Jos tulisit nyt raskaaksi ja saisit tietää odottavasi kehitysvammaista lasta, mitä tekisit?

Mitä?

 

Abortin.

 

Ottaisin selvää sairaudesta ja valmistautuisin siihen hyvin, jotta osaisin parhaani mukaan hoitaa rakasta lastani.

 

Mielikuvitusleikki saattaa poiketa todellisuudesta, mutta nyt ajatellen, tekisin abortin.

 

Jos nyt tulisin raskaaksi, en haluaisi pitää lasta.
Syyt; taloudellinen tilanne. Kolme lasta. Ikä 31v.

Jos lapsi olisi kehitysvammainen, tilanne olisi sama.

 

Keskustelisin asiasta perusteellisesti puolison kanssa ja miettisimme mitä eri vaihtoehdot tarkoittaisivat elämäntilanteessamme.

 

En osaa vastata, mutta abortti olisi hyvin vakavasti harkittava vaihtoehto, ja kenties siihen päätyisinkin.

 

Abortti ehdottomasti.

 

Tekisin abortin.

 

Abortin, lapsen takia.

 

Riippuu täysin vammasta. Esim downin pitäisin varauksetta. Sen sijaan esim. 13- tai 18-trisomiasikiön abortoisin.

 

Synnyttäisin lapsen ja kantaisin vastuuni. Tosin helppoa on näin sanoa, kun käytössä on sattuneista syistä ns. tuplaehkäisy, joten tilanne olisi hyvin hyvin epätodennäköinen.

 

Mielikuvitusleikki saattaa poiketa todellisuudesta, mutta nyt ajatellen, tekisin abortin.

Komppi ja biitti.

 

Synnyttäisin lapsen ja kantaisin vastuuni. Tosin helppoa on näin sanoa, kun käytössä on sattuneista syistä ns. tuplaehkäisy, joten tilanne olisi hyvin hyvin epätodennäköinen.

Mikä on tuplaehkäisysi?

Meillä tuntuu vaikealta löytää luotettava ehkäisy...

 

[QUOTE="äiti kolmelle";29854336]Mikä on tuplaehkäisysi?

Meillä tuntuu vaikealta löytää luotettava ehkäisy...[/QUOTE]

Isäntä päätyi aikoinaan omalla kohdallaan vasektomiaan ja mulle sitten muutama vuosi myöhemmin asennettiin Mirena-hormonikierukka runsaita vuotoja hillitsemään.

 

Abortin tekisin jos se vain olisi mahdollista. Tämän sovimme jo ennen ensimmäisen lapsen yrittämistä, jotta sitten tosipaikan tullen ei joudu asiaa pohtimaan tunteiden vallitessa.

 

Abortti, on jo 2 lasta enkä haluu lisää, mut tervettä en pystyis abortoimaan, vammaisuus antaisi mun psyykkeelleni tekosyyn sille mitä tekisin... tai näin ainakin kuvittelen... toivottavasti en joudu näiden asioiden eteen todellisuudessa...

 

Riippuus vammasta. Jos vamma olis todella paha eikä lapsi pakosta edes elääsi kauaa synnytyksen jälkeen, niin tekisin abortin. Jos kyse olis esim. downin syndoomasta, niin pitääsin lapsen.

 

Tekisin? En mitään paitsi henkisesti varmaan stressaisin itseni pyörryksiin ja myös aikani surisin etten saa tervettä lasta, toivoisin pääseväni jo raskausaikana sinuiksi asian kanssa.

 

Abortin. En usko, että kauheasti tarvitsisi edes harkita.

 

Abortin varmastikin, mutta näin raskaana ollessa tuo on kauhea ajatus, ja kauheaa kirjoittaa. Ja todella toivon että piakkoin syntyvä vauva on terve.

 

Abortin. En usko, että kauheasti tarvitsisi edes harkita.

Sama. Ihan järkisyistä.

 

En ole perillä millaisia kehitysvammoja ultrilla, näytteillä oikeesti voidaan todeta...

Oman raskauden aikana muistsn kuitenkin lukeneeni monta keskustelua siitä, että olisi ollut tulossa täysin kehitysvammainen, mutta syntynytkin vanhemmille täysin normaslilta vaikuttava lapsi.

Mutta siis,, pystyykö ne siin sanomaan millanen kehitysvamma ja minkä asteinen.. ?
Itse luulen, että en abortoisi. Josseivat täysin varmasti pysty sanomaan jotain lapsen kannalta aivan kauheeta kidutusta elämältä..
Jos sanoisivat ettei ole elinmahdollisuuksia, synnyttäisin silti..

Kehitysvamma..joku..pärjäisimme miten pärjäisimme., hoitokodeista ottaisimme apua vastaan..
Tekisin myös lisää sisaruksia.

 

Abortin. Tekisin ylipäänsä, jos saisin tietää olevani raskaana!

 

Abortin tekisin joka tapauksessa, ei väliä olisiko terve vai vammainen.