niin siinä on aikamoinen homma, ja siinä saa naapuritkin huvitusta oikeen urakalla , näin ainakin meilläpäin eilen :ashamed:
Mie aamulla hyräilin kiusallani Kai Hyttisen "Jos sä lipun nostat salkoon"-kappaletta, ja mies sit totes, että kaipa sen vois sinne sen lipun kiskaista.
Meillä sit kuitenkin oli joku lapsista (ainaan nuo ehtivät pahojen tekoon nuokin :/ ) kiskonut sen lipputangon narun ylös silleen, että se toinen pää oli siellä nupilla... No eihän sitä sieltä millään alas saa, siis helpolla ainakaan.
Mies sit päättäväisenä alkoi rakentaa välinettä, jolla saisi urkitettua kiinni siihen ylhäällä olevaan solkeen, johon se lippu siis kiinnitetään. Virvelin vapa (vai mikä lie sit nimeltään onkaan) oli pääosassa. Sen päähän viritettiin ilmastointiteipillä henkarista metallikoukku, jonka saisi ujutettua siihen solkeen. Mopinvarsi lisäpituutta vapaan antamaan, alle ensin tuoli, ja kun ei yltänyt, niin sit tikkaat lipputankoa vasten nojaamaan, ja mies tikkaille... ja erikoisella viritelmällään sohimaan osumaa siihen solkeen
Noin puolisen tuntia osumaa yritettyään, hän päätti vaihtaa stragediaa... jos siihen solkeen on kerran niin vaikea saada osumaa, niin ei auta muu kun kaataa lipputanko
Mie siinä jo kävin puhumassa, että anna nyt jo olla... ei sen lipun salkoon saaminen niin tärkeää ole. Mutta ei, se on saatava sinne... keinolla millä hyvänsä.
No... lipputangon mutterit, jotka siis pitää avata, että sen tangon saisi nurin, ovat niin ruosteessa ja jumissa, että eihän ne minneen aukea... eritotenkaan, kun välineet niiden avaamiseen eivät ole hääppöiset.
Ja ei kun tikkaille ja uudestaan husimaan sitä solkea sillä virveliviritelmällä
Tässävaiheessa tuosta oli jo ajanut ohi eräs naapuri kolmasti... jotain peltohommia tai jotainhan hää traktorillaan siinä ajeli... ja katseli meillepäin huvittuneen näköisenä. Kieltämättä miekin oisin huvittunut, jos mie näkisin jonkun naapureista husimassa lipputankoa tai jotain puuta virvelillä ihan tosissaan.
(Meillä siis lipputangon vieressä kasvaa isohko vaahtera.)
Lopultakin komea "Jees!" kaikuu pihalla, kun mies saa kun saakin sen henkarinkoulun ujutettua siihen solkeen. "Nyt hitaasti..." ja "Perk....!" Sinne jää nuppiin yhä killumaan niin se solki, kun henkarinkoukkukin, joka luiskahti irti virvelin päästä
Uusi koukku uudesta henkarista, ja taas tikkaille... Vartti töitä, ja sit on koukku taas soljessa kiinni, ja tälläkertaa saadaan solki narun kera alas.
Ja lopulta meillä lippu lepattaa salossa tuulen tahdissa =)
Tää naapuri ajelee yhä meidän ohi, edes-takas-edes-takas... ja jollain aikaa siinä jarruttaa traktorilla sen verran, että huikkaa miettineensä ensin, jotta mitä työ oikeen touhuatte, mutta nyt näyttää siltä, että olikin kyseessä vaan lipunnosto-sessio
Vaan eipä tässä vielä kaikki.
Maanviljelijöillä riittää ajeltavaa, totesin, kun mie sit illalla lähdin lippua salosta laskemaan
Se vaahtera siinä salon vieressä on levinnyt niin, että puolessavälissä salko on niinkun vaahteran sisällä tavallaan... oksat siis ulottuu molemmin puolin salon ohi. (Työn alla niiden oksien katkaisu.)
Mie sit lippua laskemaan kuitenkin, ja jostain kehittyi just sopivasti sellainen tuulenpuuska, joka tarrasi lippuun... ja sai lipun kietoutumaan kiinni sinne vaahteran oksiin :/
Mie koitan kiskoa... ja kiskoa... mutta kun lippu on jumissa, niin se sit on jumissa.
Eipä auta muu kun kiivetä sinne vaahteraan irrottamaan lippua
Mie könyän, ja könyän, ja pääsenkin hyvään oksaan, josta mie yllän urkittamaan lipun irti oksanhaarasta, johon se on takertunut.
Just kun mie saan lipun irti, ja alan suunnitella alaskapuamista, tää samainen naapuri ajaa meidän ohi
Huvittuneena, hyvin huvittuneena, hän huutaa: "Että pitäähän se olla traditio lippua laskiessakin, jos nostossakin!"
Ja mie myöntelemään, että "Juu... ettei elämä turhan yksoikoiseksi kävisi!" :ashamed:
Että näin... mutta mie sain lipun salkoon, vaikken mie sitä laulua aamulla hyräillessäni ihan tuollaista rumbaa siitä tarkoittanut
Mie aamulla hyräilin kiusallani Kai Hyttisen "Jos sä lipun nostat salkoon"-kappaletta, ja mies sit totes, että kaipa sen vois sinne sen lipun kiskaista.
Meillä sit kuitenkin oli joku lapsista (ainaan nuo ehtivät pahojen tekoon nuokin :/ ) kiskonut sen lipputangon narun ylös silleen, että se toinen pää oli siellä nupilla... No eihän sitä sieltä millään alas saa, siis helpolla ainakaan.
Mies sit päättäväisenä alkoi rakentaa välinettä, jolla saisi urkitettua kiinni siihen ylhäällä olevaan solkeen, johon se lippu siis kiinnitetään. Virvelin vapa (vai mikä lie sit nimeltään onkaan) oli pääosassa. Sen päähän viritettiin ilmastointiteipillä henkarista metallikoukku, jonka saisi ujutettua siihen solkeen. Mopinvarsi lisäpituutta vapaan antamaan, alle ensin tuoli, ja kun ei yltänyt, niin sit tikkaat lipputankoa vasten nojaamaan, ja mies tikkaille... ja erikoisella viritelmällään sohimaan osumaa siihen solkeen
Noin puolisen tuntia osumaa yritettyään, hän päätti vaihtaa stragediaa... jos siihen solkeen on kerran niin vaikea saada osumaa, niin ei auta muu kun kaataa lipputanko
Mie siinä jo kävin puhumassa, että anna nyt jo olla... ei sen lipun salkoon saaminen niin tärkeää ole. Mutta ei, se on saatava sinne... keinolla millä hyvänsä.
No... lipputangon mutterit, jotka siis pitää avata, että sen tangon saisi nurin, ovat niin ruosteessa ja jumissa, että eihän ne minneen aukea... eritotenkaan, kun välineet niiden avaamiseen eivät ole hääppöiset.
Ja ei kun tikkaille ja uudestaan husimaan sitä solkea sillä virveliviritelmällä
Tässävaiheessa tuosta oli jo ajanut ohi eräs naapuri kolmasti... jotain peltohommia tai jotainhan hää traktorillaan siinä ajeli... ja katseli meillepäin huvittuneen näköisenä. Kieltämättä miekin oisin huvittunut, jos mie näkisin jonkun naapureista husimassa lipputankoa tai jotain puuta virvelillä ihan tosissaan.
(Meillä siis lipputangon vieressä kasvaa isohko vaahtera.)
Lopultakin komea "Jees!" kaikuu pihalla, kun mies saa kun saakin sen henkarinkoulun ujutettua siihen solkeen. "Nyt hitaasti..." ja "Perk....!" Sinne jää nuppiin yhä killumaan niin se solki, kun henkarinkoukkukin, joka luiskahti irti virvelin päästä
Uusi koukku uudesta henkarista, ja taas tikkaille... Vartti töitä, ja sit on koukku taas soljessa kiinni, ja tälläkertaa saadaan solki narun kera alas.
Ja lopulta meillä lippu lepattaa salossa tuulen tahdissa =)
Tää naapuri ajelee yhä meidän ohi, edes-takas-edes-takas... ja jollain aikaa siinä jarruttaa traktorilla sen verran, että huikkaa miettineensä ensin, jotta mitä työ oikeen touhuatte, mutta nyt näyttää siltä, että olikin kyseessä vaan lipunnosto-sessio
Vaan eipä tässä vielä kaikki.
Maanviljelijöillä riittää ajeltavaa, totesin, kun mie sit illalla lähdin lippua salosta laskemaan
Se vaahtera siinä salon vieressä on levinnyt niin, että puolessavälissä salko on niinkun vaahteran sisällä tavallaan... oksat siis ulottuu molemmin puolin salon ohi. (Työn alla niiden oksien katkaisu.)
Mie sit lippua laskemaan kuitenkin, ja jostain kehittyi just sopivasti sellainen tuulenpuuska, joka tarrasi lippuun... ja sai lipun kietoutumaan kiinni sinne vaahteran oksiin :/
Mie koitan kiskoa... ja kiskoa... mutta kun lippu on jumissa, niin se sit on jumissa.
Eipä auta muu kun kiivetä sinne vaahteraan irrottamaan lippua
Mie könyän, ja könyän, ja pääsenkin hyvään oksaan, josta mie yllän urkittamaan lipun irti oksanhaarasta, johon se on takertunut.
Just kun mie saan lipun irti, ja alan suunnitella alaskapuamista, tää samainen naapuri ajaa meidän ohi
Huvittuneena, hyvin huvittuneena, hän huutaa: "Että pitäähän se olla traditio lippua laskiessakin, jos nostossakin!"
Ja mie myöntelemään, että "Juu... ettei elämä turhan yksoikoiseksi kävisi!" :ashamed:
Että näin... mutta mie sain lipun salkoon, vaikken mie sitä laulua aamulla hyräillessäni ihan tuollaista rumbaa siitä tarkoittanut