Joskus vaan haluaisin olla "normaali"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja että sellaista
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

että sellaista

Vieras
Tai no, olenhan minä sinänsä normaali. Ei minulla ole diagnosoituna tai tiedossa mitään sellaista psyykkistä tai fyysistä vikaa, millä perusteella minua voisi pitää epänormaalina.

Mutta tunnen vain itseni niin oudoksi muiden naisten seurassa. Miksi minä en voi olla se normaali nainen, jota kiinnostaa vaatteet ja shoppailu, muista ihmisistä juoruilu ja oman parisuhteen vatvominen, mammailu (jos on lapsia), television saippuasarjat ja tosi-tv- ohjelmat, höystettynä sitten vaikka zumbatunneilla, laihiskeskusteluilla ja kaikella muulla mahdollisella, mitä normaalit päälle 35-vuotiaat naiset tekevät ja ovat kiinnostuneita.

Ja ketään ei kiinnosta mikään muu.
 
Olet väärässä seurassa, hanki uusia kavereita. Itse en tunne ollenkaan tuollaisia naisia, ei ketään tuttujani kiinnosta tuollaisista puhuminen - jaa, pari tyyppiä taitaa harrastaa zumbaa, mutta ei siitä oikein puhumista irtoa.
 
Eiköhän se ole jo kolmikymppisenä aika päästää teiniangstisesta "kun mä oon niin erilainen kuin nuo laumasielut" -asenteesta :) Samanikäisillä löytynee jo suurella osalla kaikenlaista elämänkokemusta ja sielunmaailmaa, vaikka kiinnostusten kohteiden joukossa olisikin nuo luettelemasi aiheet. Se on vaan omaa arkuutta tai laiskuutta jos ei sen läpi jaksa kaivaa. Voihan olla, että olet jonkin kerran jo yrittänytkin ja silloin on ollut huono tuuri. Turha on kuitenkin lähes kaikkia sen perusteella leimata.

Olen joskus miettinyt kavereiden kanssa kaupungilla jutellessa että jos kyseisen keskustelun perusteella minut tai meidät pistettäisiin johonkin nippuun niin saattaisi olla osoitteena se pinnallisten tyhjäpäiden kasti. Ja kuitenkin, ihan yhtä hyvin kykenen/kykenemme ns. "syvällisempiinkin" aiheisiin ja niitä harrastammekin, ehkä useimmiten niin ettei ole muita korvia kuulemassa.

Tervetuloa normaalien tallukoiden joukkoon! Täällä voi olla useampi kaltaisesi kuin luulitkaan :)
 
Täällä yks samanlainen, aina tuntenut itsensä ulkopuoliseksi. Ei kinnosta meikit, saippuasarjat, alennusmyynnit,juoruilu (omissa asioissa tarpeeksi miettimistä),en oo mikään supermamma joka pätee jollain lasten merkkivaatteilla ym..ihan "outolintu" siis
 
Olen ns,poikatyttö mutta en koe itseäni epänormaaliksi,meikit yms ei kiinnosta kyllä mä silti tulen näidenkin naisten kanssa toimeen. >Yritä tutustua sinun kiinnostusalueiden naisiin esi mkäymässä sellaisissa tapahtumissa jotka sinua kiinnostaa yms
 
Alkuperäinen kirjoittaja höpö höp;30107822:
Eiköhän se ole jo kolmikymppisenä aika päästää teiniangstisesta "kun mä oon niin erilainen kuin nuo laumasielut" -asenteesta :)

Ei tuossa ole mitään teiniangstia. Osa ihmisistä vaan on yksilöllisempiä.
 

Yhteistyössä