[QUOTE="a.p";25619207]Sepä se :/ Lapsi on vilkas,lyhytjänteinen,semmoinen muurahaisia pöksyissä. On myös itsepäinen,helposti loukkaantuva mutta myös nopeasti leppyvä. Jos joku on kivaa,on se superkivaa ja maailman parasta mutta jos joku on huonoa,on se kamalinta ja hirvein asia maailmassa sillä hetkellä. Ymmärrän täysin että isossa lapsiryhmässä tuollainen persoona aiheuttaa harmaita hiuksia,varsinkin joissain järjestystä vaativissa jutuissa.
Meillä ongelma on lähinnä se,että jaksaa kyllä keskittyä jos juttu on mieleinen,mutta semmosiin ei mielenkiinto riitä jotka ei oo lähellä omaa kiinnostuksenkohdetta. Lapsi ei ole väkivaltainen eikä puhu rumia tai uhkaile ja kavereita hänellä siellä on. Mun isoin huoli on lähestyvä kouluunlähtö ja niiden vaatimusten kanssa pärjääminen joita kouluikäiseltä jo odotetaan.
Koska tiedän millainen sähikäinen lapsi voi olla,niin olin lähinnä postiivisen hämmästynyt noista pitkin syksyä tulleista "hyvin meni,kiva päivä" -palautteista jotka sitten ilmeisesti eivät kaikilta osin pitäneetkään paikkaansa.[/QUOTE]
Minustakin olisi ollut tietysti oikein, jos lapsen päivästä olisi puhuttu rehellisesti. MUTTA, jos itse tietoistat lapsessasi nämä "ongelmat" keskittymisessä jne, oletko itse kysynyt, että miten nämä jutus sujuvat päiväkodissa? Varsinkin, jos sinua itsea huolestuttaa tämä lähestyvä kouluun lähtö?
Ja tarkoitukseni ei ole olla ilkeä tai mitään, mutta minusta vanhempienkin pitää olla aktiivisia, ottaa sellaiset ei-niin-mukavatkin jutus puheeksi. Pitääkö aina aloite tulla sieltä päiväkodin puolelta?
Ja mulla itselläni on tavallaan erityislapsi, eskari-ikäinen. Hänellä on puheen ymmärtämisevaikeudet sekä puhen viivästymä. Tempperamenttiäkin löytyy, turhautuminen saatta purkautua raivoamisena jne. Ja vaikka olen saanut paljon rehellista palautetta lapsestani, olen kyllä itsekin ottanut asiat avoimesti puheeksi.
