Jotain on mennyt pieleen, jos nainen puhuu vain lapsestaan...

...siitä, kuinka pitkään on syytä imettää, mitkä kurahanskat ovat parhaat, minkä väristä kakkaa lapsi tuottaa ja mitä lapsi on milloinkin oppinut.

Erityisesti imetyskeskustelu kummastuttaa minua suuresti, vaikka itsekin olen imettänyt ja lapsia saanut. En vain voi ymmärtää, minkälaisen roolin yksi lapsen ruokintamuoto on saanut, ja miten siitä jaksetaan verissä päin taistella.

 

Olen niin samaa mieltä. Kuin lapset, imetys, perhepedit... olisivat kaikki elämä. Elämässä on niin monta monituista asiaa jonka vuosi elää. Totta hitossa perhe on se suurin sisällöntuoja, vaan ei aino - ei ainakaan pitäis, minusta.

Asioita voi tehdä hyvin, ilman että niitä korostaa. Mä arvostan eniten äitejä jotka kulkevat oman perheen ehdoilla, ja muistavat myös itsensä. Niin että koko perhe on onnellinen, jokainen sen jäsen huomioon ottaen. Joskus vaan tuntuu että äidit pakenevat "Äiti-lapsi"-kuplaansa ja lakkaavat itse olemasta. Onhan se helpompaa elää toisen kautta...jossain kohtaa se vaan kääntyy vastaan, niin äitiä kuin lastakin. Ei ole yksi eikä kaksi anoppia jotka puuttuvat lastensa perheiden elämiin - kun ei ole muuta kuin se oma lapsi ja kun hän on lähtenyt, on ote kuitenkin yritettävä pitää tavalla tai toisella. Sen sijaan että elettäisiin omaa elämää. Mutta miten elää omaa elämää jos sen on lapsien synnyttyä "martyyrimaisesti" luovuttanut lapsilleen? Jos kaksikymmentä ja risat vuotta elää vaan lapsille, miten muuten osaa enää elää? Hyvin vaikeasti ja silloin väkisinkin tuppaa edelleen niiden joa aikuisten lasten elämään.

 

Syy miksi kartan perhekerhoja kuin ruttoa.

 

Mä taas elän varmaan tuossa "vauvakuplassa" . Oon niin rakastunut meidän pieneen iltatähteen :heart: . Luulen, että tää on vaan joku luonnon järkkäämä vaihe, jotta pieni saisi parhaan mahdollisen kasvualustan. Kyllä se napanuora katkeaa myöhemmin. Ja mitä tulee perhekerhoihin- ei täällä ainakaan mistään kakasta, rintaruokinnasta jne. keskustella

 

Täällä myös vauvahuuma menossa 3kk tytön kanssa. Hän on meidän esikoinen ja aivan ihana ja hänelle kerrotaan se ehkä 50 kertaa päivässä...

 

Nojoo, todella. Poistan kohta fb:stä yhden ystävän, kun sillä ei ole enää mitään muuta ilmoitusluontoista asiaa kuin "mennään kohta pirpanan kanssa prismaan <3" ja "tultiin just nuppunenän kanssa prismasta! <3 <3" Vaivaannun myös tilaisuuksissa joissa on paljon naisia, en ymmärrä itä kiihkeyttä, millä jokainen puolustelee omia kasvatusmetodeitaan, -eihän niitä kukaan ole tuomitsemassakaan. ...Yleensä käy niin, että muut naiset luulee mun olevan lapseton.

Ja vihoviimeisintä on se, kun törmää vanhoihin kavereihin baareissa, ja niillä on sellainen "äiti lähti vähän irrottelenmaan"-meininki, ja sit pitää tuopinkin äärellä puhua pelkistä lapsista.