Jos on 3-vuotiaana kömpelö, niin onko aina kömpelö.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mama_81
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mama_81

Vieras
Minun poika on aika kömpelö. Motoriikka vähän hakusessa. On aina ollut erittäin varovainen ja sellainen tarkkailuluonne. Ei esimerkiksi osaa hypätä tasajalkaa. Minä olin kai vähän tuollainen lapsena, mieheni oli kai tuossa iässä aika fyysinen. Mietin vaan, että onko se sitten niin, että jos tuossa iässä on motorisesti vähän vaisu, niin on sitä aina?

Lähinnä pohdin tätä siksi, koska tällä palstalla on monasti ollut juttua siitä, että henkisten ja älyllisten taitojen aikainen kehitys ei välttämättä korreloi kauheasti siihen miten kehittyneeksi lapsi lopulta tulee. Onko se sitten motorisissa asioissa sama?
 
Ei kai se sitä tarkoita..

Olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että ns. harkitsevammat ja herkemmät lapset eivät uskalla kokeilla asioita niin spontaanisti kuin rämäpäiset lapset, joten ovat siksi hieman vaisumpia motoriikan suhteen.

Itselläni on aivan hirveän vilkas ja rämäpäinen tyttö joka ei paljoa mieti tekemisiään, on aina ollut rohkea kokeilemaan kaikkea ja on siksi motorisesti niin "lahjakas". Hänellä myös erittäin korkea kipukynnys, jonka johdosta " mikään ei satu".
 
[QUOTE="veera";27094010]Ei kai se sitä tarkoita..

Olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että ns. harkitsevammat ja herkemmät lapset eivät uskalla kokeilla asioita niin spontaanisti kuin rämäpäiset lapset, joten ovat siksi hieman vaisumpia motoriikan suhteen.

Itselläni on aivan hirveän vilkas ja rämäpäinen tyttö joka ei paljoa mieti tekemisiään, on aina ollut rohkea kokeilemaan kaikkea ja on siksi motorisesti niin "lahjakas". Hänellä myös erittäin korkea kipukynnys, jonka johdosta " mikään ei satu".[/QUOTE]

Juu tuota olen miettinyt kanssa. Poikani tekee aika harvoin sellaisia sponttaaneja juttuja. Tuntuu, että aina vähän miettii. En ole sinällään mitenkään huolissani, lähinnä pohdiskelen. Itse olin kai samankaltainen.
 
Meillä pian 5vuotias tyttö on hiukan pyöreä ja ollut vähän kömpelökin pienempänä. Vaikkakin kaikki motoriset taidot on tulleet ns. ajoissa. Kävelemään oppi 11kk iässä.
Taidot on parantuneet huomattavasti kun kävimme temppujumpassa 2 vuotta. Ja mielestäni on myös tärkeää että lapsi löytää liikkumisen ilon jokatapauksessa vaikka olisikin vähän kömpelö. :)
 
Sepä on varmaan sellainen juttu, että kaikki kehittyvät harjoittelemalla. Se, joka onnistuu helposti, kokee homman miellyttäväksi ja innostavaksi ja harjoittelee yhä lisää. Se, josta taito tuntuu työläältä, ei innostu. Tämä koskee motoriikkaa, puhetta, lukemista, laulamista, yhteisleikkitaitoja. Toisilla laulaminen on hyvin luontaista, silloin siinä kehittyy helposti taitavaksikin.
Eli juoni ei ole useinkaan luontaiset taipumukset, vaan se, miten innostunut on.
 
Mun kokemuksen mukaan ei mene noin. Meillä oli 2-3 vuotiaana lapsi arka ja kömpelö. Toisinaan vähän nolottikin kun lapsi huusi kauhusta liukumäen vieressä. Nyt reilu 5-vuotiaana on todella rohkea. Kiipeää ihan mihin vaan, keinuu seisaaltaan ja hyppää, ajaa pyörällä kovaa kiviselläkin polulla. (Monelle varmaan normaali 5-vuotias, mutta meille näkyy todella iso muutos.)
 
mä olen ollut lapsena kömpelö ja olen sitä edelleen aikuisena. saataan mm.kaatua tasaisella maalla, törmäillä oven karmeihin eikä ole motorista koordinaatiota (aerobikki tai mikä tahansa jossa liikutetaan käsiä ja jalkoja samanaikaisesti - no no!). MUTTA silti mä olen urheillut paljon koko lapsuuteni ja koululiikunnassa pärjäsin melko hyvin useimmissa lajeissa (luistelu: ei).

omalla lapsella sama juttu hän käy toimintaterapiassa mm. motorisia taitoja kehittääkseen. on todella varovainen , ei tee mitään ennen kuin on varma. ja vaikka olis varma, saattaa silti mieluimmun pysyä aloillaan.

sen pointtaisin, että motorisilla vaikeuksilla ja oppimisvaikeuksilla on yhteys. kts. http://peda.net/veraja/vep/tietoveraja/erilainenoppija/oppimisvaikeudet/motoriset_ongelmat_ja_oppimisvaikeudet
 

Yhteistyössä