Minulla on tällä hetkellä menossa 6 päivän lapsivapaa. Kolme päivää menee töihin (vielä yksi lapsivapaan aikaisista työpäivistä jäljellä), yksi päivä siivoamiseen ja pyykkäämiseen. Yksi asia, mitä olen tänä aikana tehnyt poikkeuksellisen paljon on lenkkeily. Teen kaksi 8-13km:n lenkkiä joka päivä, koska lasten kanssa lenkit jäävät aina maksimissaan kuuteen kilometriin ellen saa hoitajaa lenkin ajaksi. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta.
Ei vielä varsinaisesti ole ikävä, mutta sellainen huoli on päällä koko ajan. Tiedän, että menevät tänään mummolan väen kanssa pilkille ja pelkään kuollakseni, että saan soiton hukkuneista pojistani (että me naiset osataankin olla stressikimppuja!). Ajavat enonsa kyydissä maastoautolla pitkin metsiä ja pelkään, että auto kaatuu ja musertuvat alle. Pelkään, ettei esikoinen saa tarpeeksi huomiota, kun isovanhemmat hössöttävät kuopuksen ympärillä. Pelkään, että pakottavat pukemaan liian paljon vaatetta päälle eivätkä suojele silmiä shampoolta, kun peseytyvät, eivät saa poikia kuriin ja hermostuvat, eivät muista kertoa jokapäiväisiä terveisiäni, eivät kerro, että äiti pyysi soittamaan (ovat koko ajan menossa eikä esikoinen pidä puhelinta mukana)...
Mutta kyllä minä oikeasti nautin tästä lapsivapaasta.