Toggle sidebar

Jos minulla ei ole lapsia, niin KANNATTAAKO TEIDÄN MIELESTÄNNE alkaa suhteeseen miehen kanssa, jolla on jo lapsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vieras

Vieras
Olisin valmis suhteeseen, jonka arkeen kuuluisi myös lapsi miehen aiemmasta suhteesta. Mutta toisaalta ajatus siitä, että miehen ex kuuluisi elämäämme, ahdistaa... Kuitenkin hänen kanssaa on oltava tekemisissä lapsen takia - ja entä jos tuo ex ei hyväksy minua? Sehän vaikeuttaa asioita paljon.

Mikä on teidän mielipiteenne?
 
En mä ainakaan tuon takia rupiaasi suhdetta väliin jättämään jos mies tuntuu oikialta. Kyllä tuo voi toimia oikeen hyvin. Sun vain pitää ymmärtää se, että lapsi on tärkiä osa miehen elämää. Se exä on siinä elämässä mukana, mutta hän on kuitenkin lapsen äiti.

Mun exä rupes seurustelemaan lapsettoman naisen kanssa, ovat nyt jo saaneet yhteisenkin lapsen. Meillä pelaa yhteistyö mun mielestä hyvin ja ollaan hyvissä väleissä.
 
nyt jos ite saisin valita uusiks ni EN alkais suhteeseen. vieraan lapsi on aina vieraan lapsi ja ainaki mun tytärpuoli koettelee niin hermoja ettei oo tosikaan. kamala pentu.
 
en alkaisi, kerran olin ja ei siitä mitään tullut - lapsen takia :ashamed: Vaikka mullakin oli oma lapsi :ashamed: Ja nyt mulla on kuitenkin mies, hänellä ei ollut ennestään lapsia ja mulla oli... hmmm.. eli oma asenne loppupeleissä ratkaisee, jokainen tuntee itsensä parhaiten?
 
Riippuu vähän... Mä olin 24, kun aloin seurustelemaan miehen kanssa, jolla lapsi. En mä kestänyt, lapsi oli niin pieni ja koko ajan mukana ja sit se exä vielä mukana niin paljon kuviossa. Mies oli ihana, mutta ei musta ollut mitenkään olemaan osa sen lapsenkin elämää, ei ei.
 
Minä tein niin ja yhä samalla tiellä olemme. Lapsikin on kohta 20 v. ja hänen äitinsä on lähimpiä ystäviäni. Olemme yhdessä tytär½:n kasvattaneet... hän tosin enemmän, mutta kuitenkin :D

Ei tiedä, ellei koita.
 
Ihan omasta kokemuksesta vastaan sulle rehellisesti että EI kannata. Voin sanoa että yksi asia joka ei koskaan yhdistä minua ja miestäni, vaan on aina meidän välillämme erottava tekijä, on hänen lapsensa entisestä suhteestaan.
Jos tahdot olla lopun ikääsi jollain tavalla tekemisissä myös miehesi exän kanssa, niin siitä vaan :flower:
harkitse kuitenkin ensin, jaksatko seisoa miehesi rinnalla kaikissa exän ja hänen välisissä lapsiin, elareihin jne.. liittyvissä riidoissa. Jaksatko sitä että sinua mustamaalataan, ja miehesi lapsi kertoo kaiken teillä tapahtuvan myös miehesi exälle. Ja exähän toki sanoo että kaikki asiat hänelle kuuluu, sillä asuuhan hänen lapsensa sinun ja miehesi luona väh.2krt/kk.. tää on loputon lista, ja älä anna rakkauden soikaista, vaan koita tehdä järkiratkaisu.
 
Itse en alkaisi. Siis jos asia epäilyttäisi yhtään.

Jos taas on mieheen niin umpirakastunut ettei ketään muuta voi kuvitellakaan rinnalleen ja on ihan oikeatsi valmis ottamaan vastaan kaiken sen mitä lapsi ja ex elämään tuovat niin silloin kai sitä olisi pakko yrittää.
 
Kannattaa yrittää, jos olet persoonaltasi tarpeeksi kypsä. Eivät kaikki tarinat ole huonoja.
Jos rakkaus on vahva voit harmitella myöhemmin, ettet edes yrittänyt. Jos taas olet kovin epävarma niin mieti. Ei pelkästään sen takia tarvi suhdetta lopettaa, että toisella on lapsi ennestään.

Tyttäreni seurustelee miehen kanssa, jolla kaksi lasta. Aika näyttää miten käy, mutta ei hän ainkaan pelästynyt lapsia, vaikka itsellä ei ole, kun on vielä aika nuorikin.
 
Minusta oli kauan sitten (kun olin vielä lapseton sinkku) vähän aikaa kiinnostunut eräs eronnut mies, jolla oli lapsi edellisestä suhteesta. En osannut pitää lasta millään tavoin negatiivisena asiana eikä se olisi ollut edes hidaste! (Miehessä itsessään olikin sitten vikaa senkin edestä... :whistle: Näyttelin paskiaista, jotta sain miehen suuntaamaan katseensa muihin naisiin. :xmas: )
 
Minä olen alkanut lapsettomana suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsi, enkä ole katunut hetkeäkään.
Riippuu hirveästi persoonista, miten siinä käy, eikä mitään voi tietää etukäteen.
 
Minä aloitin,koskaan en ole sitä katunut että tuon miehen kanssa yhteisen elämän aloitin.Olisinko päässyt helpommalla,jos olisin ottanut lapsettoman,ihan varmasti,ikääkään ei ollut siinä vaiheessa niin paljoa että oikeasti olisin ymmärtänyt mihin ryhdyin.Mutta kun tuo mies on minun toinen puoliskoni,niin minkäs sille mahtoi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nedra:
Minä aloitin,koskaan en ole sitä katunut että tuon miehen kanssa yhteisen elämän aloitin.Olisinko päässyt helpommalla,jos olisin ottanut lapsettoman,ihan varmasti,ikääkään ei ollut siinä vaiheessa niin paljoa että oikeasti olisin ymmärtänyt mihin ryhdyin.Mutta kun tuo mies on minun toinen puoliskoni,niin minkäs sille mahtoi.
Click to expand...

Aivan samoin. En koskaan edes harkinnut että jättäisin miehen, vaikka exän järjestämiä hankalia hetkiä oli.
Ihana mies, mitä olisinkaan menettänyt.
 
Itse en enää alkaisi, sen verran huonoja kokemuksia. Lapsi oli kasvatettu niin eri lailla kuin itse kasvattaisin lapseni joten siinä jo tuli hankaluuksia, hankalasta exästä puhumattakaan.
Tai oikestaan lasta ei juurikaan kasvatettu, sai tehdä mitä halusi, milloin halusi, 9-vuotias.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa