[Ken guru]

Aivan varmasti elää oman näköistään elämää ja se on ok. En ymmärrä tuota "kapaile sinun muistoja" - ei kai kukaan kaipaa toisen ihmisen muistoja, vaan omiaan.

Sinulla ei varmaan ole omia lapsia? Koska jos olisi niin ymmärtäisit mistä puhun. Kaikki tuntemani lapset pitävät valokuvien katselusta - kuten omanikin. Lapset tykkäävät muistella kuvien välityksellä tärkeitä hetkiä. Tuossa minä juhlin 1v- synttäreitä, kuvia katsotaan tarkkaan ja ylpeinä. Kummilapseltani jää tällaiset väliin

Kyllä meillä vietetään latsten synttäreitä joka vuosi. Mutta edelleen, mun pointti oli, ja mitä tarkoitin on se, että voihan se olla että tytön isä järjestää hänelle jotain muuta kivaa synttäriksi, mitä sitten tykkää muistella erikoisena tapahtumana vanhempana.

En siis vähättele kenekään synttärikuvia, vaan tarkoitin että tuo 3v on tabula rasa synttäreiden vieton suhteen, ja hänelle saattaa tulla ihan eri tavat viettää niitä, kuin isossa juhlapöydässä, ja nämä muistot voivat olla ihan yhtä hyviä ja rakkaita hänelle, kun sulle sun synttärimuistot.

 

["vieras"]

Sinulla ei varmaan ole omia lapsia? Koska jos olisi niin ymmärtäisit mistä puhun. Kaikki tuntemani lapset pitävät valokuvien katselusta - kuten omanikin. Lapset tykkäävät muistella kuvien välityksellä tärkeitä hetkiä. Tuossa minä juhlin 1v- synttäreitä, kuvia katsotaan tarkkaan ja ylpeinä. Kummilapseltani jää tällaiset väliin

Meillä kyllä lapset hyppivät ne synttärikuvat lähinnä ohi. Paljon mielenkiintoisempia ovat, että tuossa minä olen vaahtokylvyssä tai tuossa minä teen sitä ja tätä tai katso miten pöhkön näköinen minä olen tuossa kuvassa. Vielä mielenkiintoisempia ovat kuvat, mistä heillä itsellään on todellisia muistikuvia (yksikään ei kyllä muista yksivuotissynttäreitään). Eikä olla edes joka vuosi pidetty mitään sukulaissynttärijuhlia, eivätkä ole niitä erityisesti kaivanneetkaan, riittää että sukulaisia tapaa jossain vaiheessa. Tärkeää on saada syntymäpäiväkakkua ja -lahjat perheen kesken. Vanhin noista on 15 v.

Kirjoituksestasi kuultaa selkeästi, että ne syntymäpäiväjuhlat ovat erityisen tärkeitä juuri sinulle ja siirrät tuon saman lapsiisi. Kukin juhlii omalla tavallaan. Tunnen ihan tyytyväisiä jehovan todistajiakin, jotka eivät koskaan vietä syntymäpäiväjuhlia, koska se ei kuulu heidän uskontoonsa.

 

[Madicken04]

No, meillä ei ole joka vuosi vietetty synttäreitä, moninaisistakin syistä. Esikoisen 6v synttärit muuttuivat andys's lekland-keikaksi (paikallinen hoplop) kaverin kanssa ja kakkosen 5v synttärit olivat lahja ja shoppailureissu sekä kakkukahvit parin lähimmän kanssa.

Täytyy nyt katsoa jos ensi vuonna innostuisi taas.

 

["hmmm"]

Puhuinko elämän pilaantumisesta? Ilmaisin sen, miten surettaa pienen tytön puolesta Omilla lapsillani on muistoina kuvia kaikilta synttäreiltä ja ihmisistä heidän ympärillään, jotka välittävät.

meillä on järjestetty lapsille synttärit joka vuosi, kuvia en ole muistanut ihan joka vuosi räpsiä.. onkohan mun lapseni nyt sitten onnettomia aikuisina kun tyhmä äiti ei ikuistanut heidän onneaan joka vuosi..hyi minua!

oma tyttöni ei halunnut viime vuonna synttäreitä viettää perinteiseen tapaan, valitsi elokuvan,hoplopin ja yhden kaverin yökylään kera herkkujen.

 

["äippä"]

Anna sinä jokaisen viettää juhlansa sillai kuin haluaa.
Minun eräs tuttavani viettää oman poikansa synttärit aina jossakin maailmalla (muumimaa,puuhamaa,linnanmäki särkänniemi yms.)
Koskaan tuon pojan synttäreillä ei luonnollisesti ole kavereita mukana vaan ihan oma isä ja äiti.
Se on ehkä heidän tapansa viettää synttäreitä ja mikä minä siihen olen sitten ihmettelemään.
Me taas vietämme lapsen synttärit joko kotona lapsen kavereiden ja aikuisten kesken kakkua syöden ja ohjelmaa keksien ja ompa meiläkin kerran otettu laiskan kaavan mukaan lapselle isommat kaverisynttärit hoplopissakin
-Kuka sitten on sanomaan mikä on OIKEA tapa juhlia lapsen synttäreitä?

 

["vieras"]

[QUOTE="äippä";24682144]
Minun eräs tuttavani viettää oman poikansa synttärit aina jossakin maailmalla (muumimaa,puuhamaa,linnanmäki särkänniemi yms.)
Koskaan tuon pojan synttäreillä ei luonnollisesti ole kavereita mukana vaan ihan oma isä ja äiti.
[/QUOTE]
Näin meilläkin on usein kuopuksen kanssa, mukana ovat tietysti vielä isommat sisarukset. Synttärit ovat aina kesälomakaudella ja usein ollaan jossain muualla kuin kotosalla silloin. Jos kaverisynttäreitä pitää, niin ne täytyy sitten pitää aina reilusti etuajassa tai sitten reilusti jälkikäteen.

 

["vierailija"]

voit tätinä siitä huolimatta lähettää hänelle kauniin ikimuistoisen lahjan. Vai tarvitko sen kaveriksi pannullisen kahvia ja muut paakkelsia.