jos olisi pakko valita, niin olisitko äiti, jolla ei ole aikaa lapselle vai äiti, jolla ei ole aikaa itselle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jannika"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"jannika"

Vieras
A. äiti on yhden lapsen työssäkäyvä uraohjus. kotona on 5-vuotias tyttö. molemmat vanhemmat tekevät hullusti töitä ja lapsi viettää suurenosan ajastaan lastenhoitajan kanssa tai yksin.

B. äiti on suurperheen äiti. lapsia on 10, joista kaikki ala-ikäisiä. pakko on olla kotona ja hoitaa sekä mies että kaikki lapset.

kumpi ja miksi?
 
Helppo valinta. Olisin mieluummin äiti B.

Siksi koska A olisi äärimmäisen itsekäs vaihoehto. Vaikka joku voisi perustella, että tekemällä töitä kustantaa lapselleen kaiken materian mitä tämä voi tarvita, mutta se ei mitenkään korvaa läheisyyttä ja aikaa, jonka voi lapsen kanssa viettää. Veikkaanpa, että lapsetkin arvostavat sitten aikuisena enemmän sitä, että äiti oli läsnä heidän ollessaan lapsia.
 
Varmaan B. Mutta tavallaan olen sitä jo ilman että mulla on kymmentä lasta tai et miestä hoidan samalla, hoitelen sitä mutta en hoida. Mies ei ole koskaan paikalla ja lapset vaativat paljon huomiota ja niiden kanssa oloa. Sekä niillä on just uhma. Paha uhma.
Silti olisin B. Saan sentään olla lasteni kanssa ja nauttia siitä kun ne on pieniä. En haluaisi herätä joku päivä siihen etten tietäisi lasteni lempiväriä, lempi lastenohjelmaa, lempiruokaa.
 
Jos noista olisi pakko valita eikä saisi ottaa kompromissia, niin ilman muuta B. Tosin mä en ymmärrä miksi sitä miestä pitää hoitaa... Perusteluna se, että jos olisin A, mulla ei koskaan muodostuisi luontevaa suhdetta lapseeni ja se vaikuttaisi merkittävästi ennen kaikkea lapseni hyvinvointiin. Jos olisin B, lapset todennäköisesti voisivat ihan hyvin, heihin muodoistuisi hyvä ja luonteva suhde ja heillä oli turvallinen olo. Ottaisin sitä omaa aikaa sitten kun lapset eivät mua enää tarvitse.
 
A Vaihtoehto. Miksi etes hankkia lasta??Vaikka olis rahaa palkata hoitaja. Miten 5-v pärjää yksin????B Vaihtoehto KYLLÄ 10 lasta ja rakastava aviomies vielä iso maalaistalo.
 
Äiti A olisin. Vaikka äiti B on kotona, en tiedä kuinka läsnä hän ehtii olemaan hoitaessaan 10 alle kouluikäistä lasta. Pelkkään vaate- ja ruokahuoltoon uppoaa melkoisesti aikaa, saati sitten siivouksiin. Eli aika menee lasten perustarpeisiin vastaamiseen, ruoka, puhtaus ja uni. Kaikki muu onkin sitten ekstraa, johon ei aina ole aikaa.

Jotenkin uskon, että A:lla on kuitenkin enemmän aikaa lapselleen kuin B:llä.
 
[QUOTE="poikia3";26334558]Äiti A olisin. Vaikka äiti B on kotona, en tiedä kuinka läsnä hän ehtii olemaan hoitaessaan 10 alle kouluikäistä lasta. Pelkkään vaate- ja ruokahuoltoon uppoaa melkoisesti aikaa, saati sitten siivouksiin. Eli aika menee lasten perustarpeisiin vastaamiseen, ruoka, puhtaus ja uni. Kaikki muu onkin sitten ekstraa, johon ei aina ole aikaa.

Jotenkin uskon, että A:lla on kuitenkin enemmän aikaa lapselleen kuin B:llä.[/QUOTE]

Aloituksessa ei missään sanottu, että äiti B:llä olisi 10 alle kouluikäistä lasta. Siinä oli kyse alaikäisistä. Siinä on vissi ero. :)
 
Ehdottomasti äiti B. Mikään ei mielestäni ole tärkeämpää kuin antaa aikaa lapsilleen, kohdata lapsensa oikeasti! Vaikka minulla on vain kaksi lasta vietän todella vähän aikaa poissa lasteni luota, ihan siksi että haluan olla lasteni kanssa.
 
Tottakai mieluummin B. Kumpaakaan en tavoittele, mutta kyllä se vaan niin on, että jos jompikumpi jää aikaa vaille, äiti tai lapsi, niin se olkoon äiti. Tietysti tähdätään siihen että molemmilla on riittävästi aikaa :)
 
Paha sanoa. Jos olisi A, olisi paremmat mahdollisuudet muokata elämää itselle sopivampaan suuntaan. Siis rajoittaa työaikoja ja tehdä mitä itse haluaa.

B kuulostaa siltä kuin olisi siinä vankina vain toisia passaamassa, ahdistavaa. Muuten, jos olisi mieleinen ammatti ja työ, jotain omaa harrastusta tai edes mahdollisuutta ottaa lapsivapaata kavereiden kanssa, lapset sopivan isoilla ikäeroilla ja taloudellinen tilanne vakaa sekä parisuhde kunnossa niin ei B:ssä mitään vikaa. Siis siinä viihtyisin paremmin kuin A:ssa, mutta ehkä valitsisin noilla aloituksen tiedoilla silti À:n ja toivoisin tulevani pian järkiini...
 
Enpä osaa sanoa. B olen ollut ja sairastuin masennukseen, en koskaan enää halua sellaista kokoa. Se taisi olla lapsille pahempi kokemus kun hyvää hoitoa antava lastenhoitaja olisi ollut. Ärsyytynyt, poissaoleva, heikkohermoinen äiti joka ei jaksa edes peruskotitöistä tai lasten puhtaudesta huolehtia, ei ole varmasti hyvä äiti. Joten olisiko vaihtoehto A sitten parempi.
 
Joos on 10 lasta nin eihän sitä todellisuudessa ehdi olla yhden lapsen kanssa läheskään niin paljon kuin uravanhempi sen yhden kanssa. Kotitöihinhän menee kaikki aika ja ruoanlaittoon, jos onkotona.

Uraäiti varmaan illalla tunteroisen ehtii ainokaisensa kanssa olla.

valitsisin A:n.
Tietty jos nuo 10 on suurilla ikäeroilla, eli aloitettu lapsenteko 25vuotiaana ja jatkettu 45 -vuotiaaksi, silloin ehkä osa olisi jo aikuisia.
 
Käsitykseni mukaan tuo valinta on kahden pahan väliltä... Valitsisin kuitenkin B:n, koska tärkeintä on aika lasten kanssa; uskon että se onnistuu kuitenkin helpommin tuollaisessa suurperheessä kuin vaihtoehto A:ssa.
 
[QUOTE="jannika";26334406]A. äiti on yhden lapsen työssäkäyvä uraohjus. kotona on 5-vuotias tyttö. molemmat vanhemmat tekevät hullusti töitä ja lapsi viettää suurenosan ajastaan lastenhoitajan kanssa tai yksin.

B. äiti on suurperheen äiti. lapsia on 10, joista kaikki ala-ikäisiä. pakko on olla kotona ja hoitaa sekä mies että kaikki lapset.

kumpi ja miksi?[/QUOTE]

Näistä A. Aika lähellä sitä jo olenkin. Lapsia tosin kaksi ja viihtyvät leikeissä aika hyvin keskenään ;-) Tällä palstalla tuo "hullusti töitä" taitaa tarkoittaa ihan normaalia kokopäiväistä ja kokoviikkoista työntekoa... Kulkee meillä molemmilla välillä töitä kotiinkin.
 
B. Koska en ymmrrä miksi hankkia lapsi tai monta hoitajia varten. Näitäkin valitettavasti on että pykätään kersoja ja niitä ei käytäänössä itse kasvateta ja hoideta. Aamulla sanotaan huomenta ja illalla hyvää yötä jos edes ollaan kotona siihen aikaan.
 

Yhteistyössä