Jos toinen ihminen imettäisi sun vauvaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kerpele
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Kerpele

Aktiivinen jäsen
07.09.2010
11 640
3
36
Pitkän ajatusketjun tuloksena tuli tänään mieleen aika kun en pystynyt imettämään esikoista. Imetin osittain 5 viikkoa, jonka jälkeen en pystynyt enää koska joka kerta oli niin kamalaa että pelkäsin vaan milloin joudun seuraavan kerran imettämään, huuto ja parku tuli kun vauva imi, rinnat vuosi verta ja menivät tosi huonon näköiseksi. Imuotetta yritettiin "opettaa" vauvalle, mutta se vaan pysyi vääränä, ilmeisesti.
Mulla on myös vertailupohjaa, koska kuopusta imetin vuoden päästä 4 kuukautta, eikä mitään vastaavia ongelmia ollut vaikka alku sattuikin ym. normaaleita imetyksen alun "ongelmia".

Muistin tänään sen kuinka hirveää oli lopettaa imettäminen ja olisin ollut valmis vaikka maksamaan jos joku muu olisi imettänyt lastani, tai pumpannut omaa maitoaan vauvalleni. Oonko mä jotenkin outo, vai onko jollain muulla ollut samanlaisia tuntemuksia?
 
Mulla on kyllä imetykset onnistuneet mutta kumpikin sai alussa vto:lla luovutettua maitoa. Ja siten voisinkin antaa ja mieluusti antaisinkin jos itseltä ei jostain syystä onnistuisi. Mutta toisen naisen rinnoille en haluaisi lastani antaa, kokisin sen liian..intiimiksi.
Ja tietty jos oltaisiin keskellä sotatilaa ja muuta vaihtoehtoa ei olisi kuin toisen naisen tissi niin sit, mutta normaalioloissa en antaisi.
 
mun kaveri joka asuu tossa lähellä ja lapsemme syntyivät parin kk välillä niin suostui luovuttamaan mulle maitoa pakkaseen ja itseasiassa kun oli jotain kampaajakäyntiä niin ja hän hoiti vauvaamme niin imetti myös lastani. Mielestäni se oli mukavaa. Itseltäni ei maitoa tullut tarpeeksi(tai sitten vain kuvittelen niinkuin jotkut fanaatikot väittää).
 
En osaa ajatella, että itse antaisin jonkun muun imettää vauvaani. Imetän tällä hetkellä 2v6kk ikäistä. Edellistä imetin 2v4kk ikäiseksi, mutta esikoista imetin vain 2kk. En ottanut mitään stressiä pulloruokkimisesta sen enempää kuin en ota stressiä siitäkään, että toisten mielestä minun ei pitäisi imettää enää taaperoa. Ei voisi vähempää kiinnostaa muiden mielipiteet.

Mutta vuosi sitten, kun veljeni vauva syntyi ja oli meillä tosi usein yötä jo ihan vauvana (ekan kerran 5 tai 6 viikkoisena) niin sovin veljeni vaimon kanssa, että jos ei muu onnistu niin saan imettää. Pulloruokinta kuitenkin onnistui niin en sitten imettänyt, mutta valmis olin siihen kuitenkin.
 
Mulla oli taas toisin päin, että maitoa olisi tullut vaikka kolmelle vauvalle. Ja mielelläni olisin niitä paria muuta siis siinä rinnalla vaikka imettänytkin. Jos vain olisin saanut makoilla vauvojen keskellä sen maitotulvani kanssa, ja joku olisi kokannut mulle välillä, se olisi ollut mulle hyvä juttu silloin. Kun ei mihinkään oikein edes kehdannut lähteä kun aina oli paidat märkinä ja rinnat tursusivat liivestä...
 
Eiköhän se lapsi korvikkeellakin kasva, vai tuliko sun lapsesta jotenkin vinksahtanut?

No onhan se vähän ku äitiinsä tullut ;)

No ei.. Kyse ei nyt ollutkaan siitä etteikö se olis kasvanut korvikkeella. Hyvin onkin kasvanut jne. Mitenhän mä selittäisin sen mitä tunsin... Ja varmaan tuntisin uudelleenkin jos en kykenisi vaikkapa seuraavan lapsen kohdallakaan imettämään? Mä tunsin epätoivoa siitä että mun vauva menettää jotain mitä sen kuuluisi saada.
 
Tämä ei varsinaisesti liity asiaan, mutta siskoni joutui kerran imettämään lastani, kun olin itse esiintymässä n. tunnin mittaisessa konsertissa, ja lapseni, joka oli täysimetyksellä tuolloin, oli sisarellani hoidossa keikan ajan. Sisarellani oli suurin piirtein saman ikäinen muksu, joten hänkin täysimetti tuolloin.

Lapseni oli alkanut karjua kuin syötävä kesken kaiken, eikä rauhoittunut ennen kuin oli saanut tissin suuhun. Oli kuulemma syönyt suurella halulla. :D
 
imetti meidän tyttöä kerran kun päästiin kotiin sairaalasta, koska multa ei vielä tullut maitoa. Hän myös pumppasi maitoa meille pakkaseen varalle. Meillä on samanikäiset lapset. Olihan se vähän ehkä outoa, mutta saipahan vauva masun täyteen.
Onneksi itseltäkin alkoi sitä maitoa tulla ja imetystä kestikin sitten 2v3kk.
 
Olipa mielenkiintoinen aloitus!
Ei ole tullut mieleenikään että joku muu imettää toisen lasta ja ensin mietin että ei tietenkään! Tuntuu kun ajatus olisi jostain keskiajalta :) Mutta miksipä ei... Odottelin kyllä jo heitä jotka tulee puolustamaan kiintymyssuhteita....
 
[QUOTE="vieras";22159500]Olipa mielenkiintoinen aloitus!
Ei ole tullut mieleenikään että joku muu imettää toisen lasta ja ensin mietin että ei tietenkään! Tuntuu kun ajatus olisi jostain keskiajalta :) Mutta miksipä ei... Odottelin kyllä jo heitä jotka tulee puolustamaan kiintymyssuhteita....[/QUOTE]

Kiitos :D Mä harvemmin uskallan tehdä tämäntyylisiä aloituksia juurikin siksi että välttyisin sonnan satamiselta niskaan. Otan sitä vastaan mieluummin IRL.

Mutta siis joo, silloin kun imetykseni ei onnistunut ja kaveri valitti vaan kuinka olo on ku lehmällä kun maitoa tulee ihan liikaa, niin tällainen ajatus pälkähti päähäni. En kuitenkaan uskaltanut kysyä häneltä maitoa, koska ajattelin että olen ihan pimahtanut. Toisaalta, itse näin tunnettuani ja muitakin samankaltaisiani epätoivoisia äitejä kohdanneena olisin itsekin valmis auttamaan jotakuta toista samankaltaisessa tilanteessa... Mä tulen kuitenkin varmasti tulevaisuudessakin olemaan niukkamaitoisten kastissa että ei pelkoa :D
 
Kyllähän vastasyntyneille annetaan sairaalassa luovutettua äidin maitoa. Eipä siinä ole eroa onko maito kiertänyt sairaalan kautta vai saisiko sen suoraa pakkaseen naapurin rouvalta.

Tosin äidinmaidonluovuttajan tule olla terve ja toimia hygienisesti kun pakastaa maitoa: pesee rinnat, kädet ja tietenkin pesee ja keittää pumpun irto-osat ja pullon. Näitä pitäisi kai vaatia siltä ystävältäkin, jos hän tarjoutuu luovuttamaan maitoa.

Meillä on kaksoset saaneet elämänsä alussa myös luovutettua äidinmaitoa kun olivat 6 vkoa sairaalassa ensin teholla ja sitten vastasyntyneiden osastolla. Olin todella kiitollinen äideille jotka jaksoivat luovuttaa maitoa!
 

Yhteistyössä