Me vietimme kerran joulun siskon perheen luona niin, että mukana oli sisarukset perheineen, isovanhemmat, anoppeja ja appeja, serkkuja, setiä, tätejä. Oli niin hirveä aatto, sellaista teennäistä olemista ja hymyilyä, että kummasti sen jälkeen kaikilla on ollut "muita suunnitelmia" kun sisko on alkanut koko suvun joulusta taas puhumaan. Sisko oli googletellut ohjeita modernimpaan jouluun ja pöytä täynnä tuntemattomia hienosti aseteltuja väkerryksiä, joista oli maku kaukana. Jokaiselle omat paikkalaput pöydässä hienosti askarreltuna ja lähtiessä saatiin jotkut pikkupussukatkin, missä oli jotain hienoa teetä ja mitä lie muuta. Lasten lahjojen avaus oli ennalta määritelty show ja lähes jokaisen lahjan avattuaan oli muksujen pysähdyttävä hymyilemään kameralle. Kaikki lähtivät etuajassa pois, jonkun oli tarkoitus jäädä yöksi mutta muuttikin suunnitelmansa päivän edetessä ja lähti muualle. Lapset odottivat vain kotiinpääsyä ja rentoilua omassa porukassa, otti niillekin koville kun aikuiset keskittyy toisiinsa ja toiset lapset niin eri ikäisiä ettei oikein juttua irronnut. Sen kilpahuudon jälkeen kotona lapset nautti, kun sai olla perheensä kanssa, ei tarvinnut kilpailla huomiosta eikä olla koko suvun tuijotettavana vaan saivat rauhassa availla loppuja paketteja ja nauttia niistä lahjoistaan.
Mä miellän nämä "koko suvun" joulunvietot juuri tämmöiseksi, esittämistä, edustamista ja kulissia. Ja nimenomaan sille omalle suvulle esittämistä. Ostetaan tietyt servetit ja tehdään tietyt ruuat joista kukaan ei pidä, näyttääkseen sukulaisille "jotain". Koti laitetaan kuntoon, ajatellen sukulaisia jotka tulee kylään. Muksut puetaan vaatteisiin, joihin ei todellakaan puettaisi jos se Hilma-täti ei tulisi jne.
Isovanhemmat viettää meillä joulun, sen enempää sukua emme luoksemme kaipaa emmekä itse lähde enää aikatauluttamaan joulua kenenkään luona kyläilyillä.