Jos saa lapset 30 ja 37-vuotiaana, onko saanut sinusta lapset kamalan vanhana?

  • Viestiketjun aloittaja lähettäjä.
  • Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";27938599]Ajat muuttuvat, oletteko miettineet sitä? Ennen oli tavallista, että naisia ei juurikaan kiinnostanut opiskelu tms., vaan lapset tehtiin parikymppisinä. Nyt ONNEKSI naisia kiinnostaa myös oma hyvinvointinsa ja koulutus ja lapsentekoikä on noussut. Enää ei ole mikään harvinaisuus, että ensisynnyttäjä on yli 30-vuotias, joten sen takia ei kannata paniikissa pukata niitä lapsia parikymppisenä ilman koulutusta :)[/QUOTE]

Juurihan tossa totesin että nykyään on onneksi yleisempää vanhemmat synnyttäjät.
 
Mulla samat kokemukset. Oma äiti tuntui todella vanhalta verrattuna kaverin vanhempiin ja hävetti. Ei tietty sit haitannut enää isompana. Äiti tosin sai sisarukseni alta 30v. Ite taas en sen mukaan suunnitellut ja nykyään on onneks paljon yleisempää 35+ synnyttäjät.
Isoveljeni häpeili "vanhaa äitiään", vaikka äitini sai hänet kypsässä 18v 2kk iässä! Lasten käsitys iästä on suhteellinen.
 
  • Tykkää
Reactions: Minni:)
"Entinen Ksantippa S."
Voi apua, kyllä mä ainakin elän elämäni pitäen ohjenuorana, että lapsieni ei tarvitse hävetä mua. Sen mukaan on hyvä suunnitella kaikki isot asiat.

Paitsi että liian myöhäistä ;)
 
Mielestäni 30v. sekä 37 v. on ihan normaalit iät saada lapsia. Tunnen erään ihmisen joka Hui Kauhee sai esikoisensa 38-vuotiaana ja hyvin jaksoi raskauden ja nyt pysyy tenavansa perässä =)
Meitä on niin monia, jotkut päättää tehdä lapsia ison katraan alle kolmekymppisenä ja kritisoivat vanhempia äitejä, toiset taas yrittävät mutta tulevatkin raskaaksi vasta reilusti yli kolmekymppisinä..
 
"vieras"
[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27938709]Voi apua, kyllä mä ainakin elän elämäni pitäen ohjenuorana, että lapsieni ei tarvitse hävetä mua. Sen mukaan on hyvä suunnitella kaikki isot asiat.

Paitsi että liian myöhäistä ;)[/QUOTE]

Valitettavasti et välttämättä pysty itse tähän vaikuttamaan koska lapset voivat hävetä mitä ihmeellisimpiä asioita. Minut ovat saaneet vanhempani nuorina mutta kyllä moni asia hävetti siltikin. Jotakin voi hävettää vanhempien köyhyys tai koulutuksen puute tai ihan mikä vaan. Itse häpesin esim. kun kaupasta ostettiin tarjouksesta tavaroita vaikka köyhiä ei kyllä olla oltu. Itse olen saanut lapset vanhemmalla iällä ja jos se jotain haittaa niin se on sitten ihan hänen ongelmansa, ei minun.

Tuohon jaksamiseen. Siskoni ovat alkaneet saamaan lapsia kun itse olen ollut 18-vuotta ja siitä sittenTuli lapsia tasaseen tahtiin. Kun vierailin heillä toivoin että lapset antavat minun nukkua pitkään koska olin aamuisin kovin uninen. Ja jos jouduin heräämään aikaisin niin päivä oli ihan pilalla. Jossakin vaiheessa kaikki kääntyi päälaelleen ja aloinkin olemaan aamuvirkku jne. Eli älkää yleistäkö ettei vanhempana jaksa enää lapsia. Vaikka siskojeni lapsia olen aina mielelläni hoitanut niin nuorempana nuo heräämiset oli ihan tuskaa. Mutta kun teillekin tulee ikää lisää niin moni huomaa että ei ne asiat ole ihan niin mustavalkoisia ja moni teistä joutuu syömään sanansa :).
 
"jada"
Ei todellakaan ole :) Kaikkien elämä ei nyt vaan mene sellaisen ulkopuolelta tuputetun ihannekäsikirjoituksen mukaan, missä lapsia voisi tai kannattaisi hankkia "parhaassa synnytysiässä" siinä parinkympin korvilla tai max 25-vuotiaana.

Esimerkiksi omassa kaveri- ja ystäväpiirissäni on hyvässä lykyssä pari naista, jotka ovat saaneet ensimmäiset lapsensa alle kolmekymppisinä. Valtaosalla kavereistani/ystävistäni on akateeminen koulutus ja akateemiset tunnetusti tekevät lapsensa vanhempina kuin ei-akateemiset. Siihen kun vielä lisätään ihmisten erilaiset elämäntilanteet -- opiskelu- tai työjaksot ulkomailla, useiden vuosien tahalliset tai tahattomat sinkkukaudet, lastentekoon soveltumattomat parisuhteet, jne. -- niin päästään äkkiä kolmenkympin vanhemmalle puolelle ennen kuin lastentekoa pystyy edes harkitsemaan.
 
"Jenis"
Mä sain lapseni 32- ja 35-vuotiaana ihan suunnitellusti, eli ei ole kamalan vanha. Nyt olen 38 enkä enää vauvaa alkaisi tehdä, mutta se johtuu lähinnä siitä että lapsiluku on täynnä, eikä iästäni.
 
"huvitus"
Minä sain ensimmäisen lapsen alle 25-vuotiaana ja ajattelin, ettei kenenkään tulisi enää yli kolmekymppisenä lapsia hankkia. Kolmekymppisenä ajattelin, että kyllä oma henkilökohtainen raja on 35, nyt taas ajattelen että se raja ois 40. Ehkä biologia tulee jo sitten seuraavan rajapyykin kohdalla vastaan. Enkä tarkoita, että hankkisin itse kuitenkaan lapsia nelikymppisenä, vaan useat ystävät on saaneet ensimmäisensä 30-35-vuotiaina ja useat toisia siinä vähän alle nelikymppisinä, alkaa olla hyvin tavallista.
 
"vieras"
37-vuotias:Ehdottomasti liian vanha.
30-vuotias:Jos ensisynnyttäjä niin on vanha,mutta jos jo entuudestaan lapsia ja on "tekemässä" viimeistä niin ihan ok.
Annahan perustelut, miksi minä olin liian vanha tekemään esikoiseni, kun olin 33-vuotias?

Ja mun taustaa: perusterve, hyvä koulutus ja ammatti, vakityöpaikka, hyvä mies, okt, kroppa kunnossa ja järki päässä.
 
ok
Mä sain ekan 30-vuotiaana, nyt 32 eikä toista ole tulossa lähivuosina. Olen mielestäni nuori, tosin en mikään nuori äiti :)
Eli ei. Ystävä sai ekan 44-vuotiaana, minun näkökulmasta tuntuu aika vanhalta, mutta itse kertoi, että on juuri hyvä ikä hänelle.
 
mmmm.....
Riskiraskaus. Yli 35 vuoden ikäisten äitien sikiöiden kromosomihäiriöiden riski kasvaa vähitellen. Yleensä tällöin on kysymys 21-trisomiasta eli Downin synroomasta, mongoloidismista.
 
"Entinen Ksantippa S."
Riskiraskaus. Yli 35 vuoden ikäisten äitien sikiöiden kromosomihäiriöiden riski kasvaa vähitellen. Yleensä tällöin on kysymys 21-trisomiasta eli Downin synroomasta, mongoloidismista.
Tuo m-alkuinen sana ei ole enää nykyään ihan korrektia kieltä.

Kai tiedät, että nykyään yllätys-downeja syntyy enemmän nuorille äideille, koska vanhemmat äidit jäävät herkemmin seuloissa kiinni ja ohjataan jatkotutkimuksiin.
 
mmmm.....
[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27939439]Tuo m-alkuinen sana ei ole enää nykyään ihan korrektia kieltä.

Kai tiedät, että nykyään yllätys-downeja syntyy enemmän nuorille äideille, koska vanhemmat äidit jäävät herkemmin seuloissa kiinni ja ohjataan jatkotutkimuksiin.[/QUOTE]

No, täällähän käytetäänkin yleensä onneksi niin korrektia kieltä...

Mutta riski on suurempi korkealla iällä synnyttäneillä. Yllätyksiähän aina sattuu!
 
"Entinen Ksantippa S."
No, täällähän käytetäänkin yleensä onneksi niin korrektia kieltä...

Mutta riski on suurempi korkealla iällä synnyttäneillä. Yllätyksiähän aina sattuu!
Riski kromosomivirheisiin on aina olemassa, jos raskaaksi uskaltautuu. Sitten jokainen saa itse päättää, miten riskiin suhtautuu. Ottaako keskenmenon riskin ja selvittää kromosomit, vai ottaako mitä annetaan. Itse olen sitä mieltä, että lapselle voi elämässään käydä paljon "pelkkää downia" kurjemminkin.
 
40 +
Nämä on niin turhia keskusteluja, ja ihmettelen, miksi näitä aina vain otetaan esiin. Liekö kyse nuorempien epävarmuudesta ja peloista? Kun saavuttaa vähän kypsemmän iän, tietyt epävarmuudet onneksi kaikkoavat.

Ei se niin pelottavaa ole se ikääntyminen :)
 
"Entinen Ksantippa S."
Nämä on niin turhia keskusteluja, ja ihmettelen, miksi näitä aina vain otetaan esiin. Liekö kyse nuorempien epävarmuudesta ja peloista? Kun saavuttaa vähän kypsemmän iän, tietyt epävarmuudet onneksi kaikkoavat.

Ei se niin pelottavaa ole se ikääntyminen :)
Siis kysymyshän on siitä, että 20+ -iässä moni tietää kaikesta ihan kaiken. Mukaan lukien sen, kuinka vanhalta ja väsyneeltä tuntuu olla nelikymppisenä.

Mutta ihan yhtä arvokasta on nuoruuden tietäväisyys kuin vanhuuden tietämättömyyskin. Vaiheita kaikki, ja useimmat meistä käyvät läpi jokaisen.
 
40 +
[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27939543]Siis kysymyshän on siitä, että 20+ -iässä moni tietää kaikesta ihan kaiken. Mukaan lukien sen, kuinka vanhalta ja väsyneeltä tuntuu olla nelikymppisenä.

Mutta ihan yhtä arvokasta on nuoruuden tietäväisyys kuin vanhuuden tietämättömyyskin. Vaiheita kaikki, ja useimmat meistä käyvät läpi jokaisen.[/QUOTE]

Totta puhut, ja myönnän itsekin olleeni melkoisen kaikkitietäväinen siinä parinkympin tienoilla :D
 

Yhteistyössä