Alkuperäinen kirjoittaja turha sittenkin:On ollu suhteellisen rankat kaksi vuotta.Meillä on kaksi alle 3 vuotiasta,jotka minä pääsääntösesti yksin hoidan,vaikka mieskin meidän kanssa täällä asuu.Mulla ei ole vapaa aikaa eikä harrastuksia.Tehtiin iso remontti ja koko kevään ja kesän ja vielä nyt syksylläkin minä hoidin yksin lapsia kun mies teki remonttia ja piti kyllä huolen siitä että sai myös vapaa aikaa.
Mä olen vaan uupunu ja musta tuntuu ettei mua arvosteta pätkääkään....tässä vaan jäävuoren huippu........
Tummennetut osuu minuunkin. Meillä on lisäksi eskarilainen. Kaikki olen yksin saanut hoitaa. Mies mielestään tehnyt tarpeeksi kun käyny töissä ja tuonu ruokarahat. iikko sitte meillä oli vakava keskustelu, joka alkoi siitä että minä halusin erota koska kaikki kotona ahdisti. Puhuttiin sitten asioita ja mies nyt osallistuu paljon enempi. Silti mulal on vielä sellanen ahdistunut ja väsynyt, masentunutut olo ja räjähtelen pienesti pienistä asioista. Kiroilen ihan hirveästi. Me ei nyt sitten erottu, mutta suhdetta kehitetään ja mulla kypsyy mielessä ajatus että taidan sittenkin olla sen verran ahdistunut ja masentunut että tarttis hankkiutua psykologille ja syödä niitä halvatun lääkkeitä.,..
Mitä maksaa kun käy psykologilla? lääkkeet?